Häpeätkö kovaäänisen ihmisen seurassa?
Olin yhden kollegan kanssa syömässä ja muistin taas, miksi en ole käynyt hänen kanssaan syömässä. Hänellä on järkyttävän kova ääni, siis sellainen että jengi kääntyy katsomaan, riidelläänkö tuolla. Koetin kauniisti sanoa, että kuulen kyllä, mutta ei vaikutusta. Hänellä vain on sietämättömän kova ääni. Ihan kiva ihminen, mutta huuto ja kailotus on kamala. Ääni on vielä korkea ja kiekuva, ihan karmea.
Kommentit (10)
en minä ole vastuussa toisista ihmisistä. Minä päinvastoin tykkään ihmisistä joilla on kova ääni, varsinkin jos nauru on sellainen rehevä ja kovaääninen.
Mulla on yksi tuttava, joka on varsin tunteikas, ja saattaa esim. kertoessaan asioistaan kiihtyä niin, että alkaa huutaa tai oikeammin kimittää tai sitten itkeä. Ja saattaa myös töksäytellä esim. kahvilassa tarjoilijalle aika ikävästi, jos on pahalla päällä. Silloin hävettää, vaikka tajuan, etten mä ole vastuussa hänen toimistaan.
Olemme silti tekemisissä, koska hyvänä päivänä hän on mukava, ja koska olen itsekin ollut joskus sellaisessa jamassa, jossa monet ystävät ovat ottaneet etäisyyttä, enkä halua olla hänelle se tyyppi, joka katoaa, koska hän on liian jotain.
En ylipäätäänkään häpeä ketään muuta ihmistä, mistään muustakaan syystä. Jokainen hävetköön omasta puolestaan tai olkoon häpemättä.
Noin mäkin koetan ajatella vaihtelevalla menestyksellä. Mutta eräs kollegani tykkää pitää meteliä itsestään ja kun hän tarkoituksella kiekuu niin että naapuripöytiin kuuluu, niin... Jjjäiks. Hävettää. Ne jututkin on tyhmiä. Tiedetään, että hän on vihervassari, mutta ei sitä TYÖkuvioissa taette huutaa ääneen. Siinä kontekstissa se on lähinnä kiusaannuttavaa.
en minä ole vastuussa toisista ihmisistä. Minä päinvastoin tykkään ihmisistä joilla on kova ääni, varsinkin jos nauru on sellainen rehevä ja kovaääninen.
mutta joskus muuten häiritsee. Yksi sinänsä oikein mukava tuttava puhuu AINA sellaisella äänellä kuin pitäisi luentoa suurelle joukolle (hän on ammatissa jossa usein pitääkin), se ei siis liity hänellä kiihtymiseen tms. Lisäksi hänen äänensä on luontaisesti kimeä, mikä ei paranna asiaa.
Korviin sattuu samantyylisesti kun silloin kun lapset kiljuvat.
Kaverini yhdessä harrastuksessa nauraa, puhuu jne. MELKEIN HUUTAEN NÄIN ja kyllä vaan nolottaa, etenkin kun harrastuksemme vaatii keskittymistä ja melkeinpä hiljaisuuttakin...menimme minne tahansa, hän kääntää kaikkien päät äänellään. Innostuessaan huutaa oikeasti, alkaa korviin sattumaan. On vieläpä isokokoinen nainen, joten erottuu varmasti joukosta.
Mulla on äänekkäitä sukulaisia,mieheni ja muutama kaveri joilla on kaamea nauru, kun tunnen katseet selässäni.....häpeän.
liikun todella paljon ihmisten seurassa enkä ole vielä koskaan törmännyt kehenkään, jolla olisi niin kova ääni että sitä pitäisi oikein kääntyä katsomaan.
puhumme jostain, mitä välttämättä muiden ei tarvitsisi kuulla. Mun yhdellä kaverilla on myös älyttömän kova ja kaikuva ääni, huh. Itselläni on turhankin hiljainen ääni, ja hyvä jos mun huuto yltää tuon kaverin tavallisen puheäänen tasolle...
Eksäni oli kans sitä sorttia että oli kova ääni ja tuppasi muutenkin tekemään numeroa itsestään, ei kiva.