Tunnustus pienten lasten äideille
Siis sellaisten pienten lasten äidit, jotka huolehtii hyvin lapsistaan, on rakastavia ja hyviä kasvattajia olematta tietenkään mitään yli-ihmisiä, antavat lapselle turvallisen kodin, tekevät ravitsevaa ruokaa, ovat enimmäkseen iloisia ja optimistisia, eivätkä koe perhe-elämää valtavaksi taakaksi. Ja vaikkapa jaksavat matkustaa lastensa kanssa toiselle puolelle maapalloa lomailemaan jne.
Itse olin pikkulapsiaikana tosi väsynyt ja usein pelkkä kauppakassin kantaminen tuntui ylivoimaisen raskaalta. Olin usein epävarma kasvatuksesta ja koko elämä tuntui usein uhkaavalta ja toivottomalta. Vein ne vuodet läpi hammasta purren. Nyt lasten vartuttua on jo helpompaa, mutta kun näen naisia, joilla tuntuu olevan ihan kivaa, vaikka mukana kaupassa on kolme alle kouluikäistä lasta, joita tämä äiti ohjailee ystävällisen varmasti ja kaikki tuntuu sujuvan niin hyvin, tekisi mieli mennä sanomaan, että mä ihailen sua ihan hirveästi!
Kommentit (4)
Siis sellaisten pienten lasten äidit, jotka huolehtii hyvin lapsistaan, on rakastavia ja hyviä kasvattajia olematta tietenkään mitään yli-ihmisiä, antavat lapselle turvallisen kodin, tekevät ravitsevaa ruokaa, ovat enimmäkseen iloisia ja optimistisia, eivätkä koe perhe-elämää valtavaksi taakaksi. Ja vaikkapa jaksavat matkustaa lastensa kanssa toiselle puolelle maapalloa lomailemaan jne.
Itse olin pikkulapsiaikana tosi väsynyt ja usein pelkkä kauppakassin kantaminen tuntui ylivoimaisen raskaalta. Olin usein epävarma kasvatuksesta ja koko elämä tuntui usein uhkaavalta ja toivottomalta. Vein ne vuodet läpi hammasta purren. Nyt lasten vartuttua on jo helpompaa, mutta kun näen naisia, joilla tuntuu olevan ihan kivaa, vaikka mukana kaupassa on kolme alle kouluikäistä lasta, joita tämä äiti ohjailee ystävällisen varmasti ja kaikki tuntuu sujuvan niin hyvin, tekisi mieli mennä sanomaan, että mä ihailen sua ihan hirveästi!
voimavarat siihen äitiyteen. Joillekin se vaan on helpompaa, tai sitten heillä on persoonassaan sellaisia piirteitä että joko eivät stressaa tai se ei näy heistä ulospäin. On myös äitejä (ja lapsia!!), kuten minä ja lapseni, joilla menee kaikki loistavasti heti kun pääsee kodin seinien ulkopuolelle, ja äitinä olo tuntuu niin helpolta ja hauskalta. Kun sitten tullaan takaisin sieltä ihmisten ilmoilta kotiin, niin heti eteisessä meinaa pälli lähteä, eikä siitä etupihan lempeästä ja hauskasta äidistä ole juuri mitään jäljellä. Vaikka näiden kahden maailman välissä ei ole kuin kymmenen sentin paksuinen ulko-ovi.
Kakkonen vei sanat suustani.
Koen olevani hyvä äiti, joka nauttii lapsensa seurasta ja on iloinen saadessaan tehdä hänelle hyvää ja ravitsevaa ruokaa. On etuoikeus pitää huolta tuosta pienestä rakkaasta.
Ja ei, en ole yli-ihminen, minäkin tarvitsen omaa aikaa tai käämi käryää.
Mutta silti tuo pieni on parasta mitä minulle on tapahtunut. Pikkusisarus olisi tervetullut, mut kun ei vaan tule...
Koen olevani kuvailemasilainen äiti vaikka minulla olosuhteiden pakosta onkin vain yksi lapsi. Saisi olla vaikka kuusi mutta kun ei tule. Siinä on se hyvä puoli, että tuo pieni saa aikaani ja rakkauttani rajattomasti :) .