Lue keskustelun säännöt.
Ystävällä suurperhe ja vanhemmuus hukassa - mitä tehdä?
04.09.2012 |
Tulipa täällä olevasta toisesta ketjusta (suurperheiden mielekkyydestä) mieleen kirjoittaa oma kokemukseni.
Mielestäni jokainen saa tehdä niin suuren perheen kuin haluaa, mikäli pystyy antamaan lapsilleen yksilöllistä huomiota ja ehdotonta rakkautta, puhumattakaan muusta hoivasta (ruoka/hygienia/tavat/turvallisuus). Jokainen lapsi ansaitsee olla tärkeä juuri itsensä tähden, ei ainoastaan osana perhettä.
Tiedän perheen, jossa on yhdeksäs lapsi tuloillaan. Vanhemmat naimisissa, kaikki yhteisiä lapsia. He elävät sosiaalituilla ja ovat eläneet siten aina. Tässä perheessä ei puhtaudella/siisteydellä ole väliä, eikä säännöllisillä ruoka-ajoilla tai muullakaan säännöllisyydellä.
Isommat lapset hoitavat pienempiä sisaruksiaan jatkuvasti. Metelöivät (leikkivät) lapset komennetaan aina lasten huoneeseen, kun "ei jaksa kuunnella". Lapset eivät saa edes nauraa. Lapset juovat cocista jo tuttipullosta ja ranskalaiset ovat lähes jokapäiväistä ravintoa jätskin ja karkkien kera. Hampaita ei kuitenkaan pestä - ollenkaan, ei ainakaan niinä lukuisina iltoina/aamuina, kun minä olen heidän vieraana ollut.
Perheen vanhimmalla lapsella on masennusta ja vähän jokaisella jotain ongelmaa. Enkä ihmettele miksi. Perheen äiti oikein iloiten mainostaa, miten monen lapsen kanssa taas käytiin lääkärissä/sairaalassa. Toisinaan tuntuu siltä, etteivät kaikki oireet ole edes todellisia, vaan äidin tekaisemia, jotta itse pääsisi loistamaan lääkäreille ja saamaan huomiota.
Tässä vain pintaraapaisu perheessä jullivista epäkohdista. Kaikki suurperheet eivät tällaisia ole, ei todellakaan, halusin vain tuoda esille oman henk.koht. kokemukseni tästä suurperheestä. (Olen ollut perheen äidin ystävä monta vuotta).
Perheen äiti valittaa usein rahan puutetta ja huolissaan miettii, mistä repii loppukuun ruokarahat tai miten pystyy hankkimaan lapsille vaatteita. Kuitenkin jokaisella kouluikäisellä lapsella on oma kännykkänsä ja läppärinsä. Äitikin saa uuden kännykän pari kertaa vuodessa. He pystyvät myös maksamaan monta sataa euroa auton lyhennyksiä per kk. Sossusta kuitenkin saa aika kivasti rahaa siis, mutta sen käytön priorisoinnissa lienee parantamisen varaa.
Olen useasti miettinyt, mitä asian kanssa voisin tehdä. Olen muutaman kerran tarjoutunut auttamaan ja kertonut miten itse olen toiminut (yrittänyt siten tuomitsematta kertoa parempia kasvatustapoja). Perheen äiti on toistuvasti sanonut, etteivät apua tarvitse.
Tuntuu turhalta tehdä edes ls-ilmoitusta, koska perhe on jo ls-perhe ja äiti on kertonut muutaman kerran, miten joku on heistä ilmoituksia tehnyt (esim. koulu, päiväkoti, nimetön ilmoittaja), mutta on puhumalla aina onnistunut vakuuttamaan sosiaalityöntekijät, ettei asiat suinkaan ole niin huonosti.
Viimeksi tämä äiti kertoi kirjeestä, jonka joku tuttu oli kirjoittanut. Sosiaalityöntekijä oli näyttänyt tuon kirjeen hänelle. Hän kertoi minulle kirjeen sisällöstä (mikä piti mielestäni paikkaansa) kiukkua pursuen ja sanoen, että kuka kehtaa puuttua heidän asioihin! Hän lisäsi siihen, että onneksi sos.työntekijä ei ollut uskonut kirjoittajaa, koska "se oli niin hullua tekstiä".
