Lue keskustelun säännöt.
Apua - Mielettömän voimakas fyysinen veto toiseen ihmiseen - onko mahdollista? (Ottaako vakavasti..)
31.08.2012 |
Onko mahdollista jotenkin tuntea että toinen olisi loistava kumppani tai muuten vaan pari (vaikkei edes elämänkumppani).
En yleensä ihastuile herkästi, voin katsella ns. "komeita" miehiä eikä ne minua hetkauta. Nyt kuitenkin koen erään henkilön fyysisesti minulle e-rit-täin viehättävänä. Melkein sattuu välillä kun hän on niin vetoava.
Hankalan asiasta tekee se, etten tiedä onko hänellä yhtään samanlaisia tunteita - en ole edes varma pitääkö hän siitä sukupuolesta jota itse edustan.
Enkä oikein voi mitään selkeitä "tunnusteluja" tehdä siihen suuntaan, koska olen paljon tekemisissä tämän ihmisen kanssa asioissa, joissa yleensä ei ole suotavaa viritellä mitään suhteita (kuten esim. lapsen opettaja / asiakkaasi / esimiehesi / alaisesi / sisaruksesi puoliso yms.) Eli en voi oikein ottaa riskiä ja alkaa kovin suoraan avautumaan.
Kaiken lisäksi olen naimisissa oleva perheellinen ihminen.
Mutta mulle riittäisi jopa pieni "seikkailu" :).
Oikeastaan ikinä en ole vaan kokenut ketään niin vetäväksi.
Pitäisikö vaan yrittää jotenkin unohtaa.. kun en edes tiedä varmaksi tämän henkilön mieltymyksistä...
Mutta mitä jos tämä tunne todella kertoo että tässä olisi jotain kokemisen arvoista elämän varrelle??
Kommentit (37)
satuttaa kumppaniasi...tai valehdella hänelle.
Jätä hänet ja ryhdy seikkailuusi, tai jätä seikkailut kokematta.
Sinä päätät kumpi on arvokkaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mun oli pakko tunnustaa tälle kohteelle, järkyttävää oli se että hänellä oli tunteita mua kohtaan. Päädyttiin sänkyyn ja koin jotain mitä en ole koskaan kokenut. Vaikeaahan se elämästä teki ja tnnustin miehellenikin asian. Mutta en kyllä kadu... En vaikka elämästä tuli kuinka paskaa...
Mulla oli samaa vetoa työkaveriin. Oikein piti mielessä estää itseä tarttumasta mieheen kun seisoimme lähekkäin. Mies taisi tuntea samoin, kun alkoi viettää kanssani aikaa ja ystävystyimme. "Huuma" on jo laantumaan emmekä näe enää työkuvioissakaan päivittäin joten ns. vaara on ohi.
Ja oma mieheni keräsi kyllä pointsit kotiin, koska fyysinen ihastukseni purkautui ihan omassa makkarissa oman miehen kanssa. ;)
muttei tulis mieleenkään lähteä koittelemaan mitään, enkä edes haluaisi tietää, jos tällä miehellä olisi jotain mua kohtaan. En ikinä lähtisi miestäni pettämään, minä seikkailen vaan hänen kanssaan, jos on tarve muualle, erotaan enemmin.
Hassua on että tämä mies ei edes ole juurikaan minkään näköinen, juo aika tavalla, mutta jotain siinä on sellaista mitä ei ole mun miehessä. Noh, ehkäpä juuri nuo ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten ei kannata tehdä hätäisiä ratkaisuja :)
nimim. kokemusta on...
Tiedän monen pariskunnan olevan yhdessä "ihan hyvä ihminen mun lasten vanhemmaksi" -periaatteella. Ja eikait siinä mitään vikaa, kuten ei kait järjestetyissä avioliitoissakaan, mutta silti: heittäytykää edes joskus mukaan siihen kihisevään kemiaan, mikä saattaa ihmisten välillä syntyä ihan yht´äkkiä, puhtaasta himosta. Ette kadu! Suhde voi lopahtaa parin kuukauden päästä tai jatkua koko loppuelämän, mistä sen tietää, mutta koskaan ette tule katumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmilla puoliso ja pieniä lapsia.
