Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan vahingossa kuullut mitä selkäsi takana puhutaan sinusta/itsellesi tärkeästä asiasta?
Kommentit (10)
lapset puhuu äidistä joskus- mutta en reagoi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saunaillassa kuulin, kun muut luulivat minun olevan uimassa, kuinka vartaloani arvosteltiin.
Tuntui hirveältä. Sen jälkeen ei ole huvittanut käydä saunassa muiden naisten kanssa.
Kuulin vahingossa ystäväni ja hänen sisarensa keskustelun minuun liittyen. He eivät suoranaisesti haukkuneet minua, mutta en ikinä kehdannut kertoa, että kuulin vahingossa keskustelun. En kuunnellut salaa, vaan olin viereisessä huoneessa sattumalta. Siitä on 10 vuotta. Enkä olisi halunnut kuulla.
En ole esim. duunissa mitenkään pidetty henkilö, mutta mulle se on ihan sama. Ne, keiden mielipide merkitsee, ne tykkää mun tyylistä. Se riittää.
Petyin miten minulle läheinen ihminen esitteli asian selkäni takana. En pettynyt siihen että kertoi, vaan vahingoniloiseen ja kavalaan tapaan jolla sen teki. Hän toivoi pahaa kolmannelle osapuolelle. Onneksi hän jäi kiinni ja joutui kohtaamaan minut tapahtuneen jälkeen kasvotusten. Olen hänen kanssaan tekemisissä edelleen, mutta on hyvä tietää, mitä hän syvimmiltään on. En arvosta häntä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tässä kerran remppamiehiä keskellä päivää. Olin jäänyt kotiin siksi päiväksi ja remppamiehet aloittelivat hommiaan, kun olin vielä "nukkumassa". He sitten kovaan ääneen kommentoivat asuntoamme ja kyllä se satutti, koska olivat ihan oikeassa. Meillä on liikaa tavaraa ja sekin sekalaista. :/
Miesten lähdettyä kahvitunnilleen laitoin äkkiä vaatteet päälle ja menin kirjastoon tenttikirjojeni kanssa.
Olen nuorehko mies. Minulla oli ollut vaikeahkoa terveydellisiä ongelmia, joita oli osittain vaikea todeta. Julkinen terveydenhuolto on ollut tässä suhteessa helvetin huonoa.
Lähiomaiseni puhui toisella omaiselleni puhelimessa minusta, kuulin "salaa", sattumalta keskustelun. Tämä henkilö suoraan väitti, että "sillä on päässä vikaa". Eli, että olen lähinnä luulotautinen ja vaikeahkot oireet ovat täysin keksittyjä.
Kerroin sitten aikanaan tämän julkisen puolen erikoislääkärille (asiallinen nainen), juuri sen jälkeen kun olimme yhdessä todenneet mikä on miehessä vikana. Kohteliaan lääkärin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen.
Nyt sitten lääkkeitä loppuelämä kaksi kertaa päivässä. Ja tämä omaiseni EI koskaan saa sanomiaan anteeksi kuolemaansa saakka.
Olen sellainen ihminen, että en tälläistä unohda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulin aamulla kahvihuoneeseen, kun naiset kovaa päätä keskustelivat yhdestä työasiasta. Laittoivat heti minut kirjuriksi.
Ehdotin, että haettaisiin paikalle se yksikin nainen, joka oli omassa työpisteessään. Joukon kovaäänisin sanoi heti, että ei tässä nyt sitä yhtä tarvita paikalle, kerrot hänelle myöhemmin.
No, kerroin myöhemmin.
Jo parin tunnin kuluttua tuosta ekasta neuvonpidosta sitten kävelin kahvihuoneen ohi, jossa syrjäytetty valitti tuolle kovaääniselle, miten ei ollut päässyt mukaan. Kovaääninen siinä selitti hänelle maireasti, että olisi haettu, mutta kun se kirjuri ehdottomasti kielsi hakemasta...
Mitä ajattelin:
- Ei yllättänyt, juuri tuollaisia kierolaisia työtoverini ovat ja toisaalta myös pikkutarkkoja herneen nenään vetäjiä.
- Se harmittaa vieläkin, etten saman tien marssinut siihen ja sanonut suoria säveliä kummallekin.
- Selitin kyllä sille syrjäytetylle erikseen asian oikean laidan, mutta sain siitäkin syyt niskoilleni.
Kun jostain yhteisestä työkaverista on puhuttu, naisvaltainen ala jossa olen ollut sijaisena.
Kyllä on arvosteltu selän takana yhdenkin hiustenpidennykset, toisen omat hiukset ja kolmannet ripsipidennykset. Kasvotusten ollaan niin maireaa ja ihastelevaa.
En siis yhtään ihmettele että myös minä olisin ollut arvostelun kohteena.
kuuntelin baarin naistenvessassa (kopissa), kun silloinen paras ystäväni kertoi yhteiselle ystävällemme, ettei kestä minua, ei ole kestänyt enää pitkään aikaan. tämä tapahtui n. 20 v sitten.