Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa päiväkodista tuli hysteerinen lasten kyttäyslaitos, sen sijaan..
30.08.2012 |
Että se olisi lasten turvallinen "säilytyspaikka" vanhempien työ- / opiskeluajan, niin kuin sen kuuluisi olla?
Onko se sitä, että täytyy ammatillisen pätemisen nimissä keksiä tikusta asiaa ja päteä diagnosoimistaidoillaan (johon ei rehellisyyden nimissä minkäänlaista pätevyyttä ole) - ja siinä samassa aiheuttaa lapsille ja vanhemmille suurta (ja monesti aivan turhaa) huolta?
Kommentit (39)
Huudetaan myös lisää varhaista puuttumista, lastensuojeluilmoituksia jne. Se taitaa olla niin, että raja "kyttäyksen" ja "lapsen edun" välillä on hienon hieno. Kun minulta tarha, neuvola tai opettaja kyselee vähän tarkemmin jotain, se on heti kyttäämistä, sosiaalivaltion toimintaa, biovanhempien oikeuksien kyseenalaistamista. Kun 8-vuotias murhataan, olisi kaikkien pitänyt vaan kysellä enemmän, tehdä enemmän, puuttua enemmän, ottaa lapsi pois vanhemmiltaan AJOISSA!
Ehkä pitäisi asennoitua eri tavoin vanhempana. Vaikka olisi kuinka kyttäyksen alaisena ja oma vanhemmuuden taso kyseenalaistetaan, niin ehkäpä edes yksi lapsi tällä kyttäämisellä saadaan pelastettua tirvattomista, järkyttävistä oloista.
Olen itse ollut siinä "huonon äidin" asemassa, joksi minut leimattiin nuoren ikäni perusteella. Vasta siyten, kun muutin asenteeni edellä mainitun laiseksi, näin sen tavallaan hyvänä asiana. En toki toivo samaa muille, päiväkodin tai koulun tehtävä ei ole syyllistää vanhempia olemattomista asioista, mutta jos jotain on oikeasti pielessä, siihen on puututtava.
Itse koen sen niin, että mieluummin "uhraudun" olemaan aiheetta kytättävä (tai lapseni) kuin niin, että joku viaton lapsi joutuu kärsimään siksi, ettei kytätty tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuollaista toimintaa huomannut. Meillä on kolme lasta ja kokemusta päivähoidosta jokaisen kohdalta.
Yhtä lasta on käynyt kelto arvioimassa ja sen ansiosta pääsimme lastenneurologille ja neuropsykologisiin tutkimuksiin. En ole kokenut sitä kyttäyksenä. Joskus joku ammattilainen on ollut jostain asiasta eri mieltä tai tulkinnut lapsen käytöstä omasta mielestäni väärin, mutta asiallisella suhtautumisella ja järkevällä kommunikoinnilla nämäkin on saatu oiottua.
Itse en tunne kuin yhden perheen missä päivähoidon toiminta on koettu kyttäykseksi. Jokainen näkee, että lapsi ei ole aivan normaali eikä perheessä todennäköisesti ole kaikki hyvin, mutta äiti ei suostunut kuuntelemaan pk: n henkilökuntaa.
Kaikki mitä hän teki, jätti tekemättä, sanoi tai jätti sanomatta väänneltiin ja paisuteltiin.
Käsittämätön kouhka päällä!
Lapsi oli eskarissa puolet päivästä ja loppupäivän päiväkodissa.
Huvittavinta oli, että kun me saatiin sieltä eskarista niitä pällisteleviä ja syyllistäviä kyttäysraportteja, päiväkodin palautteen mukaan oli niin tasapainoinen kuin lapsi olla voi. Oppivainen, hyvä keskittymään, rauhallinen, aurinkoinen lapsi.
Eskarin mukaan hän kärsi vakavista oppimishäiriöistä, ei osannut lainkaan keskittyä, kärsi vakavista sosiaalisista ja kielellisistä ongelmista ja käyttäytyi kummallisesti... Ei kuulemma osannut edes istua väärin ja kun hän ei kerran tajunnut, että häntä puhuteltiin toisella etunimellään (ope käytti siis väärää etunimeä hänestä), tämä ope väitti häntä jälkeenjääneeksi.
Että näin.