Tämä äiti on ystäväni ja muutoin ihana ihminen. Lapsilla ei kuitenkaan ole koskaan välitöntä vaaraa ollut, aina ovat ruokaa nälkäänsä saaneet, vaatteita päälleen ja kotona on aina joku tarpeeksi vastuullinen ja läksyihinkin apua saavat.
En voi käsittää, miksei ystäväni ole tajunnut jo kauan sitten, että heidän voimavaransa ovat rajalliset. Sokeutuuko sitä siihen tilanteeseen vai mistä voi johtua?
Jo kolmannen lapsen jälkeen (kun minä astuin mukaan kuvaan) oli nähtävissä nämä täsmälleen samat epäkohdat. Heille on kyllä moneltakin taholta sanottu, että onko enää järkeä lisää lapsia tehdä, mutta heillä on ollut ehdoton mielipide, ettei se kuulu kenellekään muulle. ”Me teemme juuri niin monta lasta kuin haluttaa.” Normaalistihan olen samaa mieltä, että se on jokaisen perheen oma asia, mutta... En voi enää ummistaa silmiäni.
Tähän asti olen ollut hiljaa. En ole halunnut menettää ystävää, kun niitä tosiystäviä muutenkaan liiaksi ole. Nyt meneillään oleva kestustelu lapsen oikeudesta hyvään hoivaan ja turvalliseen elämään (8v tytön tapaus), sai minut miettimään asiaa uudemman kerran.
Pitäisikö tehdä ilmoitus sosiaalitoimistoon? Silläkin uhalla, ettei minua uskota, perhe saa jatkaa samalla tavalla ja minä menetän ystävän? Haluaisin heille kovasti sitä oikeaa apua, sitä, mitä he tarvitsevat. Mutta onko sossuilla tarjota sellaista? Ei nykyään saa edes lastenhoitoapua, eikä siivousapua, ei muuta kuin jotain sosiaalitoimiston perhetyöntekijöitä nurkkia tuijottamaan ja vanhempia syyllistämään. Se ei pitemmän päälle auta ketään. Niin, se on se Resurssipula, päivän kuumin sana.
Pahaa tekee. En tiedä, mitä tehdä.
Kommentit (17)
Voisko sosiaalitoimistosta kysyy nimettömänä, et mitä tällases tilantees vois tehä? Iha yleisel tasol puhua? Tai jos sanoisit ystävälles, et oot järkyttyny täst eerikan tapauksest ja haluaisit heillekin jotain apuu... Vaikeeta, jos toinen ei apuu haluu. Mä kyl varmaa eka ilmottaisin ystävälle kuitenki, et aion olla soskuun yhteydes. Ehkä se herättäs?
Niin... Mahtaakohan ne antaa sitten tilanteen enää jäädä "yleiselle tasolle", kun selitän millaisesta perheestä kyse? Tai pystynkö minä pysymään täysin anonyyminä? Kysyä tietenkin voisin, ainakin yleisistä menettelytavoista näissä asiossa.
Kertoako ystävälle... Noh, hän on tehnyt sen selväksi, että tämä tuttu, joka ilmoituksen heistä teki (tuntui tietävän varmasti, kuka oli), on täysi haaska hänen mielestään. Tuo tuttu on vielä sukulainen, ja hän katkaisi kaikki välit tuohon ihmiseen.
Eli... Tiedossa on siis ystävän menetys, jos olen tekemässä ls-ilmoitusta, tai kertomassa, että olen miettinyt sellaisen tekemistä. Huomaan olevani itsekäs, ajattelen oman ystäväni menettämistä, vaikka olenkin huolissani hänen lastensa hyvinvoinnista.
Olen edelleen hämilläni. Tehdäkö vaiko eikö tehdä ja mitä tehdä?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsia ei pahoinpidella tms. ja saavat ruokaa sekä suunnilleen hoidon, niin anna olla. Perhe on jo lastensuojeluperhe, joten he saavat todennäköisesti jo kaiken avun. Seuraava apu ois sitten perheen hajoittaminen ja lasten sijoittaminen. Uskon, että lapset saavat kuitenkin omassa perheessä paremman elämän kuin vieraan hoidossa sisaruksistaan erotettuna.
