Lue keskustelun säännöt.
Olen alkoholisti. Kukaan ei tiedä. Mistä saan apua?
04.09.2012 |
En ymmärrä, miten ajauduin tähän. Kun lapset olivat pieniä, ei tullut mieleenikään juoda missään tilanteessa ikinä. Aina oli pakko olla ajokunnossa, että pääsee vaikka keskellä yötä viemään lasta sairaalaan. Tai imetin. Tai olin raskaana. Ei muutenkaan ollut hetkeä, jolloin olisi ollut mitenkään luontevaa juoda.
Lapset kasvoivat ja aloimme juoda silloin tällöin viiniä miehen kanssa illalla. Juontiväli lyheni ja viinipulloja alkoi mennä kaksi viikossa.
Nyt on tänä vuonna oma juominen riistäytynyt käsistä. Mies ei enää oikein jaksa juoda illalla edes sitä lasillista viiniä, kun nukahtaa muuten heti. Minun on tehnyt mieli, olen juonut sitten yksin. Mutta niin, ettei muut näe.
Juon vähintään joka toinen päivä 2-4 lasia viiniä. Nyt olen varmaan viikon putkeen juonut joka päivä. Ja kahdella lasilla tarkoitan puolikasta viinipulloa, neljällä kokonaista. Se on liikaa, tiedän ihan hyvin.
Viime yönä mies ja lapset menivät nukkumaan, minä hipsin keittiöön ja join kokonaan yhden viinipullon. Menin sen jälkeen nukkumaan itsekin.
Joka aamu päätän, etten tänään juo. Ja ihan varmasti tulee taas illalla sellainen olo, että olisi kiva taas juoda. Hävettää.
Kommentit (82)
vaan yhtä laadukasta viiniä ja suot itsellesi lasillisen päivässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni lipsui melkein tuohon nyt kesälomien jälkeen, toki ennen sitäkin on maistunut. Kun kyllähän sitä keväällä voi ottaa pari siideriä sen kunniaksi, kun aurinko paistaa ja alkaa lämmittää. Puoli pulloa valkkaria aurinkoa ottaessa takapihalla keskellä kesää ja keskellä päivää, onko muka synti... Juhannuksena vähäsen pitkin päivää, kun ei kuitenkaan humalaan asti. Sitten alkoi lomakin. Ei tarvitse herätä aamulla, voi hyvin yötä myöten ottaa vähän kun lapset (ei onneksi sentään pieniä) nukkuu.
No, loppui loma, mutta ei loppunut tissutus, kyllä maistui elokuussakin.
Nyt sitten vaan loppu. Onhan se kumma, jos ei aikuinen ihminen osaa rentoutua ilman juomaa! Ja kun osaakin. Miten ihana on touhuta illalla, vaikka sitten yötä myöten pikku puuhastelua, mennä aidon väsyneenä nukkumaan ja herätä hyvin levänneenä. On taas päivä aikaa tehdä mitä vaan, kun ei tarvitse puolihömelössä maata ja levätä aamupäivää.
Mitään konkreettista neuvoa en osaa antaa, minä aion luottaa tahdonvoimaani. Tiedän kuitenkin tilanteesi! =)
esim. AA:ssa ei kaikki ole rappioalkoholisteja, vaan siellä käy paljon ihan tavallisia ihmisiä, jotka tahtovat olla raittiita. Ryhmät ovat erilaisia, jos yhdessä ryhmässä ei tunnu hyvältä, kannattaa kokeilla toista ryhmää.
Kaikille AA ei sovi, ja silloin esim. kunnan A-klinkka on hyvä paikka saada apua. Ja jos jostain syystä sekin on liian iso kynnys, niin voi mennä yksityiselle päihdelääkärille, se tietty maksaa, mutta joillekin se sopii parhaiten.
Meillä sekä mies että minä olemme nykyään raittita, mies käynyt A-klinikalla ja sen jälkeen AA:ssa, minä olen käynyt pari kertaa A-klinikalla, mutta yksityinen lääkäri osaisi auttaa parhaiten (minä en ole vielä alkoholisti, mutta pelkäsin sellaiseksi tulevani, koska alkoholin käyttö ei ollut ihan halussa)
Tuo ei vaikuta vielä kovin pahalta, ja olet herännyt tiedostamaan ongelman.
Jos häpeät liikaa sitä, että olet riippuvainen viinasta, voithan esimerkiksi sanoa miehellesi, että haluat pitää linjoistasi huolta/laihduttaa, ja pyydät, että viiniä ei enää siksi osteta.