Huudetaan myös lisää varhaista puuttumista, lastensuojeluilmoituksia jne. Se taitaa olla niin, että raja "kyttäyksen" ja "lapsen edun" välillä on hienon hieno. Kun minulta tarha, neuvola tai opettaja kyselee vähän tarkemmin jotain, se on heti kyttäämistä, sosiaalivaltion toimintaa, biovanhempien oikeuksien kyseenalaistamista. Kun 8-vuotias murhataan, olisi kaikkien pitänyt vaan kysellä enemmän, tehdä enemmän, puuttua enemmän, ottaa lapsi pois vanhemmiltaan AJOISSA!
Oma havainto ylenpalttisesta ammatillisesta pätemisestä ilmaantui 1990-luvun loppupuolella.
Siinä vaiheessa alettiin vanhemmat ohittaa, joskin kehityskeskustelut - vai mitä ne nyt olivat - mielestäni olivat asiallisia eikä mitään kyttäystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo ketjun alkuosassa, että "outo lintu" lapseni oli kotihoidossa ja meidän neuvolan th:lle kaikki oli ihan normaalia. Hyvin meillä on mennyt, ei siinä mitään, mutta toisaalta olen miettinyt sitä, miten eri asemassa lapset ovat aivan hoitopaikan perusteella. Ehkä päiväkodissa kytätään joskus epäammattimaisestikin, mutta jos lapsi on kotihoidossa, on ainoa kosketus "asiantuntijaan" neuvolakäynti kerran vuodessa. Ja ainakin meidän th vaikutti työhönsä kohtalaisen leipiintyneeltä, vaikka sinänsä mukava ihminen oli. Häneltä olisi ehkä mennyt läpi käsien vaikka minkälainen tragedia, ja vaikeahan on perheen tilannetta arvioidakaan kerran vuodessa nähdessä. En osaa nyt sanoa, mitä asialle pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdäkään, mutta lapset ovat todellakin erilaisessa asemassa ihan sen mukaan käykö äiti töissä/opiskeleeko. Päiväkoti on loitonnut kauas siitä tehtävästään, mikä sillä alunperin oli, eli lasten perushoito äidin työpäivän ajan. Joskus luin Opettaja-lehdestä (joka ei taatusti ole tässä asiassa puolueeton), kuinka oltiin HUOLISSAAN siitä, että Suomessa hoidetaan niin paljon lapsia kotona ;) Arvostan jokaista ihmistä, joka pyrkii ajattelemaan lapsen parasta ja ns. asiantuntijoissa heitä on varmasti paljon, mutta silti karsastan ajatusta, että päiväkodin ammattimainen hoito olisi lapselle jotenkin välttämätöntä, eikä kenenkään äidin rakkaus ja parhaansa yrittäminen lapsenhoidossa voisi päihittää koulutuksen saaneita.
auktoriteetteihin.
Meistä teki sukulainen ls-ilmoituksen, koska hänen mielestään lasten pitää mennä päiväkotiin.
Siis pitää mennä.
Meillä toisella lapsella on paha astma, minkä takia hänelle suositeltiin päivähoitoon menon lykkäämistä.
Toinen lapseni kävi eskaria ihan normaalisti.
Sukulaiseni mielestä meidän täytyi pyrkiä salaamaan jotain, kun emme laittaneet lapsia päivähoitoon.
Siis päivää! Meidän alueella kaikissa päiväkodeissa on käytännössä hometta, hoitajat vaihtuvat aivan koko ajan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka parhaalla tahdollakaan en löytänyt lapsesta ensimmäistäkään asperger piirrettä. Ainoa vika vaan oli se, että lapsi osasi lukea ja kirjoittaa ja vähän laskeakin. Mulla kun oli ollut kotiäitivuosina aikaa puuhastella lapsen kanssa ja opettaa.
Joten, ei ap vallan väärässä ole. Kyllä päiväkoteja on vähän varominen.
Varsinkin, jos sattuu kertomaan jostain vastoinkäymisestään/on iältään, ulkomuodoltaan, tai muuten poikkeava muista vanhemmista, muuten normaalit asiat aletaan näkemään ongelmina ja oireina.
Aikoinaan ollessani nuori ja vailla ammattikoulutusta oleva yh- äiti, oli se enemmän kuin tarpeeksi syy kyttäykseen.
Paperille kirjattuja ongelmia ja ihmetyksen aiheita oli mm.
