Apua, en vaan pääse yli tuon 8 v tytön murhan aiheuttamasta ahdistuksesta

Monet itkutkin on jo itketty tytön puolesta.

On kuulemma ollut onnellisia hetkiä, esim. ennen kuin äitipuoli tuli kuvioihin. On osallistunut myös viime vuonna lasten urheilukisoihin, ja voittanut esim. keihäänheitossa (ryhmässä mukana poikiakin). Ja käsittääkseni on ollut mukavaa isovanhempien luona, jotka eivät olisi halunneet palauttaa tyttöä isälle, mutta minkäs teet...

Jos sulla on ihan kamala olo, niin soita vaikka johonkin palvelevaan puhelimeen. Eikös sitä nykyään aina puhuta siitä kriisiavusta. Ehkä tuo tyttö kärsi paljon tässä ajassa, mutta on nyt Jeesuksen luona taivaassa ja saa iloita vapaana ja rauhassa iankaikkisesti.

Olen itkenyt neljä päivää vähän väliä. Oikeastaan vasta perjantaina tajusin tapahtuneen ja tosi raskasta on ollut. Ja valvonut. Viime yönä heräsin, kun oli vielä pilkkopimeä ja vieläkin valvon.



Olen todella ahdistunut.



Jaksan pakolla hoitaa perheelle ruoan laitot yms. välttämättömät mutta se siinä. Neljävuotiaalle tytölleni olen kyllä ihana äiti, en edes tiedä, monestiko olen hänelle kertonut rakastavani ihanaa tyttöäni yli kaiken.



Miehelle en voi puhua, sillä hän ei selvästi ymmärrä. Kävimme tänään perheen kesken pyöräilyllä ja sielläkin tuli itku. Käyn välillä vessassa itkemässä. En pysty keskittymään kunnolla mihinkään.



Huomenna töihin. En tiedä, pitäisikö käydä lääkäriasemalla pyytämässä jotakin lääkettä ahdistukseen? Ei ole niistä kyllä yhtään kokemusta, kun ei ole ollut tarvetta!

Mikään asia koskaan ei ole saanut minua näin tolaltaan. Minäkään en voi puhua miehelle, ei ymmärrä vaikka tämä tapaus järkytti toki häntäkin. Samalla tunnen syyllisyyttä siitä miten hyvin minulla on asiat (taloudellisesti ym.) kun samalla viattomat lapset kärsivät tuolla tavalla. Ap

ajatus siita miten hyvin asiat nyt tytolla on. Kaikki on nyt hanella hyvin!

Eli ei tarvitse murehtia enaa hanen karsimyksiaan.

Sen sijaan tatytyy avata silmat ja yrittaa pitaa huoli ettei talla hetkella enaa meidan kukaan lahainen tai naapuri joudu samoin karsimaan, jos vain voimme sen estaa. Voimavarat kohti positiivista!

Yleensä en kuohu jonkun uutisen suhteen kovinkaan. Jätän monesti lukematta, jos vaikuttaa karmealta. Mutta tämä 8v:n kamala tarina on ollut aika paljon mielessä ja ajattelin hetken jo osallistuvani mielenilmaukseen, jos sellaista joku puuhailee.



Aivan kauhea tapaus. Ei voi olla muuta kuin mielisairaiden sadismia, siis oikeasti suunnitelmallista ja sairaalloisia tekoja. Tämä kuuluu varmaan johonkin hulluuden kategoriaan. Kyseiset henkilöt vain nauttivat kiduttamisesta ja toteuttavat sitä saadakseen itselleen siitä jotain. Hyi, hirveää.

Tiedän tunteesi koska olen ihan samanlainen. Mietin ja pohdin ja samaistun ja empaattisena ahdistun. Minua auttaa kun ajattelen, että tällä lapsella EI ole enää hätää. Hän ei kärsi nyt laisinkaan vaikka sinä empaattisena ihmisenä elät hänen tuskaansa uudelleen ja uudelleen.



Häntä et voi pelastaa ja tietenkään lapsella ei ole asiat hyvin kun on kuollut mutta hän EI enää koe tuskaa, pelkoa tai mitään pahaa. Hän ei koe juuri nyt eikä ole enää kokenut pitkään aikaan sitä pahaa ja ahdistusta jota sinä nyt kuvittelet hänen tuntevan.

Käytä tuota empatiaasi hyväksesi. Osaat varmasti olla hyvä läheisillesi. Sinun lapsesi (?) ovat turvassa sinun kanssasi.

En yleensä hätkähdä mistään kauheasti enää.

Mutta tämä tyttö ja hänen kohtalonsa on mielessä aamuin illoin. Varmasti monilla kymmenillä tuhansilla muillakin.



Tämä on niin kauhea asia, että emme edes lähipiirissä ole keskustelleet tästä, niinkuin meillä yleensä tapana on tehdä kaikista uutisista. Kukaan ei ole tehnyt aloitetta.



Hiljaiseksi vetää.

Tytöllä tosiaan asiat nyt hyvin. pitäisi yrittää miettiä sitä, eikä sitä, mitä turvattomuuden tunnetta lapsi on joutunut kokemaan, kun oma isä ei auta puhumattakaan fyysisestä puolesta.

Perjantaina en saanut unta kun vasta aamuyöstä. Paha olo ja mietin sijaisperheeksi ryhtymistä tms.

