Eronneet!

Meillä ero vielä "tuore", erilleen muutosta vasta muutama kuukausi. Aluksi vaikutti että miehen suku ottaa eron ihan hyvin, mutta nyt kun lapsen synttärikutsun lähetin, niin asenne on mielestäni suorastaan törkeä. Ei kuulemma voisi vähempää kiinnostaa tulla minun "kämppääni ". Hemmetti, se on minun ja lasten koti, ja lapsi tahtoisi kaikki sukulaiset sinne.. Harmittaa tuollaiset asenteet!

"riitaisan eron" takia. Miksä oli eronne syy?



Uskottomuus/jättäminen toisen takia, väkivalta, viina?



Meillä tuore ero (uskottomuus) ja ajatus yhteisistä juhlista tuntuu vaikealta.

Onko luonnollista, että mihesi sukulaiset karttavat sinua (ainakin pahimman tunnekuohun ajan)?

Ei meillä kenelläkään ole niin suurta egoa, että emme mahtuisi samaan huoneeseen. Osaamme kyllä kaikki olla lasten edessä ihmisiksi, vaikka aikuisten väliset suhteet ovat mitä ovat.

siitä syystä, että kyllästyi miehen pahenevaan alkoholi-ongelmaan ja kynnysmattona olemiseen. Halusin itselleni ja lapsilleni raittiin ja turvallisen, riidattoman elämän.

Ihan kaverisynttärit vaan ja mä olen ne pitänyt omassa kodissani. Isä ei lapselle mitään synttäreitä ole koskaan järjestänyt. Myös mä tulen pitämään rippi- yms. juhlat. Niihin toki kutsun isovanhemmat ja kummit. Jos eivät tule, olkoot tulematta. Huonot välit meilläkin, vaikka erosta aikaa jo lähes 10 vuotta.

ongelmia, koska ex-mies on ainut lapsi. Ex-anopin kanssa tulen erittäin hyvin toimeen. Anoppi ja ex ei mahdu saman katon alle, joten synttäreille tulee minun sukuni ja ex-anoppi, ja lasten isä soittaa edellisenä iltana. Ex-appea nyt ei vois vähempää kiinnostaa.



Sitten jos sattuu, että on iskän viikonloppu, niin pidetään viikolla omat kemut. Isä ei mitään juhlia järjestä.

mies jätti minut toisen naisen kanssa. Minun vanhempani eivät ole miehen kanssa tekemisissä, mutta minä olen hieman tekemisissä ex-appivanhempien kanssa.



Jos minä järjestän synttärit, niin kutsun molemmat vanhemmat. Mies kun järjestää, niin kutsuu vain omansa. Lapset siis saavat aina kahdet synttärit, mutta vaihtelevasti eri kokoonpanoilla.



Suvut olivat äärimmäisen järkyttyneitä erosta.

Ties kuka hullu olet,vaanit mua oven takana.

Ja valitettavasti erotilanteen negatiiviset asiat rikkoivat välejä niin paljon, että nyt jälkeenpäin on vaikea kuvitella mitään yhteisiä juhlia.



Eli synttärit järjestetään omissa kodeissa erikseen, kuten varmaan myös rippi- ja ylioppilasjuhlatkin. Ahdistaa ajatus tulevista lasten häistä.

ole armollinen itsellesi! ei oo ollenkaan tavatonta, että molemmat vanhemmat järkkää juhlat erikseen eron jälkeen. tai ei järkkää, jos ei halua (isä). tosi hankalan eron jälkeen ei tulis mieleenkään kutsua ex & sukua kotiini/juhlapaikalle, ei todellakaan! rippijuhlat meni vain äidin suvun 6 ystävien kesken, eikä teini siitä mitään traumoja saannut,asiasta kun juteltiin. vois olla pikkusen jäykkä tunnelma kuin ois omat & ex suvut samoissa juhlissa, hih !

synttärit ja isä jolla tytär on joka toinen viikonloppu, ei järjestä sellaisia ollenkaan eikä tule meidän synttäreihin. Emme todellakaan eronneet sovussa ja jos lapsi sen saisi päättää tai minä, ei hän joutuisi enää lainkaan menemään sekopäiselle, juopolle isälleen jota pelkääkin.



Suvun kanssa en ole minä eikä ex oltu tekemisissä joten suvun suhtautumisesta eroon ei tietoa. Oma äiti nyt mulal vähän kauhisteli alkuun mutta kun kerroin totuuden siitä mitä meidän liitto oli viimeiset vuoden ollut niin ymmärsi että pakkohan se oli erota.

En tiedä vielä rippi- tms. juhlista, sinne on aikaa (lapset 8 ja 5v, erosta on aikaa reilu 4v).



Kaikki tuntuivat kyllä hyvin ymmärtävän eron syyt, mutta yhteydenpito eksän puolen sukuun on aika hiljaista. Lapset menevät välillä sinnekin mummolaan tai serkkulaan ja näistä matkoista sovitaan, ei muuta.



Minulle sopii tällainen oikein hyvin eikä lapsiakaan tunnu haittaavaan että on kahdet synttärit ;).

mutta miehen sukulaisten takia on pakko pitää erilliset synttärit... Miehen äiti varsinkin tuntuu kantavan jotain kaunaa minua kohtaan, en tiedä miksi.

Emme nyt ole varsinaisesti riidoissa (enää), mutta on vaan muodostunut tavaksi. Lapselle passaa ihan hyvin, että saa kahdet, kolmet synttärit. =) Minulle on jäänyt kaverisynttärien järjestäminen, sitten järjestän sukukahvittelut oman lähisuvun kesken ja mies järjestää kotonaan omalle suvulleen. Lapsi on nyt 9 ja voisin kuvitella, että näin mennään aina rippijuhlaan asti, jolloin varmaan yhdistämme voimamme ja sukumme.