-lapsi kakoo kurkkuaan, "leikkii oksentavansa" syodessä.raapii kasvojaan
JOS henkilökunta olisi viitsinyt lukea papereista allergioista, tajunnut jättää kerta toisensa jälkeen syottämättä ne allergisoivat ruoka-aineet ja uskonut mua kun monta kertaa asiasta kerroin, olisi tämäkin voitu välttää.
muita ongelmia oli mm. "lapsi riisuu kaikki vaatteet pois ja juoksentelee nakuna kun käydään päiväunille.Meillä kaikki lapset on olleet sellaisia että vaatteet lentää ovelta pois jos vaan mahdollista, ovat kai niin kuumaverisiä, enkä sitä koskaan minään ongelmana oo nähnyt, normaalia lapsille, ei ne sitä enää eskari-iässä tee...
lapsi viihttyy itsekseen leikkien(.Aloitti päivähoidon ujona 3veenä pari kuukautta ennen)
"leikkii vauvaa"Oli pienten ryhmän vanhin.Koki ilmeisesti vauvan leikkimisen ainoana keinona saada hoitajien huomio, surullista että tämäkin piti kelton tulla hoitajille kertomaan.
Vuoden oli pk:ssa, jonka jälkeen pikkusiskon synnyttyä siirtyi seurakunnan kerhoon, jossa lapsen käytös oli kaikkien mielestä aivan ongelmatonta ja normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka esim. lastentarhanopettajan koulutus on laadukasta, ei se anna valmiuksia kaikkeen ja esim. tietotaito erityisyyksistä ja lapsen kehityksestä kehittyy vähitellen. On haastavaa määritellä lapsen kehitystä ja sen ongelmia, mutta kun lapsessa havaitaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa jollain hänen kehityksen osa-alueella, on ihan paikallaan seurailla tilannetta. Osa lapsista tarvitsee erityistä tukea jollain kehityksensä osa-alueella ja mitä aikaisemmin tarve huomataan, sitä paremmin lasta pystytään auttamaan ja syrjäytmisvaaraa ehkäisemään. Päivähoidon tavoitteena on lapsen hyvinvointi ja pärjääminen.
Lasten havainnointi kuuluu lastentarhanopettajan työhön ja sen perustella lapsille suunnitellaan heidän kehitystasolleen sopivaa toimintaa.
Itse olen ollut todella tyytyväinen, että lapseni on saanut tukea tietyille taidoilleen päivähoidossa ja että henkilökunnalla on ollut ammattitaitoa sekä havaita asioita että löytää keinoja lapsen auttamiseksi esim. sosiaalisten suhteiden luomisessa. En ole koskaan kokenut mitään kyttäystä ja olen ollut tyytyväinen, että jotain muutakin kuin minua itseäni kiinnostaa lapseni hyvinvointi ja hänen tukeminen kasvussaan.
omien ennakkoluulojensa yms. vietävissä.
Uskon kyllä, että yksinhuoltajien lapset, adoptiolapset ja kaikki vähänkään valtavirrasta poikkeavat lapset saavat ihan erilaista palautetta kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se olisi jotenkin paha juttu, kun erto käy kiertämässä ja kaksi kertaa vuodessa jutellaan lapsen kehityksestä hoitajien kanssa. Varsinkin esikoisen kohdalla kun oli ihan noviisi joka jutussa niin helpotti kun joku jolla oli 20 vuoden kokemus samanikäisistä lapsista totesi "että ihan on kuule normaalia tuo". Enemmänkin tuo on tuonut turvallisuuden tunnetta itselle ja varmuuden siitä että vanhemmilla ja pkodin henkilökunnalla on sama päämäärä, lapsen hyvinvointi.
3-vuotiaana eikä hänestä ole tehty paperin paperia vaikka hiukan omalaatuinen onkin ollut :) Viehättävä ja hyväkäytöksinen kuitenkin aina ollut, hoitajat hyväksyivät hänet omana persoonanaan.
Olen ollut kotiäitinä ja vain sivusta i
hmetellyt päiväkodin kehityskeskusteluja, kiertäviä erityislastentarhanopettajia, diagnooseja sun muuta. Meidän neuvolan th:lle lähes kaikki on normaalia, ja joskus olisin kaivannut jotain muutakin palautetta kuin kerran vuodessa nlakorttiin kirjoitettu "kasvaa ja kehittyy normaalisti". Toisaalta esikoiseni on vähän outo lintu, joka nyt alakoululaisena on sopeutunut kouluun ihan mukavasti ja vaikuttaa onnelliselta, mutta mitä olisi käynyt, jos hänet olisin vienyt 1-vuotiaana päiväkotiin? Hän oli todella arka, vierasti valtavasti, ei kiinnostunut muista lapsista juurikaan ennen kuin 6-vuotiaana (vaikka heitä näki kerhoissa ja puistoissa), oppi monia "teoreettisia juttuja" (lukeminen, laskeminen ym.) tosi pienenä. Voin vain kuvitella sitä paperin määrää, mitä asiantuntijat olisivat saaneet hänestä aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehtiin jotkin salaiset kansiot lastenuojelulle (niissä luki oikeasti salassa pidettävää),
Tietenkin niissä lukee "salassa pidettävää". Ei lastensuojelupapereita saa näyttää muille kuin niille, joita asia oikeasti koskee (eli lapsen vanhemmille ja tietyille työntekijöille).
