Lue keskustelun säännöt.
Alle kouluikäiset eivät tarvitse ohjattuja harrastuksia.
31.08.2012 |
http://yle.fi/uutiset/lastenpsykiatri_pikkulapsi_ei_tarvitse_harrastuks…
Tässäpä miettimistä teille näin perjantain kunniaksi. Kuinka moni täälläkin miettii, mihin harrastuksiin pitäisi lapsi raahata pitkien hoitopäivien jälkeen?
Kommentit (44)
On varmaan jotenkin poikkeuksellisia?
Meillä on silti tarhaakin käyneet harrastaneet: on ollut lapsilla aina urheilua iltapäivisin ja mikä sen kivempaa? Mutta ilmeisesti olisi jotenkin "sallitumpaa" että lapset harrastaisivat jalkkista seuran sijasta tuossa kadulla pelaten!
Ei oikeasti: eikö sinulla ole rahaa vai itselläsi voimia liikkua iltapäivällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen järkevän ihmisen pitäisi tajuta tämä!
5v siis tarhassa 7,5h päivä ja ilmoitin hänet uimakouluun syksyksi... Tosin tää oli sellanen ryhmä johon äiskä menee altaaseen asti mukana, mutta ajettelin, että ohjattu opetus olisi parempi vaihtoehto sen uimaan oppimisen kannalta kuin että menisimme vain kaksin uimahallille polskimaan.
Saammehan mennä vai pitääkö perua kun se nyt kuitenkin on OHJATTUA?
Viestisi merkitys jää piiloon. Haluaisitko ilmaista itseäsi selkokielellä?
On varmaan jotenkin poikkeuksellisia?
Meillä on silti tarhaakin käyneet harrastaneet: on ollut lapsilla aina urheilua iltapäivisin ja mikä sen kivempaa? Mutta ilmeisesti olisi jotenkin "sallitumpaa" että lapset harrastaisivat jalkkista seuran sijasta tuossa kadulla pelaten!
Ei oikeasti: eikö sinulla ole rahaa vai itselläsi voimia liikkua iltapäivällä?
ja kuule, omat lapset ovat harrastaneet jo pieninä. Tyttö aloitti tanssin 3v ja poika toisen lajin äitin kanssa yhdessä 4v. Ja oltiin vauvauinnissakin mukana. Kysymys ei ollutkaan siitä että onko minun lapseni harrastaneet vaan siitä että se ei ole pakollista! Ja harrastuksen ei ole pakko olla ohjattua! Uimassa voi käydä perheen kanssa yhdessä ja tehdä paljon muutakin.
En todellakaan usko että kenellekkään ihmiselle ohjattu harrastus on pakollista. Minun mielestäni harrastaa voi muutenkin ja ilman kellonaikoja.
En usko että kotihoidetulle ohjattu harrastus on sen parempi ja lähes pakollista. varmati parempi vaihtoehto on perheen kanssa yhdessä harrastaminen.
Pätemistähän tuo on että kehuskelee olevan aikaa viedä lapsi harrastamaan ja rahaa. Jos joku ei vie harrastuksiin ajattelet olevan liian kiireinen välittämään lapsestaan ja köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on isoja eroja. Osa kotihoidetuistakin lapsista taitaa elää varsin kellotettua elämää kerhoineen. Samoin lapsissa on eroja: osa lapsista oikeasti nauttii ohjatusta, päämäärätietoisesta harrastuksesta, osa ei. Ongelma on siinä, jos vanhempi ei näe lastaan ja tämän tarpeita.
Olen itse kotiäiti, jonka esikoinen ei alle kouluikäisenä halunnut harrastaa mitään kodin ulkopuolella. Moni ei vaan tajua sitä, että kotonakin voi harrastaa itsekseen monenlaista. Nyt alakoululaisena poika innostui shakista ja meni sitten shakkikerhoonkin. Minusta on tosi kiva, että hän viihtyy siellä, mutta pointti ei ole se, että hänellä täytyy olla jokin ohjattu, sosiaalistava harrastus (mikä vaan) vaan hän haluaa mennä sinne sen asian, shakin, takia. Pikkuveli on myös innostunut, mutta on vielä liian nuori. Eskari-ikäisenä varmaan pääsee mukaan, mutta tuskin nyt yliaktivoituu, vaikka olisikin vielä alle kouluikäinen ;)
5v siis tarhassa 7,5h päivä ja ilmoitin hänet uimakouluun syksyksi... Tosin tää oli sellanen ryhmä johon äiskä menee altaaseen asti mukana, mutta ajettelin, että ohjattu opetus olisi parempi vaihtoehto sen uimaan oppimisen kannalta kuin että menisimme vain kaksin uimahallille polskimaan.
Saammehan mennä vai pitääkö perua kun se nyt kuitenkin on OHJATTUA?
