Hoitaja: koetko että töissäsi on oikeasti kiire?

olen monenlaisissa paikoissa ollut, ja osassa oli todella harvinainen poikkeus, jos ennätti syömään päivän aikana. Suihkutuksia, haavanhoitoja ja muita kriittisiäkin asioita jäi kiireen vuoksi tekemättä ajallaan/kokonaan.



Nykyään olen unelmapaikassa, jossa henkilökunta mitoitettu inhimillisesti. Ylimääräistä aikaa ei nytkään jää, mutta syömään yleensä ehditään, ja kaikki tarvittavat hommat saadaan hoidettua (viriketoiminnat jne). Vajaalla mennään tosi harvoin, jostain kumman syystä saikkuja on tosi vähän ;) Aina kun on tiedossa tulevaa vajetta, saamme soittaa keikkalaisia apuun.

Hoivakoti valvontaa ja ympärivuorokautista hoitoa tarvitseville dementikoille, 35 asukasta.

entinen hoitaja. Jätin uppoavan laivan, en olisi enää jaksanut, jalkapohjat iltaisin rakoilla

Olen työskennellyt useammassa hoitoalan työpaikassa ja kovin vaihtelevaa on työn rytmi ollut.. Toisissa paikoissa sai todella mennä ns. pää kolmantena jalkana ja vuoron päätyttyä oli sekä fyysisesti että henkisesti todella loppu. Toisaalta olen nähnyt myös paikkoja joissa ehdittiin taukotuvan penkkejä kuluttaa ja silti oli "kiire"..

Psykiatria: ei kiire oikeastaan koskaan. Joskus on hommia enemmän, mutta pääosin istuskelua. Niin pitää ollakin - eipä sitä psykiatriaa juosten hoideta.



Somaattinen puoli: Harvoin epämiellyttävän kiire. Useimmiten sopiva tahti: tauot saa pitää, muut ajat jatkuvasti työtä, mutta ei niin ettei ehtisi tehdä. Hyvin harvoin istuskelua yli taukojen ja juoruilua :)

joskus on kiire, mutta kaikki hommat ehtii tekemään 8h työpäivän aikana. Mitään ylimääräistä ei kuitenkaan kerkeä tekemään kuten esim. vanhusten viriketoimintaa. Kaikki aika menee pesuihin ja muuhun perushoitoon, haavanhoitoihin yms.

JOskus on sitten aikaa käyttää vanhuksia ulkona tai lukea päivän lehteä. Ja istua pidempään ruokatauolla. Tosin tauoillakin puhutaan aika usein työasiaa.



Pieni yksikkö, jossa asukkaiden kunto vaihtelee suuresti. Harmi vaan, että tälläiset pienet paikat ajetaan alas ja tehdään isompia yksiköitä.

viimeisen 9kk aikana on 15 asukkaasta 9 huonokuntoisinta kuollut.

Uudet asukkaat ovat parempi kuntoisia, esim ketään ei tarvitse syöttää, kaikki voi hakea syömään ruokasaliin, joukossa ei ole yhtään levotonta, jonka kanssa iltaisin menisi toisen hoitaja aika, ainoastaan kaksi hoidettavista on kahden hoidettavia.

Meillä tuo hoitajasuhde on 0,63 tässä tilanteessa se on riittävä. Silloin kun asukkaat olivat huonompi kuntoisia, esim syötettäviä oli 5, kahden autettavia oli 10, oli kiire.

Tilanteet vaihtelevat. Itse en koe edes tuota kiirettä kauheana, koska meillä on hirvittävän hyvä henki työssä, meitä kuunnellaan ja pystymme vaikuttamaan työvuoroihin ja hoidon suunnitteluun, lähihoitajanakin saa ja täytyy tehdä kaikki hoidollisia toimenpiteita esim verinäytteidenotot.

Kauhistuttaa tuo 0,5 hoitajaa kun siitä tulee suositus, se tarkoittaa että mihinkään viriketoimintaa ei ainakaan ole aikaa minkäänlaisella osastolla.

osastolla pian 5 vuotta työskelleenäni kiire on lähes jokapäiväistä. Useinmiten tauot ehditään pitää, mutta kukaan ei ehdi siellä pitkään istumaan. Luppoaikaa ei ole.