Haluaisitko, että tällaiset paperit olisivat päiväkodissa julkisesti nähtävillä?
Kas kun ne oli salassapidettävää myös minulta. Kyseesssä oli siis tarhassa itsenäisesti tehty "tutkimus" sen jälkeen, kun LS kieltäytyi yhteistyöstä heidän kanssaan ja minä myös. Oletan, että minua infotaan, jos lastani tutkitaan päiväkodissa. Ja toki olivat kaikkien nähtävillä, luuletko etten selvittänyt?
Meinaatko, että ko papereita esiteltiin esimerkiksi toisten lasten vanhemmille, jos ne olivat "kaikkien" nähtävillä? Vaikka niissä luki "salassapidettävä"? En usko...
Jos siellä on joka akan nimi paperissa, niin eiköhän ne ole asioista tietoisia.
Siis papereissa luki, ketkä kaikki ne olivat nähneet ja ne näytettiin myös sinulle, kun pyysit.
Kas kas, se johon kalikka... itse tarhantäti paikalla! Hehe, lapsekasta " meinaatko että näytettiin toisten lasten vanhemmille" -argumentointia, kuuntele itseäsi. Luultavasti olet juuri se kouluttamaton "ammattikasvattaja", joka luulee toteuttavansa suurta lastensuojelumissiota uudistuneen lastensuojelulain myötä.
Tarha ei saa tehdä mitään omavaltaisia tutkimuksia ilman, että huoltaja tietää asiasta. Ymmärrätkö edes kielikuvana sanaparia "salaiset kansiot"?
Huolenaihe ei voi myöskään kummuta pelkästään siitä, että lapsi on lastensuojelun asiakas. Tällainen asiakkuus ei kerro, että lapsen kotioloissa, tai lapsella itsellään olisi ongelmia.
Avohuollon tukitoimena järjestetään ennaltaehkäisevää lastensuojelua, joka tarkoittaa esim. harrastusten, leiritoiminnan tai vaikkapa ns. tukiperheen (huono sana)järjestämistä esim. yksinhuoltajalle, jolla ei ole verkostoja. Eli äiti saa vapaaviikonlopun kerran kuussa. So simple. Ja tähän perusteeksi riittää yksinhuoltajuus, ei vaadita huonoa vanhemmuutta, huonoja kotioloja, tai lasten kaltinkohtelua.
Tällainen avohuollon asiakkuus ei siis vaadi moniammatillista yhteistyötä. Päiväkodeilla on selvästi vääristynyt kuva omasta merkityksestään ja tiedonsaantioikeudestaan ikään kuin lastensuojelulain vakiinnuttamana viranomaistoimijana. Lain mukaan yhteistyökumppanit moniammatillisessa mielessä päättää lastensuojeluviranomainen. Päiväkoti ei siis lähtökohtaiseti ole tällainen taho, eivätkä he voi, eikä heitä edellytetä ryhtymään omatoimisiin lastensuojelutyön tarpeen kartoittais- tai todentamistoimenpiteisiin ikään kuin kutsuttuna tai velvoitettuna siihen. Nämä todentamisstoimenpiteet ovat kaikkein ikävimpiä; ensin ihan normaali lapsi todetaankin vaikkapa juuri taantuneeksi, ad/hd lapseksi tms., koska "sehän on ls-asiakas, onhan sillä oltava ongelmia, tuokin suutahtelu peleissä on selvää pettymysten sietokyvyttömyyttä, kyllä se pitäisi jo viisivuotiaana hallita, suositamme psykiatrisia tutkimuksia".
Näihin Salaisiin Kansioihin kirjataan myös maallikkodiagnooseeja, kuten "tunne-elämältään epävakaa ja aggressiivinen", kun lapsi on leikkipyssyllä osoittanut toista lasta. Tällaista diagnosointia tapahtuu ja sen tietävät onneksi myös ls-työntekijät.
