Sinä, jonka synnytys oli suht kivuton

en käyttänyt mitään lääkkeellistä kivunlievitystä koska kivut oli täysin siedettävissä ilmankin.



Supistukset oli samanlaisia kuin kuukautiskivut ekana vuotopäivänä on olleet kautta elämäni. Kuukautiskivuiksi ne on helvetillisiä, mutta sitten kun kyse olikin synnyttämisestä niin tuntui että synnytyskivuksi ihan kohtuullista - että ei se sen kummempaa olekaan kun menkat. Ekassa synnytyksessä repesin ja tuli tikkejä alapäähän mikä kyllä sattui melko paljon mutta tosiaan sitä ennen kivut aika kohtuullisia. Toisessa synnytyksessä en revennty ja se oli tosi helppo kokemus.

olivat kovimmillaan. Sanoin heti ovella että haluan epiduraalin, ehdottomasti.



Epiduraalin jälkeen kaikki olikin hyvin. Aika kului miehen kanssa odotellessa ja jutellessa. Jännitti, ei sattunut.



Lapsi syntyi muutaman ponnistamisen jälkeen n. 8 tuntia sairaalaan saapumisen jälkeen.



Hyvät kokemukset jäi.

missä ei pysty tekemään mitään, sängystä nousu on pahin ja tuskanhiki tulee, kun pakko se on nousta ainakin vessaan mennäkseen.



Nuo selkäkivut oli ihan samanlaiset kuin synnytyskivut. Sitten tietysti, jos saa synnytyksessä jonkin puudutteen, niin synnytys on ihan lekottelua.

olivat sellaisia alavatsakipuja, että niihin piti ihan keskittyä, jotta pystyi olemaan. Tai siis keskittyä siihen, että hengittää kunnolla ja rentoutuu niin, että synnytys etenee. Toisen synnytin saaden kipupiikin juuri ennen ponnistusta ja kolmannen kk-puudutuksessa.



Ponnistuskipu on mielestäni ihan erilainen, kuin avautumiskipu. Enkä oikein vieläkään tiedä, onko se suoralta kädeltä kipua vai hurjan kovaa paineen tunnetta. Repeäminen taas sattuu limakalvolle lujaa ja vielä enemmän sattuu niiden ompeleminen. Tosin tuohon olen jo pyytänyt tolkun puudutteet, jos on meinannut unohtua.



Neljännen kerran halusin spinaalin, mutta aika pitkälle pärjättiin tuolloinkin ihan suihkussa. Miehen mielestä oli mukavampi, kun ei tarvinnut seurata kipujen kanssa taistelua. Itse en sitä niin pahana ole pitänyt, voisin vaikka synnyttää vieläkin ilman järeämpiä lääkkeitä, jos kaikki etenisi kuten aikaisemminkin.

kun itselläni jarruteltiin ennenaikaistan synnytystä jokunen viikko sitten. Supistuksia tuli parin minuutin välein ja käyrällä ne piirtyivät sinne 60 asti, mutta eivät ne todellakaan kipeitä olleet. Vähän tuntui kiristystä alavatsalla ja oli tukala olla, mutta periaatteessa pystyin olemaan ihan normaalisti.



Synnytys saatiin silloin estettyä, mutta sen jälkeenkin on päivittäin tullut supistuksia. Yhtään oikeasti kivuliasta vain ei ole tullut... Eivät ne ihan täysin kivuttomiakaan ole, vaan samanlaisia kuin edellä kuvailin. Jotenkin outoa.

sellaisia, että ei edes kunnolla huomaa synnytystä ennen kuin pitäisi jo ponnistaa. Näytilläkinhän saa käydä, jos siltä tuntuu.

sellaisia, että ei edes kunnolla huomaa synnytystä ennen kuin pitäisi jo ponnistaa. Näytilläkinhän saa käydä, jos siltä tuntuu.

kun aina jossain tulee vastaan niitä, jotka synnyttivät ihan hups heijaa tuosta vain... Nytkin supistelee kohtuu usein, en ole katsonut kuinka säännöllisiä nämä ovat. Tuolloinkin kuitenkin kun synnytystä esteltiin, en ollut todellakaan ajatellut että jotain "vakavaa" olisi meneillään. Niin vaan oltiin kuitenkin pari senttiä auki, kätilöt kohkasivat keskosesta jne... Mistähän sitä nyt tietää, milloin on sama tilanne edessä.

Siis kun oikea synnytyssupistus tulee. Suurin osa huomaa. Kyllä mullakin on ollut kohtuullisen kivuttomia viimeiseen tuntiin saakka. Sitten onkin ollut kova kipu. Melkein tajun vievä.

Siis maha vain kovettuu ja sitten tuntuu menkkakivuilta ja lopuksi jos tulevat rajuina ja jatkuvasti niin on kyllä kamalaa kun ei ehdi edes kunnolla hengähtää kun taas mennään...AUTS.

mutta synnytykset ovat olleet niin nopeita (2-3h), että olen pitänyt kipua ihan siedettävänä.

