Tietokone ja pleikka ykkösaiat lapselle -muu ei paljon kiinnosta :(

ap

parhaat ystävät myös haluavat lähinnä pelata. Poikani on alkanut tämän takia viettämään aikaansa enemmän muiden luokkakavereittensa kanssa, jotka tykkäävät ulkoilla enemmän.



Meillä ei ole tietokonetta ollenkaan, koska en halua että lapset pelaavat tai odottavat vaan peliaikaansa. Wii meillä on, mutta siihen on jo vähän kyllästytty.



Harrastuksia on 3 krt vkossa, ja urheiluharrastuksista on löytynyt enemmän "aktiivisia" kavereita.



Suosittelen 2 vkon kokeilua ettei ollenkaan peliaikaa, jos vaikka innostuisi jostain muustakin.



Siis kyllä meilläkin varmaan vaan pelattaisiin jos antaisin, puhelinta ei myöskään näprätä jatkuvasti kotona ollessa.

ap

Vaikea kuvitella että 10 v. Istuu sohvalla pureksimassa kynsiään ja odottamassa peliaikaa, ainakin meidän poika alkaisi 10 minuutin jälkeen kehitellä jotain muuta tekemistä: legoja, lukemista, piirtelyä, jopa läksyjä. Mistä tiedät ettei teidän poikain puuhastele näitä kotona ollessaan? 1,5 tuntia ei minusta ole kauhean paljon päivässä, väkisinkin lapsi tulee tehneeksi myös muuta kuin pelanneeksi tai katsoneeksi tv:tä, jos tuo rajoitus pitää kutinsa.



Vai onko ongelma lähinnä tuo ulkoilu ja se ettei kaverien kanssa oleminen huvita? Siinä tapauksessa kannattaa ensiksi selvittää, mättääkö kaverisuhteissa jokin, ja miettiä voisiko asialle tehdä jotain. Jos kavereista ei löydy ulko- ja liikkumisseuraa, käske poika sinun tai isän kanssa kävelylenkille esim. neljä kertaa viikossa. Se olkoot ehto pelaamiselle. Lenkillä tulee ehkä juteltuakin ja saat vähän selville, onko lapsella jotain ongelmia.

Meillä lasten ainoat harrastukset on käytännössä tietokoneeseen liittyviä, pelaaminen, ohjelmointi, animaatioiden teko. Emme mitenkään rajoita koneen käyttöaikaa, sillä me molemmat ollaan itsekin ammattinörttejä ja lapsuutemme ja nuoruutemme koneen ääressä istuttu.



En ymmärrä mitä pahaa koneen käytössä on? Miten se on jotenkin huonompi harrastus kuin joku muu? Minusta se on hyvä ja kehittävä harrastus josta voi vielä tulla vaikka hyväpalkkainen ammatti :)

pelaaminen ja netti, suosittelen ottamaan pois pelaamisen ja netin joksikin aikaa, että kehittäisi väkisinkin jotain uusia kaverisuhteita jossa tehdään muutakin tai muuta tekemistä tai harrastuksia.

Meidän 7 ja 8v kyselivät tosipaljon television ja tietokonepelien perään. Totesin että niihin käytettiin turhan paljon aikaa ja lisäksi jatkuva tinkaaminen "saako pelata?" jne ärsytti.



Laitettiin pariksi viikoksi telkku ja tietoken kiinni. Sinä aikana lapset rupesivat leikkimään paljon enemmän kavereiden kanssa jne. Nyt kun saa taas pelailla ja katsoa televisiota eivät lapset ole enää niin kiinni ruutujutuissa.



Omasta kokemuksesta suosittelisin hetken "ruututaukoa".

Meillä ainakin on kahdella lapsella selvä ero. Toinen jaksaa katsoa telkkaria vaikka aamusta iltaan, välillä pelaisi ja sitten taas katsoisi. No tietenkään ei saa noin tehdä. Toinen lapsi sitten taas ei ikinä pelaa mitään, joskus kokeilee ja vähän aikaa pelailee, mutta ei vaan innostu niistä peleistä hulluuteen asti. Ja telkkariakin katsoo ihan maltillisesti ja mieluummin siirtyy leikkimään, jos telkasta tuleva lastenohjelma ei ole ihan lempiohjelmiin kuuluva.



Teillä on selvästi näihin juttuihin kiintyneempi lapsi kyseessä. Silloin asiaan on kiinnitettävä oikeasti huomiota, kuten olet tehnytkin. 1,5 tuntia ei minustakaan kuulosta pahalta, etenkin, jos se sisältää jo telkkarin katsomisetkin. Ongelma ei ole peliajan rajoittamisessa, vaan siinä muussa ajassa.



Ehkä lapselta puuttuu mielikuvitusta keksiä kivaa tekemistä itse. Et puhu mitään sisaruksista, joten oletan, että niitä ei ole. Ja yksin touhuaminen ei sitten ehkä saa lastasi innostumaan.



Jos lapsi ei keksi kivaa tekemistä, niin siinä voi aikuinen tulla apuun. Ja se ihan keksiminen ei aina riitä, vaan yhdessä tekeminen saa lapsen innostumaan. Sama liikunnan ja ulkoilun kanssa. Lapsi innostuu niistäkin aivan toisella tavalla, jos niitä tehdään yhdessä aikuisen kanssa tai vaikka koko perheenä.



Touhutkaa lapsenne kanssa. Ei lapset ole sellaisia automaatteja, että ne työnnetään välillä omaan huoneeseen ja välillä ovesta ulos, ja ne sitten vain toimivat siellä kehittävästi ja terveitä asioita tehden. Aikuisen tehtävä on ohjata lasta oikeaan suuntaan.

Hmm.

Oma lapseni ei tosiaankaan ole nörtti eikä paljon edes pelaile, mutta ei ole atleettikaan.

Jossain siinä välissä menee.

Kavereissa löytyy molempia.



Olen pistänyt merkille että jos lapset(varsinkin pojat) haluavat vain pelata koneella, se on jotenkin niin kauhean paha juttu.



Naapureissa on pari poikaa jotka eivät mitään muuta tekisi kuin pelaisi jalkapalloa. Siis mitään muuta. Kaikki muu tekeminen on pitkän väännön takana.



Mutta miksi kukaan ei kyseenalaista näiden poikien yksipuolista harrastusta?



Jos vaikka ajatellaan lapsen tulevaisuutta, mikä on todennäköisyys että nämä futispojat elättävät itsensä täysin omalla intohimollaan ja toisaalta taas nämä joiden intohimo on pelaaminen ja tietokoneet?

Suomessa kuitenkin eletään.

saavat pelata jalkapalloa max 1,5 h päivässä. =D

Tuntuisko liian raisulta, että media-aika pitäisi ansaita olemalla kavereiden kanssa? Esim. joka päivä olisi vaikka puoli tuntia tai tunti media-aikaa mutta kaikki sen jälkeen pitäisi ansaita. Yksi tunti kavereiden kanssa = puoli tuntia media-aikaa ja kaksi tuntia=tunti jne. Voi sillä tavoin myös säästää peli-aikaa vaikka seuraavaksi päiväksi, jos sinä päivänä ei kaikkea ehdi kuluttaa. Tällöin tulisi kaveripäiviä ja pelipäiviä...

Mitäpä jos koko perhe olisi jonkun aikaa ilman tv:tä ja tietokoneella hoidetaan vain asioita?



Vanhemmat itsekin voivat lueskella kirjoja, pelailla lautapelejä, lenkkeillä jne. Kyllä pelaaminen unohtuu, kun päivät alkavat täyttyä kaikesta muusta.