Erilaisuuden sietäminen, parisuhdeasiaa...

Osuit aika ydinkysymykseen. Parisuhteen yksi kompastuskivistä onkin juuri erilaisuuden sietäminen.



Usein se liittyy erillisyys - läheisyys -tematiikkaan. Ihminen toivoo läheisyyttä, mutta toisen erilaisuus tekeekin hänet jotenkin liian erilliseksi, liian etäiseksi. Kuitenkin jokainen on erillinen ihminen. Puoliso ei ole oman minän jatke, eikä elä siksi, että minun toiveeni ja tarpeeni tulisivat tyydytetyiksi



Suosittelen teille parisuhdekurssia!

Kataja ry:llä on monia erilaisia, mm Rikasta minua!

Linkki tässä

http://www.katajary.fi/pariskunnille/kurssit/rikasta-minua-kurssi/

Rakastuminen haihtuu kahden vuoden jälkeen ja siitä lähtien erilaisuudet alkavat korostua. Sinun on opittava hyväksymään asiat ja rakastamaan miestäsi juuri sellaisena kuin hän on. Eikä hän ole täydellinen, etkä sinäkään. Eikä teidän tarvitsekkaan olla.



Se tekee ihmiselle ihan hyvää todeta puolisossaan juuri niitä vikoja, "joita on aina halveksinut tai inhonnut". Tässähän on sen kuuluisan sielujen vastapari- teorian opetus: ihmiset laajentavat ajatusmaailmaansa ja kehittyvät henkisesti parhaiten opettelemalla näkemään asioita täysin erilaisen ihmisen näkökulmasta ja tulemalla puolitiessä vastaan.



Mies joutuu niinikään sietämään sinun ajatusmaailmaa, häntä on ehkä aina ärsyttänyt ne hermoheikot kaaharit, jotka vaarantavat koululaiset taajamissa jne.



Ole vain tyytyväinen, jos olet löytänyt sen sielun toisen puoliskosi, teille tulee pitkä ja haastava, mutta henkisesti erittäin antoisa suhde! :-)

Hei! Olemme mieheni kanssa kuin päivä ja yö. Hän on rauhallinen ja harkitseva, minä nopeasti innostuva ja hermostuva. Te ette usko, miten esim. mieheni ajotyyli hermostuttaa. Hän on niitä s**tanan nysväreitä, joka lähtee liikennevaloista raaaaauhallisesti ja pitää iiisot turvavälit. Kukin tyylillään ja hänen tyylinsä on varmasti minun tyyliäni parempi. Miten opin sietämään tätä, kertokaa? Olemme olleet yhdessä vasta kaksi vuotta ja nyt ärsyttää päivä päivältä enemmän :). Vinkkejä siis. Mies on muuten ihana, mutta tuo rauhallisuus syö välillä.

Ei siihen mitään poppakonstia ole. Varmasti miestäsi ärsyttää ihan yhtä paljon sinun tempoilusi ja räiskähtelysi.

Helpoimmalla pääsee kun valitsee puolisokseen suunnilleen samanlaisella temperamentilla varustetun henkilön. Välttyy monelta riidalta, ja se sopii meille.

Ihan ensiksi kannattaa miettiä itseään. Mikä siinä oikeasti niin kovin ärsyttää, mikä akilleenkantapää itsellä ottaa vastaan?



Meidän parisuhteessa juuri toisinpäin, mä olen se jahkaaja jolle mies aina hermostuu... Se väittää että mä en ota hänen puheitaan tosissaan, kun joudun joskus (okei, lähes joka kerta) miettimään mitä sen kysymyksiin vastaan.

vaan seurusteluaikana kuuluu katsella ollaanko tarpeeksi yhteensopivia ettei liian suuria sietämisiä tarvi alkaa harrastaa. Toki jokaisessa avioliitossa täytyy joustaa ja sietääkin, mutta ehkä nyt ihan perustemperamentiltaan päinvastaista ei kannata ottaa ja tehdä elämäänsä niin turhan vaikeaksi.



Itse en viitisi hidasta nysväriä katsella vaikka kuinka olisi muuten hyvä mies. Tiedän, että oppisin kyllä itseni pakottamalla sitäkin pakon edessä sietämään mutta miksi ihmeessä niin tekisin, kun muunkinlaisia miehiä on olemassa.