Uimataito on tärkeä taito, joten sen oppimiseen kannattaakin panostaa. Mutta liika aikatauluttaminen hoitopäivän lisäksi on liikaa. Monet vanhemmat ulkoistavat vanhemmuuden päiväkotiin ja harrastusryhmiin.
Kiireetöntä perheaikaa ei ole. Milloin lapsilla ehtii olla tylsää? Se olisi kuitenkin tärkeää luovuuden ja ajattelun kehitykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin lapsilla ehtii olla tylsää? Se olisi kuitenkin tärkeää luovuuden ja ajattelun kehitykselle.
Entä jos lapsella ei ole tylsää koskaan?? Mä en ole koskaan kuullut lapseni suusta sitä marinaa, ettei ole mitään tekemistä... hän keksii koko ajan jotain leikkiä ja puuhaa (askartelua, "kirjoittelee" tms) yksinäänkin.
Millaisen lapsen suusta kuulee sen "äitiiii, mulla ei oo mitään tekemistä"?
Taustana: eli olen tuo uimakouluun menevä äiti. Lapsi tarhassa päivät ja iltaisin / vkl useimmiten kotona, kerran viikossa käy jumpassa lähikoululla naapurin lasten kanssa, lähinnä leikkivät siellä (ohjatusti) jotain hippaleikkejä tms. Kaupassa lapsi käy kanssani kerran viikossa. Eli aikaa tylsistyä olisi.
Itse inhoan aikatauluja ja rakastan löhöilyä.
Molemmissa on vanhemmat mukana ja molemmista tykkäävät kaikki. Ei kaikki harrastaminen ole niin stressaavaa ja kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin lapsilla ehtii olla tylsää? Se olisi kuitenkin tärkeää luovuuden ja ajattelun kehitykselle.Entä jos lapsella ei ole tylsää koskaan?? Mä en ole koskaan kuullut lapseni suusta sitä marinaa, ettei ole mitään tekemistä... hän keksii koko ajan jotain leikkiä ja puuhaa (askartelua, "kirjoittelee" tms) yksinäänkin.
Millaisen lapsen suusta kuulee sen "äitiiii, mulla ei oo mitään tekemistä"?
Taustana: eli olen tuo uimakouluun menevä äiti. Lapsi tarhassa päivät ja iltaisin / vkl useimmiten kotona, kerran viikossa käy jumpassa lähikoululla naapurin lasten kanssa, lähinnä leikkivät siellä (ohjatusti) jotain hippaleikkejä tms. Kaupassa lapsi käy kanssani kerran viikossa. Eli aikaa tylsistyä olisi.
Itse inhoan aikatauluja ja rakastan löhöilyä.
Kuten sanottu - kohtuus kaikessa!
Jotkut lapset katsovat liikaa tv:tä tai pelaavat tietokoneella/konsolilla liikaa. Toisten elämä on liian aikataulutettua ja ulkopuolelta ohjelmoitua.
Teidän elämänne kuulostaa siltä, että lapsenne elämä on tasapainossa. Tämä on juurikin se ihannetila!
eivät VÄLTTÄMÄTTÄ tarvitse ohjattuja harrastuksia. Tämähän on aivan totta. Lapset nyt eivät välttämättä tarvitse mitään muuta kuin ravintoa, lepoa ja rakkautta, noin kärjistettynä.
Typerää on, että artikkelissa niputetaan "alle kouluikäiset" yhdeksi joukoksi, niin kuin 3 ja 6 vuotias olisivat samalla viivalla. Ei meidänkään kuusivuotias VÄLTTÄMÄTTÄ tarvitse ohjattuja harrastuksia, mutta on kyllä varsin mielissään, kun pääsee telinevoimistelemaan ja uimahyppyjä treenaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yleensäkkään kellekkään suositellaan ohjattua harrastusta? Perusteluja ja linkkejä!
Miksi kaiken pitää olla nykyään ohjattua ja kellotettua? En ihmettele yhtään suomalaisten stressiä, masennusta ym.
mutta perusidea tuossa oli se, että lapsi kaipaa kontakteja ikäisiinsä lapsiin, jos on kotihoidossa. Jos näitä kontaketja ei muuten ole, niin kannattaa mennä vaikka johonkin ohjattuun harrastukseen.
Tuolle uimakoulun aloittajalle - lapsi ei tarvitse harrastusta harrastuksen takia, mutta uimataidosta voi olla hyötyä. Tässä maassa hukkuu lapsia aivan liikaa. Joten menkää ihmeessä uimaan.
Oscar.
Uimataidottomat pelkäävät veteen joutumista. Poikkeuksena tietysti nämä järveen vahingossa tipahtelevat taaperot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on isoja eroja. Osa kotihoidetuistakin lapsista taitaa elää varsin kellotettua elämää kerhoineen. Samoin lapsissa on eroja: osa lapsista oikeasti nauttii ohjatusta, päämäärätietoisesta harrastuksesta, osa ei. Ongelma on siinä, jos vanhempi ei näe lastaan ja tämän tarpeita.
