Apua - Mielettömän voimakas fyysinen veto toiseen ihmiseen - onko mahdollista? (Ottaako vakavasti..)

Kyselin sitä itsekin yksi päivä täällä, onko se aina molemminpuoleista ja vastaukset oli että on toki, kemia aina, ja sit oli niitäkin että yksipuolista olikin :/

Eli fifty-sixty. Ei ratkea kuin kysymällä :)

ja totesin että nykytilanteessa en vaan voi kysyä... liian paljon riskiä siis (ja suurin riski ei siis ole nykyparisuhde edes)

Ja eipä sellaisia luontevia tilanteita oikein ole ollut, että voisi kysyä... Pitäisi olla joku hetki että oltaisiin samassa paikassa viihtellä ja molemmat aikas kännissä tms. ... mutta ei sellaista ole tullut ja ne vähäisetkin mahdollisuudet milloin tällainen hetki ois voinut syntyä, on hän vetäytynyt tiukasti.

Joko pelkää samoin riskejä tai sitten ei vaan tod. ole kiinnostunut minusta tai edes koko sukupuolestani ja olen vaan aina tuntenut/kuvitellut väärin...

ap

Mulla oli samaa vetoa työkaveriin. Oikein piti mielessä estää itseä tarttumasta mieheen kun seisoimme lähekkäin. Mies taisi tuntea samoin, kun alkoi viettää kanssani aikaa ja ystävystyimme. "Huuma" on jo laantumaan emmekä näe enää työkuvioissakaan päivittäin joten ns. vaara on ohi.

Ja oma mieheni keräsi kyllä pointsit kotiin, koska fyysinen ihastukseni purkautui ihan omassa makkarissa oman miehen kanssa. ;)

joka sivumennen sanoen on toki varsin hyvä sängyssä...

ja yritin samalla kuvitella tätä toista... ja tajusin että tosi paikan tullen varmaan jännittäisin kuitenkin ehkä liikaa ja yrittäisin esittää ja juttu ei oiskana välttämättä niin mahtavaa...

Ja järjellä ajatellen aina aamulla olenkin tätä mieltä, mutta sitten jos satun päivällä olemaan tekemisissä, niin se fiilis vaan iskee...

ap

Sitten ehkä pelkää samoja riskejä kuin sinä, ja vetäytyy sen vuoksi vaikka samaa vetovoimaa olisikin.

Sitten ehkä pelkää samoja riskejä kuin sinä, ja vetäytyy sen vuoksi vaikka samaa vetovoimaa olisikin.

tai en tiedä... tai oisko jonkinlaisessa suhteessa... ei ole puhunut... (mikä outoa sikäli)...

Siis lapsia ei ainakaan kai ole.

ap

Tiedän monen pariskunnan olevan yhdessä "ihan hyvä ihminen mun lasten vanhemmaksi" -periaatteella. Ja eikait siinä mitään vikaa, kuten ei kait järjestetyissä avioliitoissakaan, mutta silti: heittäytykää edes joskus mukaan siihen kihisevään kemiaan, mikä saattaa ihmisten välillä syntyä ihan yht´äkkiä, puhtaasta himosta. Ette kadu! Suhde voi lopahtaa parin kuukauden päästä tai jatkua koko loppuelämän, mistä sen tietää, mutta koskaan ette tule katumaan!

tätä samaa fiilistä... ollaan yhdessä siksi että olin nuori ja hän oli ainoa joka tykkäsi minusta ja pelkäsin jääväni vanhaksi piiaksi ja vanhemmat oli tiukkoja ja uskonto jne. jne. ... ja olihan mieheni ihan kiva ja on vieläki ja meillä on hyvä elämä pääosin. (No, mahtuu paljon vaikeaakin miehen alkoholin käyttö ajoittain, masennuskaudet, agressiivista yms. ...)

Mutta just tuota mietin että tässä kohtaa heittäytyisin kyllä täysillä edes hetkeksi, jos vain ois' mahdollisuus.

Mutta kun en saa selvää miten voisin kartoittaa, tunteeko toinen mitään samaa, vai voiko tätä tuntea ihan vaan täysin yksin....

ap

Aika moni meistäkin on joskus joutunut potkiskelemaan yli-innokasta ihailijaa kimpustaan, tai kuullut tunnustuksia sellaiselta tyypiltä, johon ei tunne mitään vetoa. Niin se vain menee.



