Voiko hyvät vanhempisuhteet omaava teini tai nuori aikuinen tehdä itsemurhan?

Harkitsin itsemurhaa hyvin nuorena. Vanhemmillani ei päihdeongelmaa, eroa, hylkäämistä tms. Itsemurhaani vaikuttavat tekijät olivat muita kuin vanhempani. Nuoreen kun vaikuttaa paljon muutkin ihmiset ja aikuiset kuin vanhemmat, eivätkä vanhemmat välttämättä tiedä nuoren ongelmista mitään. Lapset kun suojelevat vanhempiaan.

silloin vain kynnys on hieman isompi, kun tietää että aiheuttaa paljon kärsimystä muille.

Voi.

Nuoren elämään vaikuttaa niin paljon monet muutkin ulkopuolisetkin tekijät, kuin vain vanhemmat. Koulu- ja työyhteisöt, sisarukset, ystävät, naapurit, seurustelusuhteet. Esimerkiksi aiemmin koettu kiusaaminen voi olla sellainen tekijä, mikä vain vetää vuosienkin jälkeen itsetuntoa pohjaan, vaikka olisi kuinka ihanat vanhemmat.

Kuka vaan voi masentua vakavasti, vaikka elämässä olisi niin sanotusti kaikki kunnossa. Aina masennus ei vaadi jotain dramaattista tapahtumaa tai menetystä tai hylkäämistä tms.

Kysymys on enemmänkin se, eivätkö myötäelävät ja läsnöolevat vanhemmat huomaa, jos nuorella on asiat niin huonosti?

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 12:27"]

Kysymys on enemmänkin se, eivätkö myötäelävät ja läsnöolevat vanhemmat huomaa, jos nuorella on asiat niin huonosti?

[/quote]

Toki voivat huomata ja varmasti huomaavatkin. Mutta kukaan ei voi vahtia 24/7 toista ihmistä. Ei huolehtivat vanhemmat, eikä mikään hoitotaho (paitsi psykiatrinen sairaala).

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 12:27"]

Kysymys on enemmänkin se, eivätkö myötäelävät ja läsnöolevat vanhemmat huomaa, jos nuorella on asiat niin huonosti?

[/quote]

Mistä huomaisivat, jos nuori salaa pahan olonsa kaikilta?

[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 12:31"] Toki voivat huomata ja varmasti huomaavatkin. Mutta kukaan ei voi vahtia 24/7 toista ihmistä. Ei huolehtivat vanhemmat, eikä mikään hoitotaho (paitsi psykiatrinen sairaala).

[/quote]

Ei aina se sairaalakaan. Onhan noita tapauksia, kun ihmiset ovat tehneet itsemurhan jopa suljetulla osastolla mm. suihkussa..

Kysymys on vuodelta 2012, mutta ajankohtainen kai aina. Ja aika ajattelematon.

http://www.iltalehti.fi/viihde/2013110817698674_vi.shtml

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288556862737.html

Hienoa, että jotkut ovat uskaltautuneet puhumaan näistä asioista julkisuudessa, mutta aika karua, että nämä on luokiteltu "viihdeuutisiin".

paitsi että se selittäisi tragedian, antaisi sille syylliset ja säästäisi meikäläiset myötätunnon tarpeelta ("hah, oma syynsähän se oli"), se kätevästi myös lohduttaisi todistamalla, ettei moista voi sattua meillä.



VAlitettavasti kuitenkin voi. Minä sain vanhemmiltani riittävästi huomiota, rakkautta ja hyväksyntää, mutta minua kiusattiin koulussa. Siitä sinänsä ei vielä seurannut itsemurha-ajatuksia, mutta siitä seurasi pitkällinen pakko-oireinenkin ahdistus nuorena aikuisena, kun kiusaaminen jo oli ohi, ja sen aikana minä harkitsin itseni tappamista masentunena. Minä en edes yrittänyt. Sen sijaan mieheni vieli yritti tosissaaan juosta rekan alle ku tyttäystävä jätti. Hänellä ei ollut edes sitä kiusaamista siellä taustalla.



VOihan joku nyt sanoa, että no se ei olut tarpeeksi välitetty ja rakastettu, kun kiusaamista pääsee tapahtumaan tai jos yksi nainen saa pään niin sekaisin että meinaa tappaa itsensä. Mutta oikeasti sekä omia, että mieheni ja hänen veljensä vanhempia ei voi kuin kiittää. Kyllä he rakastivat ja vielä osasivat kasvattaakin. Meillä kaikilla on ollut erittäin tasapainoiset suhteet vanhempiimme.



EIkö olekin ahdistavaa, kun omat lapset vanhenevat ja keinot suojella heitä tulevat koko ajan riittämättömämmiksi ja riittämättömämmiksi. EI siinä auta kuin toivoa parempaa.

Vanhemmat eivät ole nuoren koko maailma. Ihminen voi masentua vaikka olisi kuinka hyvä suhde perheeseen.