40+ vanhemmat rakastavat eniten toisiaan ja heidän lapsensa ovat terveempiä kuin muiden keskimäärin.
Itse voin täysin allekirjoittaa tämän, koska minusta tuli epäitsekäs ja lasta eniten ajatteleva äiti yli muun vasta 40+. Ensimmäiset lapseni sain 20-v ja silloin oin vielä ihan täysin kakara! Ajattelin, että lapsi olisi aina vauva ja ihana nukke, jolle voi ostaa kivoja vaatteita jne...:)
Kommentit (5)
Ikävää että jotkut ovat niin lapsellisia päälle parikymppisenä, itse en ollut. Oli onnellinen avioliitto ja vanhemmuus sujui loistavasti.
Ja mikäs tämän aloituksen pointti oli taas, saada vähän sortaa nuoria äitejä. :) Äitikiusaajat ovat pohjasakkaa! :)
Itse voin täysin allekirjoittaa tämän, koska minusta tuli epäitsekäs ja lasta eniten ajatteleva äiti yli muun vasta 40+. Ensimmäiset lapseni sain 20-v ja silloin oin vielä ihan täysin kakara! Ajattelin, että lapsi olisi aina vauva ja ihana nukke, jolle voi ostaa kivoja vaatteita jne...:)
Lapset tehty 21v, 23v, 30v ja 42v joten kokemusta on. Nuoruuden avioliitto oli jatkuvaa henkistä valta- ja selviämistaistelua. Sinänsä erittäin hyvä ja turvallinen mies, ei juonut eikä tapellut muttei arvostanutkaan naisena eikä äitinä. 36v perustin uuden perheen nuoremman miehen kanssa ja tuo kuopus siis syntyi 6v myöhemmin. Meille tärkeintä on toisen tukeminen, arvostus ja keskinäinen kumppanuus kaikessa. Aivan ihanaa kun voi olla oma itsensä ja tietää että toinen rakastaa täysillä! Tottakai se heijastuu myös lapsiin.
Varmasti pitää paikkansa, kun sinulla noin niin toki minullakin! :)
Oletko vähän yksinkertainen?
Eivät itseasiassa ole terveimpiä keskimäärin. Useita tutkimuksia joissa todetaan iäkkäämmillä vanhemmilla eniten terveysriskejä ja lapsilla erinäisiä sairauksia. (mm mielenterveys)
Yhdessä BRITTItutkimuksessa osoitettiin että briteillä on pienempi tapaturmariski keskimäärin ja pari muuta asiaa. Muuten ei pidä paikkaansa, ja tuokin vain briteissä. (ajatelkaa vähän millasia ne on)
Itse koin olevani parhaimmillani nuorempana. :)
Hei, aidosti itseensä luottavan ei tarvitse todistella muille :)
Lapset tehty 21v, 23v, 30v ja 42v joten kokemusta on. Nuoruuden avioliitto oli jatkuvaa henkistä valta- ja selviämistaistelua. Sinänsä erittäin hyvä ja turvallinen mies, ei juonut eikä tapellut muttei arvostanutkaan naisena eikä äitinä.
36v perustin uuden perheen nuoremman miehen kanssa ja tuo kuopus siis syntyi 6v myöhemmin. Meille tärkeintä on toisen tukeminen, arvostus ja keskinäinen kumppanuus kaikessa. Aivan ihanaa kun voi olla oma itsensä ja tietää että toinen rakastaa täysillä! Tottakai se heijastuu myös lapsiin.