Miksi täällä luullaan,

siksi, että mies, huom. mies, en minä, haluaa tehdä jotain muuta, jota ei voi siirtää. Ja niitä tapaamisiahan siirrellään myös sen lähiäidin ja niiden lapsien menojen mukaan, mutta ei myös minulta kysymättä. Kyllähän ydinperheissäkin lapset joutuvat hoitoon, jos vanhemmat on kutsuttu vaikka johonkin juhliin. Siis ainakin normiperheissä, ei missään av:n hysteerikkomammojen perheissä.

Tuskin on mikään virallinen lyhenne.

Ehkä olen ollut oikeaan aikaan paikalla :D

Te vaan olette kakkosluokan porukkaa.



t. ydinperheen naimisissa oleva rouva

Miten asunnon omistussuhde vaikuttaa isän ja lapsen suhteeseen? Minä olen tuollainen etäelättiäiti ja sovituista aikatauluista pidetään hyvin pitkälle kiinni sen takia, että oma kalenterini on aika täynnä sovittuja menoja pitkälle syksyyn. Tässä kuuussa isä oli katsonut vahingossa väärän viikonlopun ja tilannut hotellin tapahtumasta, se toki saatiin sovittua helposti siten että muutama viikonloppu vaihtui. Mutta koskaan ei exän nyxän menohalujen mukaan ole tarvinnut viikonloppua vaihtaa ja isäkin arvostaa lapsiaan ja tapaamisia sen verran että ei ole edes ehdottanut moista.

Te vaan olette kakkosluokan porukkaa. t. ydinperheen naimisissa oleva rouva

Miten olen kakkosluokan porukkaa, jos mieheni on ollut naimisissa ennen minua ja eronnut aikapäiviä ennen kuin edes tapasimme? Olen kasvattanut miehen lasta 24h viimeiset 14v ja pahaa sanottavaa ei ole miehen exästäkään, päinvastoin. Mikä tässä yhtälössä on sinusta kakkosluokkaa?

mutta minulle on aina ollut itsestään selvää että miehen lapset menevät minun edelleni, enkä toki tunne mustasukkaisuutta lapsia kohtaan tästä syystä. Kun olen "lapsellisen" miehen ottanut, olen tiennyt että lapset on aina ykkönen hänelle, silloin kun on tapaamisaika ja ajatuksissa tietysti muutenkin. Ei tulisi mieleenkään yrittää siihen väliin tulla ja tunkea kiilaa miehen ja hänen omien lapsiensa väliin, esim. odottamalla että siirtää tapaamisia yhteisten menotoiveiden takia!

Miten asunnon omistussuhde vaikuttaa isän ja lapsen suhteeseen? Minä olen tuollainen etäelättiäiti ja sovituista aikatauluista pidetään hyvin pitkälle kiinni sen takia, että oma kalenterini on aika täynnä sovittuja menoja pitkälle syksyyn. Tässä kuuussa isä oli katsonut vahingossa väärän viikonlopun ja tilannut hotellin tapahtumasta, se toki saatiin sovittua helposti siten että muutama viikonloppu vaihtui. Mutta koskaan ei exän nyxän menohalujen mukaan ole tarvinnut viikonloppua vaihtaa ja isäkin arvostaa lapsiaan ja tapaamisia sen verran että ei ole edes ehdottanut moista.

Mies haluaa, en minä, mennä jonnekin. Ja se omistusuhde siinä mielessä, että täällä puhutaa, että se on miehen koti ja mies saa päättää, mitä hänen lapsensa saavat siellä tehdä. Ei mene aivan niin.

joka laittaa jonkun naikkosen halut omien lastensa edelle? Kun lapsia on hankkinut elämä menee niiden ehdoilla, siitä ei vaan lähdetä yhtään mihinkään yksin tai kaksin jos ei löydy muuta hoitajkaa. Ja jos lapelle on jotain luvattu tai sovittu siitä pidetään kiinni. Itse en lähtisi tuollaisella luonteella varustetun miehen kanssa edes samaan bussiin saatikka että jakaisin elämän ja omaisuuteni hänen kanssaan.

Eikä teidän menoja?

Onko teillä useinkin tilanne että siirrätte lapsien tulemisen?



Oletko pysähtynyt ajattelemaan miltä tuo tuntuu lapsista?

älä revi hiuksia päästäsi. Ainakin minä ymmärsin täysin mitä hait takaa (ehkä koska en yrittämällä yrittänyt käsittää väärin).