Valokuvat itsestä ahdistavat suunnattomasti

Se nyt vain on niin, että kamera rakastaa joitain ihmisiä, joitain ei. Vaimoni on myös (ainakin minun mielestäni) oikein mukavan ja seksikkään näköinen, mutta valokuvien perusteella asiaa ei välttämättä arvaisi. Ilmeet ovat aina kummallisia.



Sama pätee myös toisin päin. Ammattimallit ovat luonnossa jopa aika oudon näköisiä. Näin myös kerran miss suomi -kisoissa toiseksi tulleen tytön ilman (kisa)meikkiä bussissa - tavallisen näköinen tyttö tuo oli.



Toisin sanoen hyvän näköinen luonnossa on eri asia kuin hyvän näköinen kuvassa/ruudussa. Ja meikeillähän voi asioihin vaikuttaa.

Kartan valokuvien ottamista itsestäni siihen mittaan, että muut varmasti pitävät outona suorastaan.

kamera ottaa kuvan yhdestä hetkestä, jotkut eivät vaan näytä hyvältä jos kuvan pysäyttää, ellei osaa poseerata oikein. Itse näytän aina ihan erilaiselta kuvissa kuin omasta mielestäni peilistä katsottaessa. Tähän vaikuttaa minulla epäsymmetriset kasvot eli näen kuvissa itseni "väärinpäin", en tunnista sitä henkilöä. Nykyään en stressaa kuvista enää, osaan itsestäni ottaa jonkunlaisia itseni hyväksymiä kuvia kun löysin miten kasvojeni pitää olla, jotta kuvista tulee hyviä, mutta en toki voi aina poseerata niin kun joku ottaa kuvan. Toisilla niitä hyviä kulmia on paljon, toisilla vain yksi. Valokuvausta jos yhtään harrastaa tajuaa valon merkityksen, valaistus harvoin on hyvä muualla kuin studiossa. Hääkuvissamme olen mielestäni tosi nätti, ne on studiossa kuvatut ja valaistus kohdillaan, lisäksi huolehdin että naamani oli kuvissa aina siinä ainoassa oikeassa asennossa.



Koita ottaa itsestäsi kuvia eri valaistuksissa ja eri kuvakulmista, varmasti onnistut saamaan hyvän kuvan, itselläni tämä vaatii monia kuvia mutta kyllä sieltä aina joku hyvä tulee kun löytää sen oikean kulman. Mieti sitten sitä kuvaa tai peilikuvaasi kun mietit minkä näköinen olet, muut näkevät saman, ei me ihmiset olla kameroita :)

Masennun jopa, kun olen vaikkapa jossain juhlissa ollut mielestäni tosi kauniina, ja sitten näenkin kuvia itsestäni.



Tämä ei koske ainoastaan kasvoja, vaan koko yleistä olemustani. Peilistä näyttää ihan erilaiselta :(

Minäkin näytin ennen aina ihan kamalalta kuvissa, mutta sitten opin olemaan niissä vähän nätimmin. Tärkeintä on ottaa hymy silmiin, niin tulee kiva kuva. Ajattele vaikka, että kuvaaja on tosi ihana, niin silmät tuikkii. (ja leuka kannattaa laittaa sellaiseen asentoon, ettei kaksoisleuka näy ;))

(ja leuka kannattaa laittaa sellaiseen asentoon, ettei kaksoisleuka näy ;))

kieli kitalakeen ja leukaa ylös.

vaikka peilistä katsoen en mielestäni yhtään niin rumalta näytä. Mutta olen jo tottunut siihen, asia ei ahdista minua, tosin sen verran se häiritsee, etten koskaan suostu mihinkään valokuviin.

Samajuttu itselläni..juhliin olen lähtenyt mielestäni hyvinkin kauniina(samoin olen kuullut myös mieheltäni),mut kun näen itsestäni kuvia lähestulkoon lyhistyn henkisesti,ja alan potemaan syvää itseinhoa.. ahdistavaa tällainen..

Mullakin ihan sama 😓 Mua pidetään kauniina ja olen saanut paljon kehuja ulkonäöstäni, mikä tuntuukin hassulta sillä kuvissa näytän valehtelematta välillä aivan hirveältä. Ja jos joku näkisi minusta pahimmat kuvat, ei voisi hyvällä tahdollakaan sanoa kauniiksi. Ihmettelen, kun ei se näytä siltä ihmiseltä edes kenet itse näen peilistä. Näin ollen vältän itsekin kuvattana oloa. Naurattaa, kun jotkut ehdottaneet mallinkin hommia.... joo ei kiitos, siinä vaiheessa näkisi muutkin että kasvoissani on vaan jotain vialla.

Se on kyllä outoa, miksi jotkut vähemmän kauniit ovat sitten niin kuvauksellisia. Kai heillä on vaan tosi symmetriset piirteet ja kiinteä kasvojen kudos ja kaikkea. Olen itse hoikka, mutta kuvissa näyttää joskis että saisin 10 kiloa lisää ja vielä epäsymmetrisyyttä joka asiassa.

Mutta onneksi on kohtalotovereita. Ja olen huomannut joskus googlettaessani jonkun elokuvan näyttelijää, että kuvat hänestä eivät tee ollenkaan etua eikä tuo mitenkään kauneutta esiin, vaikka videokuvassa on tyrmäävä.

Ulkonäkömurheet ovat niitä naurettavimpia. Mutta teidän älykkyyskapasiteetilla toki ansaitsette täysin tuon surkean ahdistuksenne, jos nuo ovat ne elämänne murheen aiheet.