Kannattaako ekaluokkalaista viedä futikseen, jos on palava into mutta

Tuon ikäisellä ei nyt vielä pitäisi olla muita tavoitteita kuin liikunnan ilo ja kaverisuhteiden lisääntyminen futiksen myötä.



Haastattele valmentaja; jos peliaikaa saa suhteessa taitoihin, niin unohda koko juttu, valmentaja on omaa egoa pönkittävä natsi.



Missään tapauksessa lapsesi ei ole liian vanha aloittamaan, omani aloitti 12-vuotiaana ja on nyt ikäluokkansa parhaimmistoa.

vaan jalikseen, mutta katsele valmentajan valmennustyyliä. Mulla on 8v poika jaliksessa ja on tullut kentän laidalla kuunneltua erilaisia 'valmennustyylejä'. Niissä on eroja, valitettavasti.

Ei sitä muuten opi ja treenaat sitten poikasi kanssa vapaa-ajalla alussa, että kehittyy nopeammin.

arka ja juuri tuollainen kuin lapsesi.

Meidän lapsi on pelannut nyt 2v ja edelleen hän ja moni muukin joukkueessa arkailee. Kömpelöjuoksu on vähän parantunut, mutta aika kömpelöltä se näyttää vieläkin. :)

Jos lapsi haluaa ja tykkää jalkapallosta, niin ilmanmuuta sinne mukaan! Tuon ikäisiltä ei kuitenkaan vaadita vielä mitään täysin oikeita taitoja vaan he niitä siellä opettelevat.

suomalaisen Kaikki Pelaa-perseilyn vuoksi. Joten tee palvelus kaikille ja jätä pentu mätänemään koppiinsa.

Kunhan pelaa jos tykkää!



Itseluottamus kasvaa ja tuossa iässä ei osata edes syötellä toisille niin väliä jos sun lapsi ei ole hyvä toppari?



Löysää vähän ja anna lapsen vaan harrastaa, liikunnan iloa ja mukavaa ajanviettoa se on eikä mestareitten liigaa!



Kannattaa enempi katsoa millain peli onnistui aikanaan ja miettiä miten on edistynyt.



Kasvuikäiselle on todella normaalia kömpelyys!!

Se menee kyllä ohi ja lapsi tottuu uusiin mittoihinsa kun tasoittuu.



Jos seura on paska niin vaihtoon siis ihan vaikka vaan ettei sielä toimi kemiat tai vaaditaan liikaa. Mutta tottakai pitää vähän sietää mm. valmentajalta huutoa mutta liika on liikaa.



Huonommassakin seurassa oppii!! Parhaat futaajat maailmalla on jostain getosta lähtösin, ei kannata liikaa uhrata ajatuksia siihen joukkueen valintaan! Lapsi itse siellä pelaa, ei joukkuenimi. Ja hallaa saattaa joukkueet tehdä kun lapset ryytyy kun ei pääse parhaimpiin paikkoihin -jää koko laji viellä ja se mahdollinen pelaajaura loppuu ennenkö on alkanutkaan..



Meilläpäin on sekä tavallisia joukkueita että huippuseuraa, ja nämä "hyvät seurat" on niitä joissa pelaaminen tarkoittaa että vanhemmat maksaa aikuisten seurojen toimintaa. Minua se ei kiinnosta, lapseni on yhtä hyvä (ellei parempi) kuin joku toinen ikäisensä ja jos lapsi jää tekemään uraa (asia jota ei tiedä kukaan ja on lapseni asia) niin hänet tullaan löytämään!



Ja ehkä helpompaa tämä löytäminen on jossain tavis-seurassa jossa lapsella on hyvä fiilis, on yksi parhaista pelaajista muttei ole neste noussut päähän jo 10- vuotiaana vaan koska on jossain taitojoukkueessa..

Kyllä siellä "kukaan" uskaltaa ja osaakin, etenkin jos kyseessä tavoitteellinen joukkue, mutta varmasti sielläkin on niitäkin, jotka eivät vielä uskalla ja osaa.