Tiedän, että oppisin kyllä itseni pakottamalla sitäkin pakon edessä sietämään mutta miksi ihmeessä niin tekisin, kun muunkinlaisia miehiä on olemassa.

Koska puolet avioliitoista päätyy eroon, niin niiden eroavien ajatusmaailma on juurikin tämä yllämainittu. Hankalia asioita ei tarvitse sietää, koska löytyy uusia kumppaneita, joilla ei ole samoja vikoja. Tämä tie on loputon, sillä erilaisuudet eivät ole ehkä samoja, mutta vitutus toisen erilaisuuteen on sama.

vaan seurusteluaikana kuuluu katsella ollaanko tarpeeksi yhteensopivia ettei liian suuria sietämisiä tarvi alkaa harrastaa. Toki jokaisessa avioliitossa täytyy joustaa ja sietääkin, mutta ehkä nyt ihan perustemperamentiltaan päinvastaista ei kannata ottaa ja tehdä elämäänsä niin turhan vaikeaksi. Itse en viitisi hidasta nysväriä katsella vaikka kuinka olisi muuten hyvä mies. Tiedän, että oppisin kyllä itseni pakottamalla sitäkin pakon edessä sietämään mutta miksi ihmeessä niin tekisin, kun muunkinlaisia miehiä on olemassa.

Ei kannata väkisellä pysyä yhdessä semmoisen ihmisen kanssa jonka perusluonnetta on vaikea sietää. Ei se siitä ajan kanssa tasoitu. Teillä kummallakin oma temperamentti säilyy samanlaisena, ja jatkossakin vain ärsytätte toisianne.

Maailmassa on paljon semmoisiakin miehiä joiden kanssa sinulla voisi olla hauskempaa.

Ärsytyksen kohteita varmasti löytyy mutta yleensä ne ovat laadultaan pienempiä, ja niitä on helmpompi oppia sietämään.

Itse olen hidas nysväri, enkä todellakaan jaksaisi olla suhteessa minkään nopeatempoisen enkä kiivaan tyypin kanssa.

Puolisokseni olen löytänyt itseni kaltaisen hitaan nysvärin ja meillä on kyllä yhdessä mukavaa vielä 10 aviovuoden jälkeenkin :)

joko siedät miestä tai et siedä. As simple as that. Mies ei tuosta mihinkään muutu.

Tiedän, että oppisin kyllä itseni pakottamalla sitäkin pakon edessä sietämään mutta miksi ihmeessä niin tekisin, kun muunkinlaisia miehiä on olemassa.

Koska puolet avioliitoista päätyy eroon, niin niiden eroavien ajatusmaailma on juurikin tämä yllämainittu. Hankalia asioita ei tarvitse sietää, koska löytyy uusia kumppaneita, joilla ei ole samoja vikoja. Tämä tie on loputon, sillä erilaisuudet eivät ole ehkä samoja, mutta vitutus toisen erilaisuuteen on sama.

vaan sanoin sitä, että perimmäisiä eroja keskeisimmissä temperamenttipiirteissä ei ehkä kannata ottaa sietääkseeen, mutta kyllä pienempiä eroja täytyy tosiaan sietää siltikin. Itse olen valinnut pääpiirteissään omanlaiseni ja 11 vuotta jo oltu naimisissa varsin onnellisesti.

Mutta oon nuorena seurustellut sellaisen kanssa jolla oli tosi isoja eroja noissa synnynnäisissä temperamenttipiirteissä ja raskastahan se oli. Meillä oli niin että mies oli hyvin hidas ja vielä hitaasti sopeutuva, eli sellainen jonka mielestä kaikki asiat vaikka kauppareissu, pitää suunnitella etukäteen ja sitten häntä ahdisti ja alkoi valittaa jos siitä poikettiin. Minä taas olen nopea, tulinen ja spontaani - minusta olisi kiva vaikka sillä kauppareissulla poiketa johonkin minne ei suunniteltu ihan vaan ex tempore tai ostaa vaan jotain mitä mieli tekee vaikkei sitä ostoslistassa olekaan. Kyllä minä katsoin että tuonkaltaiset erot oli vähän turhan isoja että viitsisi alkaa sietämistä opetella.