Jos luotat mieheesi täysin, niin kuin pitäisi, voit myös sanoa, että olet huolissasi omasta alkoholinkäytöstäsi, ja pyydät että sitä ei siksi enää osteta.
Olet muutaman kuukauden täysin kuivilla, sitten voit harkita viikonloppuisin lasia ruoan kanssa.
Mutta viiniä ei teidän taloon nyt hetkeen tuoda, päätä se.
että a-klinikalta tehdään aina lastensuojelu ilmoitus jos perheessä on alaikäisiä lapsia.
Tämä nostaa kynnystä hakea apua sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta nyt. Sulla on vielä mies ja koti ja elämä kai muuten kunnossa.
Yksinkertaisia konsteja on mm. se, että hävität kaiken alkoholin kotoa. Siis ihan kaikki vain viemäristä alas. Sä et voi hiipiä yöllä juomaan viiniä jos sitä ei ole kaapissa.
Mene AA-ryhmään. Siellä sä saat olla anonyymi. Tietenkin sun pitää kertoa miehellesi, mutta sen ei pitäisi olla ongelma - toivottavasti. Sä voit myös jutella asiasta lääkärille.
Kaikki talon alkoholit ronskisti vaan lavuaarista alas. Sano myös miehellesi, että pidät tipattoman syyskuun, eikä nyt osteta vähään aikaan alkoholia.
Jos tulee ihan hirveä tiukka paikka, tai haluat rentoua pitkän päivän jälkeen niin hemmottele itseäsi jollakin muulla, esim. suklaapatukalla, pähkinöillä, karkeilla yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka aamu olen tunnollisesti mennyt kuitenkin töihin, hoitanut lapset kouluun jne: kukaan ei aavista, vaikka "joskus vähän väsyttää"...
Mulla nyt parempi vaihe, tästä ehkä olisi apua:
1. Rajoitat arkipäivät pois: Keksit ihan mitä tahansa tekemistä niin, että et illalla millään konstilla pääse avaamaan pulloa/ottamaan ensimmäistä lasillista! Helpottaa, jos on jotain menoja: Sovit jonkun kanssa jotain. Jos on pakko olla kotona, ostat vaikka jotain herkkuja (makeaa, syömistä tms.), ei ehkä terveellistä mutta kompensoit pakkomielteen vaikka karkkipussilla tai muulla helpolla. Toinen tai kolmas ilta on pahempi, ei ehkä nukuta jne. mutta kun pääset yli, helpottaa! Yksi viikko päivä kerrallaan: EI YHTÄÄN LASILLISTA!
2. Viikonloppu: Korkeintaan kaksi iltaa (pe, la), jolloin voi juoda 2 lasia/ilta. Järjestät taas muuta ohjelmaa tai syömistä. Nautit viinilasit ansaittuna. Tai jätät nauttimatta ja teet jotain ihan muuta.
Mulla tää kurikuuri alkoi elokuun puolivälistä ja välillä on ollut vaikeaa, mutta nyt tuntuu taas olevan hallinnassa, ihanaa!
Lopulta koko homma on itsestä kiinni: Iso asia on myöntää itselleen ja tehdä päätös. Jollain voi joku AA auttaa, mun juttu se ei ole.
Periaatteessa voisin tarjota anonyymina kannustustakin, jos ois joku sopiva kanava. Se voisi auttaa omaakin jaksamista.
Häpeän tunne on tavallaan hyvä, terve: Se auttaa etsimään vaihtoehtoja :)
kutsua jo alkoholismiksi, mutta minulle tuli siitä viikonlopputissuttelusta(ei välttämättä isoja määriäkään) henkinen stressi, kun PITI aina ottaa ja kadutti jälkeenpäin.Tuli vaan yhtäkkiä sellainen ole että NYT riittää,en halua juoda enää, siis tuli mitta täyteen.
Tulevia viikonloppuja ajatellen mietin aina kuinka hyvin olen nukkunut ja kuinka hyvä olo on ollut- henkisesti. Tunnen itseni voimakkaammaksi ja paremmaksi ihmiseksi, tiedän että se on myös terveempää olla ilman sidukkapulloa. Toiveissa on myös laihtua 2,5kiloa(olen siis normaalipainossa mutta olisin paremman näköinen ilman tuota alkavaa kaljamahaa). Samalla olen tehnyt pulla ja karkki ja keksilakon.