Mutta on normaalia ihmiselämään kuuluvaa tuollainen. Ihastuminen siis. Harvinaista tosin, toivottavasti, noin voimakas ihastuminen/vetovoiman tunteminen.



Jokainen päättää itse mitä tekee tilanteessaan, mitään ap:n kuvailemia "seikkailuja" en kyllä suosittele kenellekään. Moraalittominta tuollaisessa tapauksessa on kuvitelma, että voi itse noukkia vain rusinat pullasta tai kermat kakusta eli saada sekä oma kumppani että toinen.



Toisekseen, pitää olla vähän vinksahtanut tunne-elämältään, jos pystyy harrastamaan jotain seikkailuja samalla kun esittää normaalia aviopuolisoa kotona. Normaalisti tunteva ihminen ihastuu ja rakastuukin mahdollisesti entistä syvemmin seikkailunsa myötä, ja siinä onkin sitten kusiset oltavat. Eli ellet aio itse lopettaa tuon ihmisen perään haikailua, niin ymmärrä sitten, että suhde puolisoosi tulee todennäköisesti tiensä päähän.

Selvitä miehen tunteet ihan vain kysymällä jollain tavalla. Ei kysymisestä tarvitse seurata mitään kummempaa. Tai vastaavasti tunnusta itse että tunnet jotain vetoa häntä kohtaan.



Ehkä jo tuo episodi voi auttaa sinua selkeyttämään ajatuksiasi ja pääsemään tilanteesta ja tunteistasi eteenpäin. Ehkä hän reagoi typerästi, jonka jälkeen vetovoima katoaa, tai sitten ihan päinvastoin.



27

Ja koska joudun kituuttamaan ilman häntä, niin näen silloin tällöin hänestä ihania unia, joista on silkkaa väkivaltaa herätä. Jos voisi valita, niin olisin näkemättä. :/ Piti elää (jopa muita moralisoivana pettämisen vastustajana) aika kauan, että päädyin itse tilanteeseen, jossa ottaisin edes y h d e n kerran hänen kanssaan. Ja mä tiedän aivan faktana, että jos joutuisin kahden kesken hänen kanssaan samaan tilaan ja jos hän tekisi pienenkin aloitteen siinä suuntaani, niin se olisi menoa saman tien... ihan hullua.

Mäkin aina välillä nähnyt näitä unia, joka tätä fiilistä toki ruokkinut...

ja kun tulisi pienikin kunnon merkki... vähänkään rajalla olevia tilaisuuksia / mahdollsiuuksia olen laukonut, niin että ne voi vielä kuitenkin sivuuttaa harmittomina sutkauksina jos tahtoo...

ap

Aika moni meistäkin on joskus joutunut potkiskelemaan yli-innokasta ihailijaa kimpustaan, tai kuullut tunnustuksia sellaiselta tyypiltä, johon ei tunne mitään vetoa. Niin se vain menee.

Mutta on normaalia ihmiselämään kuuluvaa tuollainen. Ihastuminen siis. Harvinaista tosin, toivottavasti, noin voimakas ihastuminen/vetovoiman tunteminen.

Jokainen päättää itse mitä tekee tilanteessaan, mitään ap:n kuvailemia "seikkailuja" en kyllä suosittele kenellekään. Moraalittominta tuollaisessa tapauksessa on kuvitelma, että voi itse noukkia vain rusinat pullasta tai kermat kakusta eli saada sekä oma kumppani että toinen.

Toisekseen, pitää olla vähän vinksahtanut tunne-elämältään, jos pystyy harrastamaan jotain seikkailuja samalla kun esittää normaalia aviopuolisoa kotona. Normaalisti tunteva ihminen ihastuu ja rakastuukin mahdollisesti entistä syvemmin seikkailunsa myötä, ja siinä onkin sitten kusiset oltavat. Eli ellet aio itse lopettaa tuon ihmisen perään haikailua, niin ymmärrä sitten, että suhde puolisoosi tulee todennäköisesti tiensä päähän.

mutta iän, elämän, kokemusten myötä oppii, ettei kaikki niin mustavalkoisen selkeää ole...

kuten sanottu, pikkuinen seikkailukokeilut koettu ja antoi siinä kohtaa juuri tarvittavan, ja ehkä nykyliitto osin jopa pelastunut siksi...