Siis kun oikea synnytyssupistus tulee. Suurin osa huomaa. Kyllä mullakin on ollut kohtuullisen kivuttomia viimeiseen tuntiin saakka. Sitten onkin ollut kova kipu. Melkein tajun vievä.

"viimeiseen tuntiin saakka". Tämän perusteella mun pitäisi varmaan heti lähteä sairaalaan, kun tulee ensimmäinen supistus. Matkaa sinne kuitenkin on se vähän päälle 30min autolla... :S hermostuttaa! En todellakaan voi synnyttää kotona, koska vauva on perätilassa eikä edelleenkään täysiaikainen.

Siis ensimmäisestä kivuliaasta. Supistuksesta johon heräsin. Synnytys kesti 3h. Viimeinen tunti tuskainen. Ennakoivia supistuksia ollut pitkään. Siis lähes kivuttomia. Viikkoja ennen olin 3cm auki. Mutta ei epäilystäkään ettenkö olisi tunnistanut ensimmäistä OIKEAA supistusta!

Ole AP huoleti, tiedät varmasti koska pitää lähteä:)

Itselläni oli ennenaikaisia supistuksia, jotka olivat tosi kipeitä, mutta niillä ei ollut mitään vaikutuksia. Synnytyssupparit taas olivat oikeinkin siedettäviä monta tuntia, vaikka avauduin koko ajan ja ehdin olla sairaalassa vain tunnin.



Synnytys on niin suuri juttu, että ei haittaa ollenkaan, vaikka kävisitkin "turhaan" näytillä. Sitä, paljonko on avautunut, ei vaan voi tietää itse.

Tunsin päivällä kummallista painetta alavatsassa. En erottanut varsinaisia supistuksia kunnolls. Lähdimme sairaalaan varmuuden vuoksi näytille, sillä matka sinne kestää noin tunnin. Minulle tuli olo, että nyt kannattaa lähteä. Koko matkan kuitenkin harmittelin jo valmiiksi, että jos tuleekin turha reissu.



Saavuttuamme sairaalaan kätilö laittoi minut käyrälle. Hetken katseltuaan touhua hän sanoi, ettei voi luvata lasta syntyväksi sinä päivänä, kun supistuksetkin on niin lyhyitä. Vauva oli tunnin päästä maailmassa!



Eli sairaalaan päästyämme supistukset alkoivat voimistua ja kunnolla. Olin pystyssä kävelytukeen nojaten ponnistusvaiheeseen saakka, liekö painovoimakin tehnyt tehtävänsä, kun avautuminen oli niin nopeaa. Kaksi viimeistä supistusta ennen ponnistusvaihetta oli kauheimmat: paniikki meinasi iskeä, luomuna kun vedin. Se olikin synnytyksen pahin vaihe, kun sai ponnistaa, alkoi helpottaa.



Jos olisimme lähteneet ajamaan sairaalaan vasta, kun tulin kunnolla kipeäksi, lapsi olisi syntynyt matkalla. Joten suosittelen sairaalaan lähtöä heti kun vähänkin alkaa mietityttää.

että olivat kuin menkkakipuja. Ilmeisesti jotain "vaihtorahaa" saa siitä, jos on ensin kärvistellyt menkkakipujen kanssa nuoresta asti - eihän silloin tiennyt mihin verrata. Eli menkoiksi paha, synnytykseksi hyvä.

ei ole mitään tekemistä niiden voiman kanssa. Synnytys jos on kunnolla käynnissä , ei se enää pysähdy millään tipoilla. Sulla oli voimakkaampia ennakoivia supistuksia , ota kantaa asiaan vasta kun olet synnyttänyt.

ne avautumisvaiheen alkupuolen kivut niin voimakkaita olekaan.

Käyt tarvistuttamassa kohdunsuun tilanteen .

Monet ennenaikaisten supistusten kanssa hoidossa olleet synnyttävät kuitenkin vasta lasketuissa ajoissa tai jopa yliaikaisina.

Minulla oli kohdunsuu vkolla 34 auki 2cm, kanava oli 1cm. Supisteli päivittäin , sellaista alavatsajomottelua ja limavuotoa oli. Vauva syntyi vkolla 39+4. Synnytys kesti 4 tuntia ,ja olin kyllä viimeiset 2 tuntia ihan todella kipeä.

silloin pari viikkoa takaperin 2cm auki. Luulen, että nyt olen enemmän, on näitä supistuksia sen verran tullut.



ap

ei ole mitään tekemistä niiden voiman kanssa. Synnytys jos on kunnolla käynnissä , ei se enää pysähdy millään tipoilla. Sulla oli voimakkaampia ennakoivia supistuksia , ota kantaa asiaan vasta kun olet synnyttänyt.

Eli synnytyksestä ei saa puhua ennen kuin on sen kokenut?