Lastensuojeluasiakkuuteen myös hakeudutaan. Moni yksinhuoltajaperhe on iloissaan saaduista tukitoimenpiteistä. Tämä näkökulma jää huomaamatta, koska sana lastensuojelu on demonisoitu ja pelottaa niin monia. Varsinkin päiväkotitädit suhtautuvat tähän ennakkoluuloisesti ja tunteella, ei järjellä. Oikeaa ja selkeää tietoa ei ole, ihmettelenkin että se työhönperehdyttämisestä puuttuu täysin. Ihan ensimmäiseksi kannattaa aina tutustua lainsäädäntöön, se löytyy helposti netistä.
Lastensuojeluasiakkuudesta kuullessaan tämä ns. ammattilainen, eli tarhan täti, on ilmeisen asiantuntemattomuutensa vuoksi, kuin luulosairas lääkärikirjan äärellä, kaikki oireet löytyy.
Lastensuojeluasiakkuus ei siis välttämättä ole synonyymi huonolle vanhemmuudelle, tai lasten kasvua ja kehitystä vaarantaville olosuhteille.
Tämä pitäisi päiväkotienkin ymmärtää. Päiväkotien tulisi myös tajuta oma roolinsa päivähoidon antajana. He ovat lapsenvahteja. Muu toiminta tulisi jättää oman alueensa ammattilaisille. Lastenhoitajat koulutetaan lastenhoitajiksi, sitä profiilia on turha nostattaa moniammatillisella kaikenniekkuudella lapsiin liittyen.
Suosittelen siis lastensuojeluasiakkuutta, vaikkei suurta hätää olisikaan. EN suosittele kertomaan siitä päiväkodissa, pysy ihmeessä hiljaa, näin lapsesikin pysyy normilapsen kirjoissa. Lastensuojelunhan pitäisi parantaa lapsen asemaa, tarhassa se pahentaa. Kuitenkin jo koulussa asiasta voi yleensä open kanssa puhua, heillä on tassut maassa ja luultavasti liian kiire hyvässä mielessä.
Lopuksi: on varmasti hyviä tarhantätejä, päiväkodin johtajia ja keltoja, minäkin olen heitä tavannut. Toden totta on myös todellista lastensuojelutyötä vaativia perheitä. Ja kyllä - tottakai pitää tehdä ls-ilmoitus, tai konsultointipyyntö, jos niikseen. Päivittäistyökaluja ne eivät kuitenkaan ole, tai kyselykaavakkeita vanhemman asioista (esim. vanhemman työllistyminen tai lasten hoitoajat luulisi voivan selvittää muutenkin). Lastensuojeluasiat eivät myöskään toteudu tyttöjen välisenä rupatteluna (tarhat keskenään kommunikoivat), ja kaikesta keskustelusta on myös päiväkodilla kirjaamisvelvollisuus. Tiedonsaantioikeus ei yllä tarhaan ja lastenuojelulla on vaitiolovelvollisuus. Myös se onko perhe ls-asiakas, vai eikö ole on salassapidettävää tietoa.
Ja se pieni lastensuojeluasiakas, häntä koskee myös yhdenvertaisuuslaki. Myös syrjimällä vanhempaa syrjit lasta.
Yhdenvertaisuuslaki 6 §
Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Meille aiheutettiin aivan turhaa huolta viime keväänä. Päiväkoti suositteli puheterapeutilla käyntiä ja kirjoitti erittäin negatiivisen lausunnon lapsen puheesta. Kävimme neuvolassa ja terveydenhoitaja kirjoitti lähetteen puheterapeutille erittäin nihkeästi. Hän ei nähnyt lapsen puheen kehityksessä mitään poikkeavaa, mutta kun päiväkoti oli kirjoittanut tällaisen lausunnon, niin menkööt. Puheterapeutin tutkimusten mukaan lapsen puheen kehitys todettiin normaalisti. Korosta vielä, että päiväkodin lausunnon mukaan lapsella oli pahoja ongelmia puheen kanssa. Kun tästä ei saatu mitään aikaiseksi, niin sitten päiväkoti alkoi järjestää tapaamista kelton ja puheterapeutin kanssa. No, sitten istuttiin siellä kuuntelemassa, miten lapsi ei osaa ottaa kontaktia muihin lapsiin ja toiminnan aloittamisessa on ongelmia. Erityisen mielenkiintoista oli puheterapeutin läsnäolo, kun lapsen puheenkehitys oli todettu normaalisti. Jatkossa minulle on aivan turha tulla selittämään mitään kunnan suppeista resursseista, jos kerran puheterapeutilla on aikaa istuskella tällaisissa tapaamisissa.