Tiedän että nykysuhde voi loppua joskus tai sitten ei.

Tämä ei liity ensikädessä siihen.

ap

Selvitä miehen tunteet ihan vain kysymällä jollain tavalla. Ei kysymisestä tarvitse seurata mitään kummempaa. Tai vastaavasti tunnusta itse että tunnet jotain vetoa häntä kohtaan.

Ehkä jo tuo episodi voi auttaa sinua selkeyttämään ajatuksiasi ja pääsemään tilanteesta ja tunteistasi eteenpäin. Ehkä hän reagoi typerästi, jonka jälkeen vetovoima katoaa, tai sitten ihan päinvastoin.

27

kuka nyt haluaisi esim. työpaikkansa ja uransa menettää tai muuta vastaavaa. Jos toinen siitä ihan pelästyisi.

Muutenkin kun se on vähän erikoinen tyyppi. Siis luonteeltaan aika vaikea. Sitä oudompaa että silti tunnen vahvaa fyysistä vetoa ( ja tiedostan että syvempi suhde ehkä vaikea koska on niin paljno erilaista ja hän niin vaikea, vaikka ehkä löytyy myös jotain samanlaista).

ap

kuka nyt haluaisi esim. työpaikkansa ja uransa menettää tai muuta vastaavaa. Jos toinen siitä ihan pelästyisi.

Muutenkin kun se on vähän erikoinen tyyppi. Siis luonteeltaan aika vaikea. Sitä oudompaa että silti tunnen vahvaa fyysistä vetoa ( ja tiedostan että syvempi suhde ehkä vaikea koska on niin paljno erilaista ja hän niin vaikea, vaikka ehkä löytyy myös jotain samanlaista).

ap

Mä ymmärsin aiemmasta, että jotenkin sopisitte mielestäsi yhteen. Tän perusteella on selvää, että ette ilmeisesti sopisi. Nimittäin tuo toisen luonteen "vaikeus" on jo yksinään asia, joka ei oikeasti kestä pidemmällä tähtäimellä.

Mulla on kans ollut kauan sitten vastaavaa todella suurta vetoa erästä ehkä kuvailemasi kaltaista, luonteeltaan "vaikeaa" miestä kohtaan, ja nyt vuosien päästä ymmärrän, ettei siitä olisi tullut yhtään mitään pitemmän päälle. Jos parisuhteeseen lähtee sellaisen ihmisen kanssa, jonka luonteessa on jotain kyseenalaista, ongelmiahan siitä tulee ja ne vain pahenevat ajan kanssa ja sen taisit ymmärtää itsekin.

Totta kai sitä voi tuntea seksuaalista vetoa jotakuta erikoistakin, hankalaa tai kummallista henkilöä kohtaan, mutta silloin luulisi järjellä saavan halut kuriin vähitellen. Homma jäisi varmasti vain seksin asteelle, ja ei sellaiselle voi oikeasti antaa mitään siunaustaan jos vetovoiman tuntijalla on onnellinen avioliitto ja perhe. Paha riski ja ennenkaikkea todella väärin miestäsi ja lapsiasi kohtaan.

Multa meni oikeastaan pohja nyt tältä kuvailemaltasi valtavalta vetovoimalta, kun kerroit, että mies on jotenkin kummallinen. Silloin se on VAIN fyysistä vetovoimaa, ja jos haluaa saada kaiken, eli seksiä jokaiselta kiinnostavalta ja uskollisen aviomiehen, saattaa yhtäkkiä jäädä ilman kumpaakaan. Ymmärrän jos joku lähtee rakkauden perään tai pettää jos oma suhde on kurja ja hajoamispisteessä, mutta tässä tilanteessa ei multa rohkaisuhuutoja enää heru.

;)

27

kuka nyt haluaisi esim. työpaikkansa ja uransa menettää tai muuta vastaavaa. Jos toinen siitä ihan pelästyisi.