Nykyajan ihmisillä on tarve saada kaikille lapsille mahtavat lähtökohdat elämälleen. Niin ei vain tosielämässä käy. Joillakin on hankalat kotiolot ja silti heistä tulee ihan hyviä ihmisiä.
Yritä saada äiti uskomaan, että pienten lasten voisi olla hyvä saada hoitaja / mennä tarhaan. Äiti jaksaisi paremmin, kun saisi tehdä rauhassa kotitöitä päivisin sekä levähtää. Tarhapaikat he saisivat luultavasti ilmaiseksi, jos ovat jo sossujen tuilla.
Kuka sossu edes alkaisi sijoittamaan 9 lasta? Maksaisi 900000e vuodessa...
Ei minusta lastensuojeluilmoitusta aihetta tehdä. Ei ollenkaan verrattavissa siihen eerikan tapaukseen jos ei mitään pahoinpitelyä tm. kerran ole.
Jos on 9 lasta niin se on ihan tavanomaista, että lääkärillä joutuu ravaamaan välillä tuon tuosta. Sitä on ehkä vaikea 1-2 lapsen äitien ymmärtää.
Toki aika leväperäiseltä kuulostaa elintavat, mutta lapset voivat olla ihan onnellisia tuollaisessakin kodissa jos heitä ei muuten kaltoinkohdella. Varmaan siivooja+ l astenhoitaja kertaviikkoon tois jo ison avun. Nykyään vaan niin vaikea saada apua yhtään, ellei ole alkoholisti tai narkomaani :-(
"Ei nykyään saa edes lastenhoitoapua, eikä siivousapua, ei muuta kuin jotain sosiaalitoimiston perhetyöntekijöitä nurkkia tuijottamaan ja vanhempia syyllistämään. Se ei pitemmän päälle auta ketään. Niin, se on se Resurssipula, päivän kuumin sana."
Ensinnäkin, siivousapua ei anneta siitä syystä, että perheen vanhempien TULEE VOIDA itse huolehtia itsensä, lastensa sekä kotinsa siisteydestä ja siivouksesta. Yhdessä voidaan tehdä, mutta ei lastensuojelu tms. tule antamaan siivousapua. Se on todettu turhaksi, sillä kerran tai kaksi jos maksusitoumuksella ostetaan perheeseen vaikkapa siivousfirma visiitille, on vaikutus todella lyhytaikainen. Sotku tulee takaisin tuplasti nopeammin.
Kun taas jos kannustetaan äiti ja isä/ tai jompi kumpi ITSE lapsinensa siivoamaan lelut, pyykit ja muutkin perusasiat, sitä siisteyttä opitaan arvostamaan enemmän ja siivousta jatketaan todennäköisemmin paremmin kun itse sen eteen on töitä tehty. Tämän vuoksi ei tehdä puolesta.
Samahan se on vanhustenhoidossa. Kuntouttava hoito-ote. Ei tehdä puolesta, mutta autetaan ja tuetaan. Annetaan vinkkejä, ratkaisuja, keinoja- mutta perhe tekee itse.
Hoitoapua annetaan yhä useammin päivähoidon muodossa, mikä joissakin tapauksissa auttaa lapsiakin eniten. Päivähoidossa kun saa säännöllisyyttä, ruoan, sosiaalisuutta, ohjattua toimintaa ja varmaa ulkoilua. Eli jos perhe tarvitsee paljon lastenhoitoapua on päivähoitopaikka se apu, johon ohjataan.
Jos äiti mielii ostoksille tai muuten vain omaa aikaa, on perheen isä (sellainen jos on) ratkaisu antamaan hoitoapua. Ei yleensä perheen ulkopuolinen. Ja jos isää ei ole, lasten ollessa päivähoidossa ja koulussa, äiti saa aikaa vaikka siivota ja käydä kaupassa rauhassa. Vauvanhoitoon saattaa joskus jopa saada apua siksi aikaa.