Päätimme vain yhdessä mieheni kanssa. Perjantait ovat minulle vaikeimpia, senpä vuoksi sovimme että perjantai iltana saamme herkutella ja hakea roskaruokaa, esim pitsat tai kebabit tai subit ilman morkkista.
Sovimme myös että jos mulla vaikeaa niin puoliso tsemppaa ja jos olen kärttyinen(vert.tupakkilakko) niin hän ymmärtää ja antaa mun reuhata pahan olon pois. Näillä mennään- ilman a-klinikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nuo määrät ei ole mitään ihan valtavia, hoidat arkihommasi ja et edes juo joka päivä.
AA on vaihtoehto sitten, jos haluat lopettaa alkonkäytön täysin. Jos haluat kohtuutta, se ei ole vaihtoehto sinulle.
A-klinikka on ok, tuosta en kyllä tiedä onko totta kun joku sanoi että tehdään lastensuojeluilmoitus.
Mutta eiköhän tuollaisen ongelman pysty itsekin selättämään ilman apua. Minä pystyin paljon pahemman. Olin juonut ikävuodet 18-35 suurkulutusmääriä, arkisin 3-6 kaljaa joka päivä ja viikonloppuisin kunnon määriä. Ihan vaan siihen perinpohjin kyllästyttyäni pystyin kohtuullistamaan kulutukseni niin että nykyisin juon vain lasin viiniä päivällisen kanssa, ja kerran tai pari vuodessa isoina juhlapyhinä otan kunnon kännit.
Kyllähän se opetteluvaiheessa pari kertaa lipsahti toki että kun päätin ottaa päivällisviinilasin, menikin koko pullo, varsinkin jos oli stressiä tai joku ahdistava asia jota halusi viinalla lääkitä, mutta kun ei lannistu lankeemuksista vaan ottaa opiksi, kun huomaa ettei se alko niitä ongelmia ratkaissutkaan, niin siitä se eteenpäin menee. Niihin ajatuksiin ei saa sortua että kun joskus lankeaa ajatteliei "minä en ikinä pysty tähän, taas se nähtiin". Ne eivät ole totta - tupakoitsijoita tutkittaessakin on huomattu että jokainen epäonnistunutkin lopetusyritys LISÄÄ todennäköisyyttä onnistua tulevaisuudessa lopetuksessa, ei vähennä sitä. Uskon että sama pätee alkoon.
Juuri klassinen tapaus: yhdestä viinilasillisesta tuli kaksi, sitten kaksi isoa, sitten koko pullo...
Sietokyky on kehittynyt niin hyväksi, ettei oikein krapulaakaan enää tule, korkeintaan on väsynyt ja ankea olo. Väkeviin en sentään vielä ole sortunut.
Eniten pelkään terveysvaikutuksia, ja inhoan ajatusta siitä, että minusta tulee alkoholin takia lihava.
Kai sitä pitää myöntää isensä alkoholistiksi, kun tällä hetkellä menen AA-kerhon säännöllä: päivä kerrallaan. Keskityn kuluvaan päivään, ja siihen etten sorru imaisemaan sitä pullollista viiniä.
(Ihan kulauksesta en sentään "sorru", eilenkin mies joi olutta ruuan kanssa, ja minä maistoin hänen lasistaan kulaksen verran.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten häpeän tunne saa juomaan entistä enemmän,näin varmaan on suurimmalla osalla. Alkoholistiksi tullaan vain juomalla eli se juominen pitäisi lopettaa kokonaan. Varsinkin jos on ongelmia ettei hallitse alkon käyttöä.
Ne jotka hallitsevat alkon käytön eivät jää siihen koukkuun.
Hienoa että tunnistat ongelman silloin voit vapautua siitä!!
Jos et yksin löydä voimia,niin asiantuntevaa ymmärtävää apua löytyy :
http://www.rehab.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti hän on fiksu ja ymmärtäväinen ihminen. Sano suoraan että olet huomannut alkoholin olevan liian tärkeää sinulle ja haluat lopettaa. Pyydä ettei hänkään osta alkoholia kotiin, ja jos mahdollista, pysyy myös raittiina.
Olen itse lopettanut kaksi vuotta sitten. On ehdottoman tärkeää että miehesi tietää ongelmastasi ja voi auttaa sinua, eikä houkuttele terassille tai osta viiniä kotiin.
Mene A-klinikalle, siellä on asiantuntijoita toisin kuin AAssa. Eikä sun tarvitse mitään lastensuojelua pelätä, se on paskapuhetta että siitä mitään ongelmia tulisi.
ei nyt ole mikään hirveä määrä, mutta jos se siitä lipsuu vähitellen pulloksi ja sitten jo kahdeksi.