Lisäksi en osaa sanoa onko toinen osapuoli edes kiinnostunut vai ei. Miten yleensä luulette olevan? Onko tällaisessa tilanteessa aina molemminpuolista vetoa vai voiko tällaisen himon valtaan joutua yksin ilman että toista kiinnostaa lainkaan?
T. 2
Kai se on ihan luonnollista. Itse onnistuin pitämään itseni kurissa, eikä tämä henkilö ole enää työkaverini. Kavereita ollaan kuitenkin ja soitellaan välillä. Hänellä on tuore suhde ja olen iloinen hänen puolestaan. Tykkään kuulla romanttisia ihastumishömppätarinoita :)
Mainitsin näistä "kielletyistä ajatuksistani" vain ja ainoastaan eräälle ystävälleni silloin, kun oli tilanne päällä. Miehen kanssa riidellessä olen usein vähällä kertoa asiasta hänelle, toki todella alhaiseen ja loukkaavaan sävyyn, koska tiedän, että se satuttaisi häntä. Yritän kuitenkin pitää itseni kurissa. Kai se itsekin on joskus tuntenut samoin jotain naista kohtaan suhteemme aikana, eikä ole halunnut satuttaa minua kertomalla siitä. Tuollaiset ajatukset on ihan luonnollisia, teot ratkaisevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miestäni rakastan hirveästi, mutta aina silloin tällöin tunnen hirveää vetovoimaa yhtä hänen sukulaistaan kohtaan! Ihan ihmeellistä! Voisin rakastua häneen milloin tahansa jos vain saisimme mahdollisuuden. Olen jännittynyt ja hermostunut hänen seurassaan, siis ihanalla tavalla:). Nyt jopa sain 20 vuoden jälkeen kuulla, että hänkin olisi ollut ihastunut minuun. En olisi sitä uskonut. Mutta toisaalta uskon myös, että ihminen tavallaan tuntee sen toisen ihastuksen. Ehkei sitä ihastukaan jos ei toiselta saa mitään vastakaikua? Ei ainakaan mulla tapaa olla näin!
Jotenkin luulen että olen joku sukulaissielu sekä mieheni että tämän sukulaisen kanssa.
Molemmilla puoliso ja pieniä lapsia. Lisäksi en osaa sanoa onko toinen osapuoli edes kiinnostunut vai ei. Miten yleensä luulette olevan? Onko tällaisessa tilanteessa aina molemminpuolista vetoa vai voiko tällaisen himon valtaan joutua yksin ilman että toista kiinnostaa lainkaan? T. 2
että jos tällaisia viboja tuntee toiseen ihmiseen niin se toinenkin kyllä tuntee jotain. Sen verran vahvoista tunteista on kyse. KEMIAAHAN se on! Vetovoimaa. En usko, että toinen voi olla tuntematta, vaikka ei tiedostaisi.
Kuten kirjoitin äsken, tunnen vetovoimaa erästä miehen sukulaista kohtaan ja sain jopa äskettäin tietää että hän oli ollut ihastunut minuun joskus alkuaikoina kun aloin mieheni kanssa olemaan. Minun kiinnostukseni on herännyt vasta viime vuosina. Ehkä hän on lähettänyt jotain viestejä minulle kuitenkin vuosien saatossa. Näin ajattelen. Ja tuskin tästä mitään tulee, en haluaisi vaikka sydän kyllä välillä pamppailee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja koska joudun kituuttamaan ilman häntä, niin näen silloin tällöin hänestä ihania unia, joista on silkkaa väkivaltaa herätä. Jos voisi valita, niin olisin näkemättä. :/ Piti elää (jopa muita moralisoivana pettämisen vastustajana) aika kauan, että päädyin itse tilanteeseen, jossa ottaisin edes y h d e n kerran hänen kanssaan. Ja mä tiedän aivan faktana, että jos joutuisin kahden kesken hänen kanssaan samaan tilaan ja jos hän tekisi pienenkin aloitteen siinä suuntaani, niin se olisi menoa saman tien... ihan hullua.
meinasin pyörtyä sen ihmisen lähellä, se oli ihan mieletöntä
molemmat vapaita, ja kävi ilmi että yksipuolista
eli juu, näinkin voi käydä :(
wn tiedä mistä se oikein tuli edes, koska hetken luulin molemminpuoliseksi!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin ihan varma että kaikki vastaa "unohda se idiootti".
