Tulkaa, kaikki te mammojen sisäpiiriin sopimattomat äidit!

22v yhdenlapsen äiti (haaveilen toisesta), olen sosiaalinen ja iloinen ja pukeudun siististi. Mutta minulla on aika paljon tatuointeja, voi se syynä olla että ei paljoo mammoja kiinnosta tai olen niin WT että ei käy.



Pidän todella paljon sisustamiseta ja ulkoilusta.

AJATELLA? vaikka olen tatuoitu! =)



Juttua lentää lapsista ja ihan kaikesta muustakin.



PK-seudulta

Ihan kaunis ajatus, mutta voi kertoa, ettei ole olemassa mitään mammojen sisäpiiriä. On naisia jotka tulevat toimeen toistensa kanssa ja omaavat samanlaisen ajatusmaailman. Ja he sitten äiteinäkin pitävät toiviinsa yhteyttä. Äitiys ei sinänsä yhdistä ihmisiä.



Mutta toivottavasti löydät mukavaa seuraa, viin voitte sitten perustaa jonkun sisäpiirin.

että klikkejä löytyy. Olen itse huomannut että monet äidit höpöttelevät mielellään puistoissa lapsistaan ja minä taas epätoivoisesti haluaisin jutella joskus itsestänikin,omista haaveista tai elämästä yleensä.

Mies saa niskaansa kaiken kun ei hirveesti ole kavereita joilla sama elämäntilanne.

Olen pienten kanssa kotona enkä voi tai halua lähteä esim.ryyppäämään milloin vain olen siis tippunut kutsuttujen listasta jo aikoja sitten.

Mulla oli aika raju menneisyys ja varmasti jättänyt jälkensä. Vihaan smalltalkia ja se pitää minut valitettavasti kaukana puistomammoista,en yksinkertaisesti osaa jauhaa säästä tms.

Usein tuntuu että ihmiset ikäänkuin unohtavat itsensä saatuaan lapsia ja pakonomainen hymy päällä sitten jahtaavat pikkupalleroitaan hiekkalaatikolla.

n28

yksinkertaisuus!

Ei kai kukaan ala jollekin vasta tapaamalleen ihmiselle kertomaan koko elämäntarinaansa ja henkilökohtaisia asioita muutenkaan. Lapsista puhuminen on se, millä keskustelua avataan puistossa luontevasti. Kysytään lasten nimet, iät ja muuta yleistä ja jos sen jälkeen tuntuu, että tämän ihmisen kanssa voisi jutella enemmänkin, niin siirrytään muihin aiheisiin. Useimmat ihmiset kuitenkin nauttivat siitä, että he saavat olla äänessä, heitä sopivia kysymyksiä keskusteluun, samalla saat ohjattua keskustelua pois lapsi- ja sääaiheista.

Minulla on parikymmentä puistotuttua joiden kanssa on ihan kiva jutella puistossa muustakin kuin säätilasta, mutta vain viidestä on tullut kavereita, joiden kanssa tapaan muutenkin.

yksinkertaisuus!

Ei kai kukaan ala jollekin vasta tapaamalleen ihmiselle kertomaan koko elämäntarinaansa ja henkilökohtaisia asioita muutenkaan. Lapsista puhuminen on se, millä keskustelua avataan puistossa luontevasti. Kysytään lasten nimet, iät ja muuta yleistä ja jos sen jälkeen tuntuu, että tämän ihmisen kanssa voisi jutella enemmänkin, niin siirrytään muihin aiheisiin. Useimmat ihmiset kuitenkin nauttivat siitä, että he saavat olla äänessä, heitä sopivia kysymyksiä keskusteluun, samalla saat ohjattua keskustelua pois lapsi- ja sääaiheista.

Minulla on parikymmentä puistotuttua joiden kanssa on ihan kiva jutella puistossa muustakin kuin säätilasta, mutta vain viidestä on tullut kavereita, joiden kanssa tapaan muutenkin.