Pesut, ruokien jakaminen, lääkkeiden jako, ym. muu välttämätön hoito esim. tukisukkien laitto, insuliinien pisto, astmalääkkeiden anto, kahvien jako keritään hoitamaan.



Eli kaikkein välttämättömin joo.



Mutta ulos ei viedä, pissateta päivän aikana tai järjestetä viriketoimintaa... Siihen ei riitä aika

Olin pari vuotta sitten Peijaksen sairaalassa (Vantaa) pari yötä onnettomuuden jäljiltä toipumassa jollan kirurgisella osastolla. Käsi leikattuna ja todella kipeä eli sain kovia kipulääkkeitä.



Olin samassa huoneessa kolmen mummon kanssa ja kyllä mua kävi sääliksi ne hoitajat. Ne mummot juoksutti niitä koko ajan -laita peittoa, vie vessaan, tuo tv, tuo mehua, tuo sitä-vie tätä. Mä olin ihan hämmästynyt, että sairaanhoitajat teki tämmöistä.



varsinkin öisin kun yksi oli kellottanut hoitajan paikalle ja käynyt vessassa (koko huone takuulla hereillä) ja hoitaja poistunut niin eikö 10min päästä seuraava jo pimpottanut kelloa. Ja kai sillä hoitajalla oli muitakin huoneita vastuullaan. Kun kolmas pimpotti kelloa ja halusi vessaan niin teki mieli sanoa, että ettekö te mummot helvetti voi kaikki käydä yhdellä kertaa siellä vessassa kun hereillä olette kuitenkin. Ja sitten nää akat kehtasi päivällä juoruta, että "ei oikein hoitaja hymyillyt yöllä" -miksköhän.



Itse olin tyytyväinen saamaani hoitoon ja suorastaan hämmästyin kun sairaanhoitaja vei minut suihkuun ja pesi... en tiennyt että se kuuluu hoitajien hommiin. Mutta mun luonne ei annakaan periksi juoksuttaa hoitajia.



Terveisiä vaan Peijakseen hoitajille.

On mukavia työpaikkoja, joissa tahti on inhimillinen. Toki kiirettä on kaikissa yksiköissä tiettyinä aikoina päivästä, esim aamutoimissa menee paljon aikaa. Sitten on niitä työpaikkoja, joissa mitoitus on niin pielessä ettei vuoron aikana ole mahdollista pitää edes yhtä kahvitaukoa, ruokatauosta puhumattakaan. Nykyisessä työpaikassa ehdin syömään vuoron aikana 1-2 kertaa viikossa eli en juuri koskaan. Kahvitauoista saa vain haaveilla. Olemme yrittäneet muutosta, mutta esimiehiä ei kiinnosta. Aion pian vaihtaa alaa.

mutta asiakkaan sanoin "on kiireempi kuin palokunnalla" ja itse asiassa oma kiire verrannollinen tilaajan kiireeseen potenssiin kaks.

No av-palstan matikkakykyjen perusteella toi jää ymmärtämättä.



AV-palstan varmennus yhteenlaskutkin on joillekin hieman hankalia :)

Älyn käyttö aiheuttaa migreenin ja piru vieköön, olen joutunut jopa siihenkin (migreeniin/pääånsärkyyn) sopeutuun kun vaivaa älynystyröitä) sopeutuun.



t: dg: SP near. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking)

Olin pari vuotta sitten Peijaksen sairaalassa (Vantaa) pari yötä onnettomuuden jäljiltä toipumassa jollan kirurgisella osastolla. Käsi leikattuna ja todella kipeä eli sain kovia kipulääkkeitä.