Yllättäen kesän jälkeen kaikki ongelmat olikin haihtuneet mystisesti ilmaan (lapsen omahoitajalla työsuhde päättyi kesäkuussa).
Että sellaista. Turha tulla vinkumaan minulta mitään kasvatuskumppanuutta. Päiväkoti on vain ja ainoastaan meille säilytyspaikka.
Huudetaan myös lisää varhaista puuttumista, lastensuojeluilmoituksia jne. Se taitaa olla niin, että raja "kyttäyksen" ja "lapsen edun" välillä on hienon hieno. Kun minulta tarha, neuvola tai opettaja kyselee vähän tarkemmin jotain, se on heti kyttäämistä, sosiaalivaltion toimintaa, biovanhempien oikeuksien kyseenalaistamista. Kun 8-vuotias murhataan, olisi kaikkien pitänyt vaan kysellä enemmän, tehdä enemmän, puuttua enemmän, ottaa lapsi pois vanhemmiltaan AJOISSA!
Meille aiheutettiin aivan turhaa huolta viime keväänä. Päiväkoti suositteli puheterapeutilla käyntiä ja kirjoitti erittäin negatiivisen lausunnon lapsen puheesta. Kävimme neuvolassa ja terveydenhoitaja kirjoitti lähetteen puheterapeutille erittäin nihkeästi. Hän ei nähnyt lapsen puheen kehityksessä mitään poikkeavaa, mutta kun päiväkoti oli kirjoittanut tällaisen lausunnon, niin menkööt. Puheterapeutin tutkimusten mukaan lapsen puheen kehitys todettiin normaalisti. Korosta vielä, että päiväkodin lausunnon mukaan lapsella oli pahoja ongelmia puheen kanssa. Kun tästä ei saatu mitään aikaiseksi, niin sitten päiväkoti alkoi järjestää tapaamista kelton ja puheterapeutin kanssa. No, sitten istuttiin siellä kuuntelemassa, miten lapsi ei osaa ottaa kontaktia muihin lapsiin ja toiminnan aloittamisessa on ongelmia. Erityisen mielenkiintoista oli puheterapeutin läsnäolo, kun lapsen puheenkehitys oli todettu normaalisti. Jatkossa minulle on aivan turha tulla selittämään mitään kunnan suppeista resursseista, jos kerran puheterapeutilla on aikaa istuskella tällaisissa tapaamisissa.
Yllättäen kesän jälkeen kaikki ongelmat olikin haihtuneet mystisesti ilmaan (lapsen omahoitajalla työsuhde päättyi kesäkuussa).
Että sellaista. Turha tulla vinkumaan minulta mitään kasvatuskumppanuutta. Päiväkoti on vain ja ainoastaan meille säilytyspaikka.
Siis niin tuttua keltoineeen päivineen. Kelto vedetään lopulta mukaan "suomentamaan" typerälle sosiaalihuollon asiakkaalle, että missä mennään. Asiantuntijoita ei kuulla, kun tarha päättää jotain. Ei ole resursseissa pula, ei!
Ja tosiaan, ne on vaan hoitopaikka, ei mitään muuta.
Suoraan tietosuojavaltuutetun sivuilta lainaten:
"
Kuinka asiakkaille, oppilaille, työntekijöille tai muille rekisteröidyille tulee kertoa heidän henkilötietojensa käsittelystä
Rekisterinpitäjän informointivelvollisuudesta säädetään henkilötietolain 24 §:ssä. Yrityksen, yhteisön, viranomaisen tai muun toiminnan harjoittajan tulee henkilötietoja kerättäessä informoida rekisteröityä (esim. asiakasta), kuka on henkilötietojen käsittelystä vastuussa oleva rekisterinpitäjä, mihin tarkoitukseen tietoja käsitellään, mihin henkilötietoja säännönmukaisesti luovutetaan ja miten rekisteröity voi käyttää oikeuksiaan. Henkilötietolaissa rekisteröidylle säädettyjä oikeuksia ovat tarkastusoikeus, oikeus vaatia tiedon korjaamista ja kielto-oikeus.
"
Huomaattekohan tuon viimeisen sanan, kielto-oikeus? Meidän perheessä tuota oikeutta puolustetaan viimeiseen saakka ihan periaatteen vuoksi, ja tämä opetetaan lapsillekin.