Olen saanut lapseni 29v ja 42v, haluatko kysyä jotain?

Jaksamisen suhteen, muiden asenteiden, oman varmuuden jne.

On täällä moni muukin saanut lapsia, enemmänkin kuin kaksi.

No omasta mielestäni olen sen verran nuorekas ja hyväkuntoinen kuitenkin vielä että ihan hyvin vauvan kanssa jaksoin ja pienenkin lapsen kanssa olen jaksanut. Tottakai se on vähän erillaista kuin silloin 29v, mutta ei nyt kovin.



Muiden asenteiden?

No itse en ainakaan mihinkään ilkeään käyttäytymiseen mua kohtaan ole törmännyt, että mua on vaan onniteltu perheen lisäyksestä.



Ja oma varmuus on täysin kunnossa. :)

Samalle miehelle toki juu. :)

Tulitko nopeammin raskaaksi ensimmäisellä kuin toisella kerralla?

ja tässä toisessa raskaudessa selvittiin neljällä. :)



Ja pitäisi tähän kohdentaa vielä, että aloitettiin miehen kanssa yrittämään toista lasta 41v ja saatiin hänet siis 42v.



Emme alkaneet yrittämään silloin 42-vuotiainan, vasta, jos näin voi sanoa.

Miksi ihmeessä haluaisin?

vanhempi lapsesi reagoi uuten tulokkaaseen?



Kysyn siksi, että itse olisin ollut onneni kukkuloilla tuossa iässä,(11v.) jos olisin vielä sisaruksen saanut. Toivoin sitä kovasti. No, ainokaiseksi jäin.

ja se riittikin tosi pitkäksi aikaa.



Joskus nelikymppisinä ruvettiinkin sitten jostain syystä haaveilemaan vielä toisesta lapsesta, kumpikaan ei tienyt mistä ne tuntemukset tuli, mutta ne vaan tuli..



Vuosi meni vaan suunnitellessa sitä asiaa ja haaveillessa.



Kunnes sitten 41-vuotiaina herättiin siihen että "nyt se on tehtävä jos enää koskaan!" ja sitten pistettiin yrittäminen päälle ja onneksemme saatiin pienokainen alulle. :)



Esikoinen muutenkin täytti sopivasti samana vuonna 13v, joten oli varmasti kiva tulla teininä vihdoin isosiskoksi.



Ja kun minun ja mieheni vauva oli 11kk niin tuli meille myös toinen vauva sitten maaliskuussa 2009 nimittäin hauvavauva. :)

No mutta, hänhän oli tosi innoissaan vauvasta. :) ja rakastaa pikkusiskoaan oikein kovasti!



Kyllä hän 5-8vuotiaaseen asti tivasi aina välillä kovasti että milloin hän saa sisaruksen, mutta ei oltu tuolloin innokkaita vielä tekemään.



Sitten tivaaminen loppui pariksi vuodeksi. 10v kysyi uudestaan että saisiko hän jo sisaruksen, mutta ei innostuttu asiasta vielä silloinkaan.



Sen jälkeen ei sitten kysellyt vaan sitten minä kerroin kun olin raskaaksi tullut että nyt raskaana olen ja saat pikkusiskon tai veljen. :)



Hän ei uskonut että enää ikinä sitä päivää tulisi kun että hän saisi sisaruksen. Mutta tulipahan se sittenkin! :)