Mietin että kenen kanssa voisin tästä edes puhua, no en kenenkään kaverin, teoriassa ehkä yhden vanhan tutun kanssa, ja mietin mitä hän vastaisi - no taatusti että "unohda, keskity nykyiseen hyvään ja siihen panostamiseen, älä riskeeraa kaikkea mitä sulla on".
Ja niin kai vastaisin itsekin jos joku vastaavaa tulisi selittämään...
mutta...
uskon että pystyisin pienen seikkailun kyllä pitämään ihan hyvin ilman että perhe-elämä häiriintyisi, voisi siitä sitten perääntyä... jos edes kerran saisi... edes suudella jos ei muuta...
ap
Liian isot riskit jos vaarana on perheen hajoaminen.
T. 2
Liian isot riskit jos vaarana on perheen hajoaminen.
T. 2
no, koska en nyt uskalla tarkemmin kuvata suhteen luonnetta, niin sanotaan että isona riskinä olisi esim. suhteen menetys sisarukseen / työpaikan ja jopa uran menetys alalla / maineen menetys pikkupaikkakunnalla tms. ...
mutta siis periaatteessa uskon että ainakin satunnaisen kerran parin jutun pystyisi ihan helposti hoitamaan noin vain, ei sitä tartte kaikkea kotona raportoida. (been there done that kun ollut joskus vuoooosia sitten vaikea aika, ilta pari onnistuu aina).
2: kirjoitit myös näin:
"Heittäytyminen houkuttaisi, mutta menetettävää on liikaa.
Molemmilla puoliso ja pieniä lapsia.
Lisäksi en osaa sanoa onko toinen osapuoli edes kiinnostunut vai ei. Miten yleensä luulette olevan? Onko tällaisessa tilanteessa aina molemminpuolista vetoa vai voiko tällaisen himon valtaan joutua yksin ilman että toista kiinnostaa lainkaan?
T. 2 "
muakin kiinnostaisi tuo että onko niin että tuollainen veto olisi aina molemminpuolista vai voiko sitä tuntea ihan ittekseen...?
ap
ja se menee kyllä ohi, ei kannata (hyvää) parisuhdetta hetken huvin takia uhrata (kokemusta on, siitä tokenee). Ehkä voit koittaa siirtää tämän toisen miehen herättämät tunteet omaan mieheesi? :) Saattaisi se omakin parisuhde saada aivan uudenlaisia ulottuvuuksia ;)
ja se menee kyllä ohi, ei kannata (hyvää) parisuhdetta hetken huvin takia uhrata (kokemusta on, siitä tokenee). Ehkä voit koittaa siirtää tämän toisen miehen herättämät tunteet omaan mieheesi? :) Saattaisi se omakin parisuhde saada aivan uudenlaisia ulottuvuuksia ;)
kerran joskus yli 10v. sitten olin viehättynyt opiskelukaveriini, se oli aika himoa.. tosin siitäkään ikinä tullut selkoa koska jätkä hävisi johonkin ja ikinä saanut tilannetta että olisi voinut kunnolla tutustua, kyllä se tuntui joskus katsovan "silleen" / iskevän silmää tms., mutta jo silloin olin perheellinen...
Mutta tämä on jotenkin kokonaisvaltaisempaa fiilistä. Että oltaisiin toisillemme jotenkin sopivat.
Jo eka kohtaamisella lähes ekasta sen fraasilauseesta olin "myyty". Ja sitten kävi niin että jouduttiin enemmänkin lähempiin tekemisiin ja nähdään tosi paljon, mutta.. asema molemmille hankala.
Ja en tosiaan tiedä onko hällä yhtään samoja tunteita edes.
Toisaalta en tiedä oltaisko mitään "sielunkumppaneita" pidemmällä tähtäimellä koska aika eri elämän tyylit, mutta oishan se kiva jotain järisyttävää kokea elämässään silti...
ap
Kyselin sitä itsekin yksi päivä täällä, onko se aina molemminpuoleista ja vastaukset oli että on toki, kemia aina, ja sit oli niitäkin että yksipuolista olikin :/
Eli fifty-sixty. Ei ratkea kuin kysymällä :)
En lähde edes yrittämään mitään sillä en voisi ikinä pettää miestäni. Vetovoima on vain käsittämätön, en ole koskaan kokenut vastaavaa.