Puoli pulloa viiniä päivässä
ei nyt ole mikään hirveä määrä, mutta jos se siitä lipsuu vähitellen pulloksi ja sitten jo kahdeksi.
Jos se on joka päivä pakko saada ja varsinkin jos sen juo salaa. Ja usein vielä vähän lisää.
sitten häpeän tunne saa juomaan entistä enemmän,näin varmaan on suurimmalla osalla. Alkoholistiksi tullaan vain juomalla eli se juominen pitäisi lopettaa kokonaan. Varsinkin jos on ongelmia ettei hallitse alkon käyttöä.
Ne jotka hallitsevat alkon käytön eivät jää siihen koukkuun.
Hienoa että tunnistat ongelman silloin voit vapautua siitä!!
Kyllä monelle meistä on jossain vaiheessa elämää ollut alkonkäyttö liiallista ja hallitsematonta, aika monella nuoruudessa jossainv aiheessa, joillain kuten minulla pidempäänkin, mutta silti siitä voi useimmat päästä myös kohtuukäyttöön eikä täysraittius ole ainoa vaihtoehto (kuten AA väittää).
Omien impulssien hallitseminen myös juomisen suhteen on ihan opeteltavissa oleva asia. Ap:kin kuvaa kuinka alkaa taas tehdä mieli juomista vaikka oli päättänyt ettei juo: niin, niinhän sitä voi mieli tehdä mutta ihminen voi oppia ottamaan mielitekoihinsa sellaisen näkökulman että järjellisesti harkitsee niiden edessä tekonsa. Esim. itse kun join liikaa, menin impulssieni mukaan: tekee viinaa mieli -> sitä on saatava -> ostan ja juon. Uskoin että jos en joisi, ilta olisi jotenkin tosi kauhea ja ahdistava. Nykyisinkin minun tekee joskus mieli tempaista vaikka puoli pulloa kossua, mutta ajattelen, että se on vain mieliteko, joka menee ohi aika pian kun teen päätöksen että en minä aio nyt tänään juoda. En usko mieleni väitteitä että illasta tulisi ikävä jos en ota, koska olen monta kertaa havainnut jo ne epätosiksi.
t. 12
Kanssasisaria tuntuu löytyvän... tähän siis tultu: Kun on sallittua juoda sivistyneesti pari lasillista viiniä, saattaa se erityisesti kesän jäljiltä lipua jonkinasteiseksi kaappijuoppoudeksi, joka hävettää! Kirjotin jo aiemmin, että olen nyt oman pahimman vaiheeni ohittanut ja jälkikäteen tulee mieleen samoja syitä kuin muutamalla muulla:
Olen normaalipainoinen, hoikka, mutta jonkinasteista ärsyttävää "kaljamahaa" on alkanut kertyä: Alkoholista tulee helposti kiloja, se on kannustin jättää pois! Hätäkorvaus karkilla ei tee hyvää, mutta karkeilla en pysty "tissuttelemaan" hirveää kaloripommia, ei maistu niin paljon.
Krapulaa ei ole oikeastaan tullut ikinä kuin joidenkin erikoisjuhlien jälkeen, mutta silti on sujuvampi olo viikonloppuaamuina: Jos jo vaikka lauantaiaamuna on jotain kivaa odotettavaa, ei halua perjantaita riskeerata, se auttaa!
Toisaalta myös: jos joskus ei onnistu, ei maailma siihen kaadu. Aina ei kannata olle niin hirveän tyly itselleen. Erityyisesti voisi miettiä, että yksityislipityksen sijaan järjestäisikin kunnolla illanvieton jollekin ystävilleen tai lähtisi jonnekin ulos syömään: Seuranpidolta saisi uusia ajatuksia eikä ehtisi juoda!
Alko on kiinni, samoin kauppojen alkoholin myyntiaika on umpeutunut. Ja aivan hirveä olo! Katsoin vielä viittä vaille yhdeksän kelloa ja mietin, että ehtisin lähi-S-marketiin ostamaan siideriä. Auton avaimet olivat jo kädessä, mutten lähtenyt.
On todella levoton olo. Onneksi ihan lähellä ei ole mitään paikkaa, jossa myydään alkoholia (ravintolat, kahvilat yms.).
On tämä ongelma.
ap
Viinipullolle. Se kuuntelee se ymmärtää. Ei pilkkaa ei tuomitse.