Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kuuleminen
01.09.2012 |
Paljon on nyt puhuttu lapsen kuulemisen tärkeydestä ja tärkeää se onkin. Lapset ovat kuitenkin lähes aina niin lojaaleja vanhemmilleen, etteivät kerro miten asiat todellisuudessa ovat, vaan puolustavat vanhempiaan, vaikka nämä olisivat millaisia julmureita tahansa, joskus pelko estää kertomasta. Monesti lapset kertovat vasta aikojen päästä, jos silloinkaan, miten asiat olivat,esim. kun ovat olleet sijoituksessa pitkän aikaa. Siksi lapsen kuuleminen ei aina ole ratkaisu pulmiin.
Kommentit (4)
Minä olen 37v sisko 39v eikä kumpikaan olla ikinä sanottu ääneen toisillemme siitä mitä meidän lapsuudessa tapahtui.
Viikoittain ollaan perheiden kanssa tekemisissä ja olen varma ettei siskon mieskään tiedä kuten ei omanikaan.
En tiedä miksi mut olen melko varma et me mennään hautaan puhumatta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 vuotiasta lasta kuullaan vain ja ainoastaan silloin kun kyseessä on asumiseen / huoltajuuteen liittyvä tilanne, eli kun lapsi haluaa ilmaista kumman vanhemman luona haluaa asua.
Mutta siinä tapauksessa, kun perheestä on tehty ls-ilmoitus, laki edellyttää että lapsia kuullaan.
Kuuleminen voi tapahtua lapsen kotona, missä olisi siis lapsen kannalta tuttu ja turvallinen ympäristö.
KAIKEN IKÄISET lapset kuullaan , myös vauvat. Jututetaan, leikitetään, kysellään ym.
Siinä ei saa olla vanhemmat paikalla. Se tulee tapahtua niin, etteivät vanhemmat ole paikalla. Ls:n sos.työntekijän pitäisi kertoa se vanhemmille, eli kun tulevat perheen kotiin tarkoituksena haastatella lapset ilman vanhempia, siitä pitäisi infota vanhempia.
Lapsi voidaan kuulustella myös sossujen toimistossa ilman vanhempien läsnäoloa.
Lapsella on myös oikeus olla vaiti, oikeus olla puhumatta mitään.
En tosin tiedä montako vuotta lasta hiillostetaan, jos ei suostu puhumaan.
Vastauksethan voi antaa vaikka elekielellä, pudistamalla päätä ja nyökkäämällä.
Jotta lapsi voisi avautua ja kertoa kaikean mikä totuus on, etenkin jos totuus on väkivalta, sossujen pitäisi osata luoda luottamuksellinen suhde edes lapseen.
On suuren suurta ammattitaidottomuutta jos ei pysty siihen.
On ammattiataidottomuutta, jos ei kykene näkemään lasta omana persoonanaan, esim. jos on arka ja ujo lapsi ilman että syynä on hakkaaminen. Kaikki normaalinkaan perheen lapset eivät ole avoimia toisille aikuisille, tuntemattomille.
lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, totta. Lapset saattavat kokea haastattelun niin painostavana, että antavat "oikeita" vastuksia, eli niitä vastauksia mitä arvelevat tätien haluavan. Eli kertovat siten epätotta.
se vaatii ennen kaikkea AIKAA, mitä sossuilla nyt tunnetusti EI ole lapsille antaa...
Lapset eivät ole tyhmiä. He näkevät, onko ihminen aito vai ei.
Samoin, luottaako vanhemmat siihen ulkopuoliseen aikuseen vai ei.
Hyväksyykö se aikuinen lapsen vai ei.
Tiedän. Oma lapseni on ollut kuulustelupenkissä. Lapsen omasta mielestä tunnin sessio meni hyvin. Katsoi silmiin, vastasi kysymyksiin, mutta ei kertonut mitään, kun eivät esittäneet sellaisia kysymyksiä, että olisi voinut alkaa kertoa. Hän siis vastasi itselleen tyypillisesti "kyllä" - "ei" - vastauksia.
Kertomaan hän intoutuu vasta, kun aikuinen osaa muotoilla kysymyksen niin, ja silloinkin varsin niukkasanaisesti. Ei siis ole avoin, ei lörpöttelijä, on ujo ja pidättyväinen.
Sossut eivät osanneet murtaa lapsen kuorta.
Sen sijaan lasten ja nuorten psykologi osasi. Haastattelu kesti vähemmän aikaa. Lapsi vastasi elekielellä. Koululainen. Ei suostunut puhumaan ja se sopi psykologille.
Jos käynti olisi ollut pidempi, jos toinen tapaaminen tms., olisi lapsi jo alkanut jutella. Sossuja lapsi oli tavannut jo kahdesti aiemmin, silti ei avautunut heille.
Ja ei, emme pahoinpitele lapsiamme. Mutta milläs todistat, kun ei kelvannut mikään vastaväite.
se vaatii ennen kaikkea AIKAA, mitä sossuilla nyt tunnetusti EI ole lapsille antaa...