Tietenkin on resurssipulaa, koska uusavuttomia ja laiskojakin, sekä masentuneita elämäänsä ja arkeansa hallitsemattomia on niin paljon- uskokaa pois. Mutta oikea ratkaisu ei todellakaan ole mennä aina siivouspalvelun muodossa paikalle ja tehdä kodista siistiä. Perhetyön avun tähtäys on aina pidempiaikaisempi. Yritetään auttaa hiukan pidemmällä tähtäimellä perhettä. ja jos yleinen siisteys on perheessä vaikeaa toteuttaa, ongelmat ovat yleensä ihan siivouksen suunnitelmallisuudessa, asenteissa ja työn jaossa perheen sisäisesti, kuin missään muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ovat varmasti samaa mieltä että tuo ei ole lapsille paras mahdollinen koti, mutta varsinaiset laiminlyönnin kriteerit eivät täyty. Vanhempien oikeudet ovat suomessa vahvat eikä tuossa ole oikein mitään mihin puuttua. Lapset saavat ruokaa, vaatteet, ei ole pahoinpitelyä ja jopa koulusta pidetään huolta. Se että vanhemmat käytöksellään aiheuttavat esim masennusta yms. on ongelma johon on vaikea puuttua. Tottakai sossu voi vanhemmille sanoa että siistissä kodissa on kivempi olla ja että rutiinit ovat lapsille tärkeitä, mutta mikään ei pakota vanhempia tottelemaan ohjeita.
Ilmoituksella tietysti voisi olla jonkinlainen pelotevaikutus, mutta jos ilmoituksia on jo tehty eikä tilanne ole muuttunut niin ei se yksi ylimääräinen ilmoitus mitään muuttaisi.
"Lapsilla ei kuitenkaan ole koskaan välitöntä vaaraa ollut, aina ovat ruokaa nälkäänsä saaneet, vaatteita päälleen ja kotona on aina joku tarpeeksi vastuullinen ja läksyihinkin apua saavat."
Miksi tekisit ilmoituksen, kun itsekin toteat, että asiat ovat kunnossa? Ihmisillä on hyvin eri käsitys siisteydestä. Se, ettei suurperheen siisteyskäsitys vastaa omaasi, ei vielä ole peruste lastensuojeluilmoitukselle. Positiivista on, että vanhemmat vievät lapset lääkäriin, jos heidän mielestään siihen aihetta on.
Miksi haluat puuttua toisten asioihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et suoraan pysty sanomaan, mitä ajattelet esim. tuttipullococicsesta ja monesta muustakin jutusta. Mulle tosiystävyys on sitä, että pamautetaan suoraan, kun on sen aika. Tokihan siitä riita saattaa seurata ja välirikkokin vähäksi aikaa, mutta sitten asiat toisinaan kääntyvät parempaan suuntaan.
Ite en tollasta menoa ääneti kattelis. Jos kaveri ei totuutta kestäisi, niin sitten olkoon entinen kaveri.
Sossut ei nyt ehkä enää auta, jos ei lapsia pahoinpidellä. Itse sun nyt pitää suus aukaista, jos haluat menon muuttuvan. Voit muuten sanoa myös suoraan, että se olet ihan samaa mieltä sen kirjeen kirjoittajan kanssa.
et suoraan pysty sanomaan, mitä ajattelet esim. tuttipullococicsesta ja monesta muustakin jutusta. Mulle tosiystävyys on sitä, että pamautetaan suoraan, kun on sen aika. Tokihan siitä riita saattaa seurata ja välirikkokin vähäksi aikaa, mutta sitten asiat toisinaan kääntyvät parempaan suuntaan.
Ite en tollasta menoa ääneti kattelis. Jos kaveri ei totuutta kestäisi, niin sitten olkoon entinen kaveri.
Sossut ei nyt ehkä enää auta, jos ei lapsia pahoinpidellä. Itse sun nyt pitää suus aukaista, jos haluat menon muuttuvan. Voit muuten sanoa myös suoraan, että se olet ihan samaa mieltä sen kirjeen kirjoittajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Samahan se on vanhustenhoidossa. Kuntouttava hoito-ote. Ei tehdä puolesta, mutta autetaan ja tuetaan"
On huomattu :) Käydään dementoituneen vanhuksen luona kertomassa, miten asiat pitäisi hoitaa, ja sitten ollaan tyytyväisiä.
Vanha kunnon kotipalvelu takaisin -niin lapsiperheille kuin vanhuksillekin!
Mutta jos lapset tosiaan hoidetaan, ruokitaan, käytetään lääkärissä kun ovat sairaita eikä perheessä ole alkoholi-ongelmaa eikä perheväkivaltaa, en näkisi mitään syytä miksi lapset pitäisi huostaanottaakaan.