Muutenkin kun se on vähän erikoinen tyyppi. Siis luonteeltaan aika vaikea. Sitä oudompaa että silti tunnen vahvaa fyysistä vetoa ( ja tiedostan että syvempi suhde ehkä vaikea koska on niin paljno erilaista ja hän niin vaikea, vaikka ehkä löytyy myös jotain samanlaista).

ap

Mä ymmärsin aiemmasta, että jotenkin sopisitte mielestäsi yhteen. Tän perusteella on selvää, että ette ilmeisesti sopisi. Nimittäin tuo toisen luonteen "vaikeus" on jo yksinään asia, joka ei oikeasti kestä pidemmällä tähtäimellä.

Mulla on kans ollut kauan sitten vastaavaa todella suurta vetoa erästä ehkä kuvailemasi kaltaista, luonteeltaan "vaikeaa" miestä kohtaan, ja nyt vuosien päästä ymmärrän, ettei siitä olisi tullut yhtään mitään pitemmän päälle. Jos parisuhteeseen lähtee sellaisen ihmisen kanssa, jonka luonteessa on jotain kyseenalaista, ongelmiahan siitä tulee ja ne vain pahenevat ajan kanssa ja sen taisit ymmärtää itsekin.

Totta kai sitä voi tuntea seksuaalista vetoa jotakuta erikoistakin, hankalaa tai kummallista henkilöä kohtaan, mutta silloin luulisi järjellä saavan halut kuriin vähitellen. Homma jäisi varmasti vain seksin asteelle, ja ei sellaiselle voi oikeasti antaa mitään siunaustaan jos vetovoiman tuntijalla on onnellinen avioliitto ja perhe. Paha riski ja ennenkaikkea todella väärin miestäsi ja lapsiasi kohtaan.

Multa meni oikeastaan pohja nyt tältä kuvailemaltasi valtavalta vetovoimalta, kun kerroit, että mies on jotenkin kummallinen. Silloin se on VAIN fyysistä vetovoimaa, ja jos haluaa saada kaiken, eli seksiä jokaiselta kiinnostavalta ja uskollisen aviomiehen, saattaa yhtäkkiä jäädä ilman kumpaakaan. Ymmärrän jos joku lähtee rakkauden perään tai pettää jos oma suhde on kurja ja hajoamispisteessä, mutta tässä tilanteessa ei multa rohkaisuhuutoja enää heru.

;)

27

kirjoitinhan että harvoin ihastun.

Ja jos on teinistä lähti ollut miehensä kanssa (ilman todellista kiihkoa) niin ymmärettävää että elämän aikana voi haluta edes hetken kokea jotain muutakin.

Mitään ei riko hetken pikku juttu, jos ei siitä tartte heti avautua jokaiselle. Enhän tiedä onko miehellänikään ollut jotain vai ei. Ainakin se monesti on pettänyt mua jo ihan henkisellä tasolla kun esim nettiflirttaa facessa (ja livenäkin tavatessaan) esim. vanhojen koulukaveriensa kanssa yms. ja on sillä ollut muitakin outoja kausia.

ap

halua suhteeseen varattujen kanssa



oli vetovoima miten suuri tahansa



kannattaa minusta kunnioittaa hänen haluaan vetäytyä ja jättää hänet rauhaan



voithan ajatelal että jos joskus tulevaisuudessa olette molemmat sinkkuja, ehkä kohtalo ohjaa teidät yhteen

Kyllä kuulemma voi, vaikka en kyllä pysty tätä ainakaan omassa tilanteessani nielemäänkään...

"muakin kiinnostaisi tuo että onko niin että tuollainen veto olisi aina molemminpuolista vai voiko sitä tuntea ihan ittekseen...?


ap

[/quote]

Vanha ketju, mutta ajankohtainen aihe minulle.

Ei ole todellakaan aina molemminpuolista vaikka siltä kuinka tuntuisi himoissaan kieriskelevästä.
Huh, kokemusta on tuollaisesta kuluttavasta ja sokaisevasta himosta täysin vääriä ihmisiä kohtaan. Kamalaa ja ihanaa. En halua rohkaista ketään pettämään puolisoitaan mutta itse olen kokenut uskomattomimmat intohimon ja nautinnon hetket todella väärän miehen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2012 klo 00:18"]

mutta iän, elämän, kokemusten myötä oppii, ettei kaikki niin mustavalkoisen selkeää ole... 

[/quote]

Ja näin saatiin seliteltyä itselle, ettei oma pettäminen ole väärin. Säälittävää.