Mitä mieltä olette, jos esikoululainen takertuu vielä äitiin?

Niin että kotiin jää joku aikuinen vaiko niin, että lapsi jää sinne yksin?

Niin että kotiin jää joku aikuinen vaiko niin, että lapsi jää sinne yksin?

isän kanssa ei haluaisi jäädä.

kovin huolissani, jos nuo ovat lapsen ainoat "takertumisoireet".



Omani oli varsin äitiriippuvainen vielä esikouluiässä, mutta kouluun lähti jo reippaasti itsekseen.

Kai sitä lasta on isä hoitanut tuohon ikään mennessä??

läheisyyttä aamulla ennen päiväkotia ja eskaria. ja aina kun on tarvinnut. Vaikka se välillä on ollutkin rasittavaa. Eskarisa ei enää kyllä aamuisin ollut niin takertuva kuin päiväkotiaikoina, kehittymisen ja ahan myötä tarve roikkumiseen väheni. Luulen, että se tarve kyllä vähenee kaikilta jossain vaiheessa, joillekin ne erot ovat vaikeampia kuin toisille. Koska päivät sujuvat kuitenkin hyvin, niin lapsi pärjää ilman vanhempiaankin. Kehittelisin ehkä jonkun rutiinin siihen erotilanteeseen, joka helpottaisi erotilannetta.

Meidän nuorimmainen tyttökolmikosta on myös takertuja.Kun minä vien eskariin niin haleja ja pusuja pitää antaa tosi pitkään ja paljon ja joskus tulee itkukin,isin kanssa ei "ongelmaa".Samoin tuo kauppahomma,en ikinä pääse kyllä livahtamaan yksin kauppaan kun tämä neiti haluaa aina mukaan tahdonvoimalla..isommat siskot kyllä jäävät iskän kanssa kotiin,mutta tämä pienimmäinen ei päästä äitiään silmistään.Haluaa olla "vauva" ja vaikka kuinka antaisin huomiota niin se ei vaan aina riitä.Joskus rasittavaa,kun minulle sitten myös kiukuttelee eniten ja,kun mies illan töissä niin silloin esim.iltarutiinit vaikeutuu..Huoh.Olen ajatellut,että tämä on joku "nuorimman lapsen syndrooma"..Mutta,kun muistelen niin kyllä esikoinen oli ihan samanlainen eskari-iässä..Keskimmäinen on päästänyt vähän "helpommalla" :)

Poika ei olisi halunnut olla esikoulussa vaan äidin kanssa kotona.

Mutta sain kyllä mennä iltaisin ja vkonloppuisin omiin menoihin mutta onnellinen poika oli ovella vastassa kun äiti tuli taas kotiin :) eli isi kyllä kelpasi myös.

Koulu on mennyt hyvin ja jalkapalloharrastus on tehnyt pojalle hyvää mutta yhä äiti on tärkeintä maailmassa...

Mietin jo, että pitääkö minun varata aika johonkin perheneuvolaan tms. Ehkä sitten odottelen rauhassa kuitenkin, menisikö ohi. Esikoinen meillä on ihan toisenlainen, ei koskaan roikkunut.

Nauti vielä pienen äitirakkaudesta, eiköhän tuo murrosikään mennessä laimene! ;) Lapset on erilaisia, ja tuo on merkki siitä, että olet ollut ainakin kiitettävän hyvä äiti ja tuki ja turva lapsellesi.

No, vaikka olisi ollut pitkäänkin päiväkodissa aiemmin, niin kesän jälkeen hoidossa oleminen on taas uusi juttu ja vaatii totuttelua, eihän sitä eskaria ole vielä montaa viikkoa ollut. Eskari on kuitenkin lapsen elämässä tietynlainen siirtymä uuteen vaiheeseen, mihin liittyy uusia toimia ja usein uusia ihmissuhteita päiväkodissa, joten kyllähän se yleensä vähän stressaakin. Ehkä kun sopeutuminen uuteen on pidemmällä, takertuminenkin vähenee. Ja koska päivät sujuvat ihan hyvin erohetken jälkeen, en mä näe tilannetta mitenkään erikoisena tai epätyypillisenä.

No, vaikka olisi ollut pitkäänkin päiväkodissa aiemmin, niin kesän jälkeen hoidossa oleminen on taas uusi juttu ja vaatii totuttelua, eihän sitä eskaria ole vielä montaa viikkoa ollut. Eskari on kuitenkin lapsen elämässä tietynlainen siirtymä uuteen vaiheeseen, mihin liittyy uusia toimia ja usein uusia ihmissuhteita päiväkodissa, joten kyllähän se yleensä vähän stressaakin. Ehkä kun sopeutuminen uuteen on pidemmällä, takertuminenkin vähenee. Ja koska päivät sujuvat ihan hyvin erohetken jälkeen, en mä näe tilannetta mitenkään erikoisena tai epätyypillisenä.

jo monta vuotta päiväkodissa, mutta nyt vaihtoi ryhmää ja suurin osa on vieraita lapsia.