Usein kai harrastukset alle kouluikäisillä lähtee vanhempien kautta. Ja tunnustan syyllistyneeni tähän. Olen yrittänyt saada 5- vuotiasta johonkin ohjattuun harrastukseen, mutta hän ei halua mennä vaan toivoo että käydään yhdessä uimassa ja talvella hiihtämässä / luistelemassa. Joten niihin siis "tyydymme" ja kivaa on :)
Mutta se ei välttämättä tarkoita sitä ettei lapsi nauttisi siitä että harrastaa jotain jo ihan todella pienenä. Omat lapseni aloittivat 2-vuotiaana lapsi-vanhempi jumpassa ja voin totisesti sanoa että se joka siitä jumpasta nautti ei ollut äiti vaan lapsi. Siitä asti on harrastettu aika paljonkin koko ajan, juttuja on karsiutunut pois sitä mukaan kun lapsi ei enää ole halunnut ja kaikille kolmelle on jäänyt yksi intohimo-laji (kaikki ovat jo kouluikäisiä)
Nyt nuorimman lapseni kilpailevassa taitoluisteluryhmässä nuorimmat ovat esikoululaisia ja pääsääntöisesti kaikki ovat aloittaneet luistelukoulussa 3-4 vuotiaina. Joka vuosi 2-3 kilparyhmässä aloittavaa lopettaa alkuunsa ja heistä yleensä näkee jo aika alkuvaiheessa ettei juttu ole heitä varten, siis itkeskelyä jne. Onneksi fiksut vanhemmat ovat tajunneet tämän. Sitten on näitä, jotka nauttivat joka solullaan siitä tekemisestä.
En tajua mitä pahaa siinäkään oikeastaan on?
Huono perustelu ohjatun harrastuksen tarpeellisuuteen tuo lapsen tarve kontaktiin muiden lasten kanssa. Niitä kontakteja saa leikkipuistoista ja perheen kavereistakin. Ei siihen ohjattua harrastusta tarvita. Toisekseen ohjatussa harrastuksessa ei ehditä niin olla niitten kavereiden kanssa kun siellä tehdään jotain, ei vaan leikitä ja jutella.
Onhan paljon aikuisiakin, jotka eivät harrasta mitään tavoitteellisesti tai ohjatusti.
Kohtuus kaikessa.
Meillä lapset käyvät muskarissa, isompi tanssissa ja käymme yhdessä uimassa. Tämän lisäksi harrastamme esikoisen kanssa jonkun verran koirajuttuja (näyttelyt, agility). Mutta silti ehdimme käydä lasten kanssa retkillä, leikkipuistossa, museoissa... ja löhötä sohvlla katselmassa leffoja.
Lapset lähtevät mielellään harrastuksiin ja ovat innoissaan niistä sen jutun takia: musiikki, tansis, koirat, uinti. Sinänsä ohjaaminen on sivuseikka, mutta ei meillä ainakaan ole kotona muskarivalmiutta (soittimet, yhteissoiton mahdollisuus), vaikka toki soitamme ja laulamme paljon.
Huono perustelu ohjatun harrastuksen tarpeellisuuteen tuo lapsen tarve kontaktiin muiden lasten kanssa. Niitä kontakteja saa leikkipuistoista ja perheen kavereistakin. Ei siihen ohjattua harrastusta tarvita. Toisekseen ohjatussa harrastuksessa ei ehditä niin olla niitten kavereiden kanssa kun siellä tehdään jotain, ei vaan leikitä ja jutella.
Asia ja tarve on eri.
Kyllähän lapset ottavat kontakteja toisiinsa jossain puistossa, mutta joskus kyllä ärsyttää nämä sosiaalishakuiset äidit ja lapset puistoissa, jotka niin kovin toivovat, että olisi samanikäisiä lapsia/äitejä, joille puhua. Me käymme puistossa kiipeilemässä, pelaamassa ja keinumassa. Emme etsi varsinaisesti seuraa.
monet lapset on kotihoidossa ja saavat sitä kiireetöntä aikaa, vaikka harrastaisivat.
Mun toka luokkalaisella pojalla on kaksi harrastusta ja minä olen kotiäiti.
Lapseni saavat kiireetöntä aikaa, vaikka kuinka paljon.
Eskarilaisen on jo hyvä aloittaa harrastaminen.
Monen on näköjään vaikea tajuta, että kaikki ei tee pitkää hoitopäivää.
Yksikään kuopuksen kavereistä ei ole iltiksessä.
Emme saa koskaan huippu-urheilijoita, jos harrastaminen aloitetaan liian myöhään.
Miksi yleensäkkään kellekkään suositellaan ohjattua harrastusta? Perusteluja ja linkkejä!
Miksi kaiken pitää olla nykyään ohjattua ja kellotettua? En ihmettele yhtään suomalaisten stressiä, masennusta ym.