Kukaan ei enää satuta. Omia lapsia olen halinut minkä ehdin. Ihmettelevät varmaan kun ovat saaneet herkutellakin eri tavalla kun normaalisti :) Minäkin olen miettinyt tukiperheeksi ryhtymistä. Jo ennen tätä tapausta mutta tämä vaan vahvisti tunnetta. Miehelle puhuin tänään asiasta ja hänkin piti ajatuksesta. Täytyy yrittää vaan auttaa niitä jota vielä voi. Ap

Mulla on ihan sama tunne, vaikka olen monia tosi pahoja asioita uutisoinut toimittaja. Itselläni pahin vaihe kesti tosin kaksi päivää ja nyt jo helpottaa. Sullakin tuo menee ohi, mutta jos ei mene, kannattaa varmasti pyytää jostain apua.

Jos se yhtään lohduttaa, niin tytöstähän tehtiin tosi paljon lastensuojeluilmoituksia. Äiti, isovanhemmat, koulu ja naapurit välittivät. Lasta ei tosiaan voi väkisin kotoaan viedä muuta kuin viranomaiset, jotka toivottavasti kärsivät ja kunnolla. Ainakin tapaus nosti valtavan keskustelun, joka toivottavasti auttaa muita lapsia.

Ikävä kyllä en voi uskoa, että jumalaa olisi olemassa. Vaatisi aikamoista pokkaa olla kaikkivaltias ja seurailla sivusta tuollaista kärsimystä. Mutta hyvä niille, jotka pystyvät uskomaan.

Täällä kuolee päivittäin ihmisiä ja pieniä lapsia mitä erilaisimmilla tavoilla. Vielä useammilla on todella kurjaa mutta niin se vain on.

Nauttikaa siitä, että itsellänne menee hyvin ja lopettakaa murehtiminen asioista joihin ette voi vaikuttaa.

Mies ei tajua ollenkaan, eivät oikein ystävätkään. Miten yksin se pieni onkaan ollut ja hädissään :((.



Yritän ajatella, että nyt jos tämä vaikuttaisi niin, että useampi muu lapsi pelastuisi. Tai jotain. Ihan miten vaan, kunhan pääsisin takaisin arkirytmiin.



Yöllä kun herään, niin en uudestaan unta saa. Ja ihan normaali äiti olen, ehkä asiaan vaikuttaa, että mulla on 8 v tyttö.

Myös omassa mielessäni pyörii tämä tyttö koko ajan, ja myös mietin muissa maissa sotien ym aikana kidutettuja lapsia. LAPSIA.



Mun mielestä paras rankaisukeino näille vanhemmille olisi tehdä heille sama minkä tekivät tälle lapselle: ensin revitään hiuksia, lyödään, sitten kapaloidaan tiukkaan lakanaan, teippiin, muoviin ym niin että henki tuskin kulkee (tai ei kulje ollenkaan). Sielläpä olisi hyvä tilaisuus miettiä, mitä tulikaan lapselle tehtyä, niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Armahtaako kuolema vai ei, sitä voi vain aina arvailla. Toistetaan menetelmä niin kauan kunnes tulee "vahinko".



Oikeusvaltio ei tietenkään tuollaista rangaistusta kenellekään salli. Toisaalta eihän oikeusvaltiossa pitäisi tapahtua myöskään sellaista, että pienelle lapselle voi käydä noin, jos ja kun viranomaisia on ihan oikeasti infottu tapauksesta lukemattomia kertoja.

Se lapsi on kuitenkin kuollut!

Ja varmasti on ollut myös hyviä hetkiä elämässään ja olisi ollut edelleen hyvää elämää noin pienellä monia vuosikymmeniä!



Tuo että kuolleella on hyvä olla on ihmisen tapa lohduttaa itseään, ymmärrän sen mutta kyllä elämä on elämistä varten. Taivaassa oleva hyvä odottaa, ei sinne kenenkään lapsen kuulu päästä että olisi hyvää elämää.



Ei Jumalalla ole tässä tekoa: ihminen on vastuussa teoistaan ja nuo kaksi ihmistä jotka syyllistyi tytön kuolemaan ole kuin itse aiheuttaneet kuoleman. Vaikka uskon että kaikilla on kuolinpäivä jo kohdussa määrätty niin kyllä siihen voi joku vaikuttaa. Murha ja onnettomuudet on ihmisestä lähtösin.



Kyllä elämä on elämää varten ja kuolema voi odottaa! Kyllä jokaisella pienellä ihmisellä on oikeus elämään ja hyvään tulevaisuuteen.

Jos teippää toisen hengitystiet 26 kertaa, niin niistä jokainen on murhanyritys. Ymmärtää tekijä sen asian tai ei.

mä oon lto ja mua ahdisti kans, en toki yöuniani ole menettänyt. Aika hyvin olen vuosine myötä ammatissani oppinut "kovettamaan" itseni,etten tosi töitä eli hoitolasten kovia kohtaloita kotiin.



Osasyynä poikkeukselliseen ahdistukseeni tästä tuntemattomasta on se, että yksi omista lapsistani on koulussa ja samanikäinen kuin tämä 8 v :( Olen saatellut aamuisin kouluun omaani, ja katsellut pihalla niitä samanikäisiä pikkutyttöjä, jotka leikkivät ennen koulun alkua . Olen ajatellut, että tuolla lailla sen Eerikankin pitäisi saada vailla huolen häivää juosta, leikkiä , nauraa, opiskella, mennä kotiin ja tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Mutta nyt hän on onneksi turvassa.



Sitten näin jostain linkitettynä kuolleen tytön kuvan. Naapurissamme asuu lähes samannäköinen tyttönen :(



Täytyy vaan yrittää keskittyä arkeen ja tosiaan teen työtä lasten parissa. Yritän hoitaa ja kasvattaa heitää parhaani mukaan, omani mukaanlukien. Ja yritän jatkossakin olla asiallisen herkkä ilman yliampumista mikäli perheillä avuntarve ja lapsi tarvitsee erityistä suojelua. Kuten tähänkin saakka olen tehnyt, virkani velvoittamana.