Tämä kannattaa kertoa lapselle realistisesti; osa porukasta on pelannut jo pidempään, osa on luonnostaankin lahjakkaita, eikä omaa osaamistaan kannata verrata niihin kaikkein taitavimpiin vaan keskittyä tekemään itse parhaansa.

että lapsen liikunta on liian suppeaa!



Lpselle muutakin urheilua, voi harjoitella vaikka yleisurheilua, uimista, voimistelua jne lajeja joissa kehoa käytetään eri tavoin ja liikkuminen on monipuolista.



Tosi harvoin jalkkiksessa tehdään kärrynpyöriä tai harjoitellaan juoksemista.

katsotaan kuka sen pallon ottaa vai ottaako kukaan. Toiset rohkaistuu siitä sitten nopeammin kuin toiset.

joo, mutta olisiko mahdollisuus johonkin muuhun seuraan tai joukkueeseen? Tuo on niin kiinni valmentajasta, jos valkku elää omaa saavuttamatonta futismenestystään joukkueen kautta, niin ei ehkä kannata liittyä mukaan. Jos valkku on fiksumpi ihminen, ja tajuaa että lapset ovat eri kehitysvaiheissa erilaisia, niin sitten vaan mukaan vaikka toiminta vähän tavoitteellisempaa oliskin.

suosittelee lämpimästi tämän kuningaslajin aloittamista :) Joukkueesta ssa uusia ystäviä, joukkuelajit valmentavaat muutenkin yhteispeliin kuin pelkästään siellä pelikentällä. Lapsen täytyy tosiaan ymmärtää että osa on jo ehkä harrastanut kauemmin, ja osa pelannut yhdessä jo kauemmin, joten oman aikansa vie ennekuin on saavuttanut se "yleisen" tason. Treeneihin kannattaa mennä katsomaan ja koittamaan useammankin kerran ennenkuin sitoutuu sen enempää, kyllä muutamassa kerrassa jo näkee millainen porukka, ja millaiset valmentajat ovat kyseessä. Samoin kentän laidalla olevat muuta vanhemmat, ottavatko hyvin vastaan uudet, mun mielestä sekin on tärkeää ja kertoo jotain. Mutta ennenkaikkea, millaiselta lapsesta tuntuu treenien jälkeen, oliko kivaa!

Jos joukkueessa on hyvät valmentajat, osaavat jaka joukkuetta omanlaisiinsa tasoryhmiin, josta sitten ehkä pikkuhiljaa taitojen karttuessa voidaan siirtää toiseen ryhmään pelaamaan. Mutta siis siellä treeneissä ja peleissä ne taidot karttuvat, ja valmiiksi ei tule kukaan koskaan. Jalkapallon harrastamisen pitää ennenkaikkea olla lapsen mielestä kivaa, ja siinä erityisesti seuran valmentajilla on suuri rooli. Käykkä koittamassa eri seurojen (jos mahdollista) treeneissä, toivottavasti kiva seura löytyy, tsemppiä tulevalle pikkufutaajalle :)

alimpaan ryhmään, niin vie vaan mukaan.

Ne lapset joilla on homma hankassa erottuvat yleensä heti, koska ovat rohkeita käymään palloon kiinni, ja heillä voi olla mahdollisuuksia päästä parhaaseen ryhmään.

me ainakin saatiin käydä pelailemassa kahden eri seuran harjoituksissa ja poika saa itse päätä kummassa haluaa jatkaa.



Toisessa seurassa pelaajat on jaoteltu "parempiin" ja vähemmän edistyneisiin, niille vedetään harkkoja vähän eri lailla.

suomalaisen Kaikki Pelaa-perseilyn vuoksi. Joten tee palvelus kaikille ja jätä pentu mätänemään koppiinsa.

harmittaako kun idari-nicos ei päässyt edareihin ja joutuu pelaamaan omantasoisissa siis rupusakissa.