Voi olla ettei nuo vanhemmat ikinä opi hoitamaan lapsia kunnolla, ei vaikka olisi mitkä sosiaalitädit opettamassa. Parempi tossa tapauksessa lapsille siltikin olla kotona. Kirjoituksestasi päätellen heistä kuitenkin välitetään.
Minkä ikäinen toi äiti on? Pakkohan noitten on sitten viimestään lopettaa lapsitehtailunsa, kun äiti ei iän puolesta enää tule raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on erilaisia. Jos lapsilla on kohtuu siistit vaatteet, käyvät koulussa/tarhassa ajallaan, saavat ruokaa päivittäin ja peseytyvät edes kerran pari viikkoon niin en tekisi ilmoitusta. Oletko tarjonnut heille itse siivous apua vai kieltäytyvätkö siitäkin? Aika hankala tilanne kyllä on. Itsellä vähän samankailtainen ystäväperhe mutta heillä vain kaksi lasta. Aika paljon tuo lapsimäärä kyllä aiheuttaa kaaosta jos yhdeksän lasta pyörii samassa kämpässä. Ole mukana heidän elämässään ja yritä keskustella esim. lasten hampaiden pesusta ja muusta mistä olet huolissasi, vaikka se ei tuottaisikaan suurempia tuloksia.
että mikä niillä lapsilla on hätänä?
Vanhemmat on, koti on, ruokaa on, vaatteet on, jopa kännykät ja läppärit....
Onko se ongelma että heillä ei ole paljon rahaa? Vai se että äiti päivittelee rahan menoa?
Siinä tapauksessa myös me olisimme mielestäsi huono perhe kolmen lapsen kanssa.
Miten se lasten määrä liittyy huoleesi? Ovatko kenties uskovaisia ja et voi sietää sitä?
Jos päiväkoti on tehnyt ilmoituksen heistä tekstisi mukaan, niin silloinhan kaikki lapset eivät ole edes äitinsä hoidossa koko päivää.
Ehkä äiti ei koe elämäänsä niin suurena taakkana kun sinä sen koet. JOillakin vaan on sisua enemmän kun sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertomatta, mielestäni tekstisi kumpuaa uskomatonta kateutta. Jos sinulla olisi vähänkään selkärankaa, mene sanomaan epäilykset suoraa sille naiselle jonka perhettä kohtaan tunnet noin suurta kateutta.
Tekstissäsi ei ollut mitään hälyttävää. Luuletko että sinä todellisuudessa tiedät mitään tuon perheen asioista?
"Samahan se on vanhustenhoidossa. Kuntouttava hoito-ote. Ei tehdä puolesta, mutta autetaan ja tuetaan"
On huomattu :) Käydään dementoituneen vanhuksen luona kertomassa, miten asiat pitäisi hoitaa, ja sitten ollaan tyytyväisiä.
Vanha kunnon kotipalvelu takaisin -niin lapsiperheille kuin vanhuksillekin!
Vanhukset asia erikseen mutta on se nyt p*rkele, jos tavalliselle perheelle pitää mennä vielä siivoamaan, jos muutenkin jo saa kaiken sossusta. Kyllä ihmisellä on jotain velvollisuuksia tässä yhteiskunnassa ja sitten ei pidä niitä lapsia tehdä niin paljoa, jos ei jaksa hoitaa.
Ja seuraava teksti oma mielipiteeni. Lapset eivät saa yksilöinä kaikkein parhaita mahdollisia eväitä, mutta toisaalta heille saattaa kehittyä muita erinomaisia ominaisuuksia, huolenpitokykykyä, vastuullisuutta ja empatiaa. Katsos kun kermaperseet eivät sittenkään aina pärjää elämässä parhaiten...
Voisko sosiaalitoimistosta kysyy nimettömänä, et mitä tällases tilantees vois tehä? Iha yleisel tasol puhua? Tai jos sanoisit ystävälles, et oot järkyttyny täst eerikan tapauksest ja haluaisit heillekin jotain apuu... Vaikeeta, jos toinen ei apuu haluu. Mä kyl varmaa eka ilmottaisin ystävälle kuitenki, et aion olla soskuun yhteydes. Ehkä se herättäs?