Mitä sanoit viimeksi jehovantodistajille, kun he tulivat ovellesi?

että olen ev.lut seurakunnan työntekijä ja etten tarvitse heidän lehtiään.

opettele kävelemään suoraan sisään niinku muutki, jookos?'

Sanoin, että me ollaan muslimeja ja räjäyttään kohta jehovan todistajien salit taivaan tuuliin. Katsoi vähän ihmeissään :)

Ei kiitos, minulla on jo uskonto, johon toinen naisista vastasi vihaisesti, että voi sitä silti tutustua!

kerroin, etten aio luopua uskostani.

en tiedä miksi

Jotenkin näin, "kiitos, mutta olen kristitty".

ja jatkoin, että ollaan vanhoillislestadiolaisia, eikä tarvita heidän opetustaan eikä lehtiä. Ei oo sen jälkeen näkyny

kävimme todella mielenkiintoisen keskustelun Raamatun ennustuksista. Upeata kuinka tuntevat hyvin Raamatun! Sain jopa vastauksia kysymyksiini.

Eikä kukaan jt käy ovellasi joka lauantai. Se on aivan varma.



Mä keskustelen heidän kanssaan aina hetkisen, jos ei ole hyvä hetki, sanon heille ja joskus otan lehdet, jos on oikeesti jokin aihe joka minua tavallisena, joskin uskon asioita ajattelevaisena luterilaisena kiinnostaa.



Ei mulle oo ainakaan koskaan tullut tunnetta että liian usein kävisi tai tuputtaisi lehtiään. Ihminen voi silti omata käytöstavat. Samanlailla mä oon ystävällinen muidenkin uskontokuntien edustajille.

sanoivat sen olevan erityisesti lapsiperheille. Sanoin että kiitos, mulla ei ole lapsia ja samalla hetkellä hoidossa ollut veljentyttöni ilmestyi taakseni.. En alkanut selittelemään ja he lähtivät äkisti pois.. :D

Mutta miespuolinen ystävä avasi oven nakuna, (luuli tulijaa toiseksi) siihen loppui se käännytys yritys.

tilataan nettikaupasta ja liimataan oveen tai postilaatikkoon :)

Ei tule kylään. Kuulin kerran että jotkut pitää joulupukkia saatanan renikarnaationa, joten joulukamakin voisi toimia.



Myönnän että provoilen ja ilkeilen nyt asiattomasti. Ärsyttää kun pienelle lapselle aletaan tuputtamaan uskoa ja lehtiä. Se ei ole reilua. Heidän uskossaan olevat lapset ei saisi edes leikkiä tavis-muksujen kanssa. Sit joku "oikea"uskoinen saa hyökätä lapseni kimppuun kun en ole paikalla. Luin lehden jonka poika sai. Siinä ihailevaan sävyyn kerrottiin nuoresta miehestä joka vanhempiaan uhmaten, lyöntejä väistellen karkasi kokouksiin, jne. Ei sopivaa meidän perheelle.

Pienin koiramme juoksi sisältä heitä kohti tervehtimään kovaa ääntä pitäen, eivätkä vielä säikähtäneet. Isommat tuli perässä ovelle ja sieltä lähtivät hiljaa laukkomaan kohti. Siinä vaiheessa ne kaverit kääntyivät jo kiireellä, eikä heitä ole sen jälkeen nähty.

Se meni suunnilleen näin, viime viikolla.

DINGDONG.

Menin ovelle.

Siellä seisoi kaksi naista.

Naiset: "Päivää. Päläpäläpälä ja alkoivat lukea jotain Raamatusta."

Minä: "Kiitos mutta en ole kiinnostunut."

Nainen: "Etkö ole uskovainen?"

Minä: "Kyllä olen mutta en usko kuten te, olen muslimi."

Nainen: "Tässä on tämä vihkonen sinullekin."

Minä: "Kiitos, hei hei" Suljin oven ja vein vihkosen paperikoriin.

tänään viimeksi soi ovikello ja siellähän ne Jehovat oli.

Olivathan hiljaa.

Se teidän uskonne saa nuo ovikelloon heränneet lapset takaisin päiväunille ilman uutta 1h tappelua niin mulla on aikaa vaikka kuinka monta tuntia kuunnella sitä millä ilveellä te sen teitte, jos ei onnistu niin poistukaa kiitos minulla on lapsia nukutettavana" vähän aikaa ne kuunteli lastenhuoneesta kuuluvaa itkua ja totesivat että hyvää päivän jatkoa. Oven kahvaan olivat jättäneet lehtisiä



en ihan ehtinyt ovikella pistämään pois päältä, vaikka normaalisti päikkäreiden ajaksi sen sammutankin.