Olin samassa huoneessa kolmen mummon kanssa ja kyllä mua kävi sääliksi ne hoitajat. Ne mummot juoksutti niitä koko ajan -laita peittoa, vie vessaan, tuo tv, tuo mehua, tuo sitä-vie tätä. Mä olin ihan hämmästynyt, että sairaanhoitajat teki tämmöistä.

varsinkin öisin kun yksi oli kellottanut hoitajan paikalle ja käynyt vessassa (koko huone takuulla hereillä) ja hoitaja poistunut niin eikö 10min päästä seuraava jo pimpottanut kelloa. Ja kai sillä hoitajalla oli muitakin huoneita vastuullaan. Kun kolmas pimpotti kelloa ja halusi vessaan niin teki mieli sanoa, että ettekö te mummot helvetti voi kaikki käydä yhdellä kertaa siellä vessassa kun hereillä olette kuitenkin. Ja sitten nää akat kehtasi päivällä juoruta, että "ei oikein hoitaja hymyillyt yöllä" -miksköhän.

Itse olin tyytyväinen saamaani hoitoon ja suorastaan hämmästyin kun sairaanhoitaja vei minut suihkuun ja pesi... en tiennyt että se kuuluu hoitajien hommiin. Mutta mun luonne ei annakaan periksi juoksuttaa hoitajia.

Terveisiä vaan Peijakseen hoitajille.

Sairaaloissa on enemmän saikkuja töissä kun lähihoitajia. Ja muuallakin sairaanhoitajat pesee sitä persettä ihan samalla tavalla kun lähihoitajatkin + tekevät vielä sellaiset työt joihin lähihoitajilla ei ole koulutusta.

töitä riittää koko päiväksi,jos ei ole lusmun verta omaava.Tällä hetkellä työ on todella tiukka tahtista ja joutuu paiskimaan normi 2hoitajan työn yksin.

Alkaa motivaatio työhön olla loppu,kun koko ajan pulaa henk.kunnasta ja sairaslomia monilla liikaa.tuplavuoroja viikottain ja kaverina vuorossa vaihtuvana koko ajan uudet ihmiset jotka ei ole ikinä alalla olleet,eikä todellakaan kouluja käyneet.Kaikki kelpaa ketkä suostuu töihin tulemaan.

Tosin hirveästi ei ole aikaa sellaiselle ylimääräiselle rupattelulle tai kahvittelulle mitä monet yksinäiset asikkaan toivoisi. Tosin en koe sellaisen minun työhöni kuuluvankaan. Joskus, onneksi harvemmin, on niin kiire päiviä, että jää tauko pitämättä. Työaikani on joustava eli, jos tänään töitä on 9 tunniksi niin kenties huomenna voin ottaa sen yhden ylityötunnin pois.

Vanhustyössä. Ehditään tehdä minimi jos sitäkään.

Omat tauot jää usein pitämättä ja pitkää pv pitäis tehdä tämän tästä.

ja kyllä, on kiire. Jaloissa tuntuu vuoron jälkeen.

ja kyllä, on kiire. Jaloissa tuntuu vuoron jälkeen.

ja myös minä olen vaihtamassa hommia kokonaan muuhun.

Teholla olen töissä. Useimmat päivät ovat rauhallisia mutta sitten kun se kiire on, niin se on todellinen, silloin kyse on usein ihmishengistä. Silloin en ajattele omia ruokataukojani tai ylitöiksi venymistä. Näitä kiireisiä päiviä on tosi harvoin.



Mitä olen muutoin nähnyt hoitotyötä eri yksiköissä, sanoisin, että sairaaloiden vuodeosastot ovat kiireisiä, samoin tk:t, mutta kiire on aika suhteellista ja usein eniten hoitajien päässä.

ja kyllä, on kiire. Jaloissa tuntuu vuoron jälkeen.

ja myös minä olen vaihtamassa hommia kokonaan muuhun.

No okei, lähäri hoitaa kohta hommat ja jakaa pillerit jotka asiakas on tilannu.

Että ihan joutuu jalkoja käyttää, kun pää ei pelaa!?! (opisle LL:ksi)

Kyllä jaloissa tuntuu etenkin ilta- ja viikonloppuvuorojen jälkeen.. Itse työskentelen palveluasumisyksikössä, jossa työskennellään viikonloput ja illat yksin. Siinä on oma ruljanssinsa että saa kaikille ruuan, ilta/välipalan, vaatteet vaihdettua, huoneen pidettyä yleissiistinä, vessatettua, ruokahuollon hoidettua, pyykkihuollon, siivouksen (lattioiden lakaisu, tarvittaessa moppaus) ja soittokelloihin vastattua. Viihdyn silti. :)