Mikä mua vaivaa, toiveissa vauva, nyt kun menkkoja ei kuulu, tuli pupu pöksyyn.

Jos olet oikeasti raskaana niin se on niin suuri elämänmuutos, että kyllä siinä monella ajatukset ja tuntemukset menee ääripäästä toiseen.

Välillä on niin onnellinen, että sydän halkee ja välillä miettii, että apua mitä tulikaan tehtyä!

Esikoisen kanssa totuttelin ajatukseen, että haluankin vauvan.

Jos sulla ei ollut hetken päähänpisto, niin kyllä se innostus siitä taas nousee!

Epävarmuuskin kuuluu asiaan. Eihän tämä ihan pikku juttu ole!

Onnea, tulevalle Äidille! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

Odottelin innolla vauvaa, ja plussatestin tehtyäni olin ihan paniikissa ja mietin monta viikkoa, pidänkö lapsen vai en. Tai no koko ajan tiesin jossain alitajunnassa että pidän, mutta silti mietin, että mitä ihmettä tässä nyt tekisi...

Vaikka tietysti toivoisi että sieltä tulisi vauva. Mulla ei kyl ole koskaan tullu pupuja, oravia tai mitään muutakaan.