Onneksi selvensit minulle sosiaalisen kanssakäymisen abc:n. nyt pääsen hukkumaan hiekkalaatikkoon muiden kaltaistesi kanssa :)

niitä ongelmia oli päästä yli sää-keskusteluista, minulla ei ole.

Ohjaa sitä keskustelua itse haluamaasi suuntaan. Et voi samantien aloittaa keskustelua urahaaveista tai henkilökohtaisista asioista -eihän niin toimita muuallakaan vieraiden ihmisten parissa. Turha syyttää muita, jos et huomaa miten muut toimivat ja osallistu siihen pakolliseen muutaman keskustelun avauslauseen mittaiseen hömppään.

Onneksi espoolaisissa leikkipuistoissa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, ei tarvitse jäädä keskusteluissa sataako-eikö sada -tasolle.

onkos ulkopiiriläisiä näin lauantai-illan pian hämärtyessä ? Ei ole vissiin tietenkään kutsuja sadellut venetsialaisiin tmv. tai ei ole sisäpiiriä kutsuttavana omaan mökkiin/kotiin ;)



Jatketaan me verkostoitumista:)

Minäkään en koe sopivani mihinkään mammapiiriin. Luulin, että ystäväpiirissäni olisi fiksuja ja avosydämisiä ihmisiä. Kun minusta(kin) tuli äiti yli 30-vuotiaana, niin nämä moninkertaiset äidit, jotka ovat aloittaneet mammauransa jo 20-vuotiaina, ovat halunneet päteä jokaisen tilaisuuden tullen, antaneet neuvoja ja muistelleet haikeudella omia kokemuksiaan "samassa tilanteessa". Ovatko he niin tyhmiä, etteivät ymmärrä, että minun tilanteeni on ihan minun omani? Hyvä, kun olen saanut ensimmäisen lapsen maailmaan, niin alkanut utelu, että milloin tehdään seuraava ja onko vauvakuume? Tuleeko hyvä olo siitä, että minä olen saanut esikoiseni (ja ainokaiseni?) yli 30-vuotiaana? Onko kiva ajatella, että kyllä mä vaan oon ollu niin viisas ja onnekas, kun olen aloittanut ajoissa. Tulisiko hyvä olo, jos sanoisin, että on ihan helvetinmoinen vauvakuume ja haluaisin vielä niin ja niin monta, mutta en tiedä, tapahtuuko sitä ikinä, kun meni näin myöhään ensimmäisen saamisen kanssa? Voi nyyh, nyyh... lohduttakaa mua kertomalla, miten teillä on ollu muka vaikeaa, kun olette saaneet keskenmenoja, mutta onhan teillä se oma laumanne kuitenkin! Mitä te inisette parin kuolleen lapsen perään, kun ei ole kuitenkaan mennyt ihan kaikki kertaheitolla? Ei voisi vähempää kiinnostaa, kun muut selostavat joka kokouksessa sitä, miten heillä ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen... lapsen kanssa mennyt mikäkin "vaihe" ja jos valitat jotain, niin vakiokommentti on "sellasta se on" ja se tulee niiiiiin kokemuksen syvällä rintaäänellä. :D Ja vielä se, että kyllä se toinen, kolmas ja neljäs lapsi on paljon fiksumpiakin kuin ensimmäinen. Ai, yritättekö sanoa, että minun ensimmäinen ja ainoa lapseni on tyhmä, koska hän sattuu olemaan ensimmäinen enkä edes tiedä, jääkö kaiken lisäksi ainoaksi? Säälikää! Leuhkikaa! Olkaa tekoymmärtäväisiä, että ymmärtäisitte yhtään mitään, millaista on olla ensimmäisen ja yhden lapsen äiti, kun itse ette varmaan enää edes muista sitä, millaista se on. Teillä on varmaan ollut jopa varma 5-10-vuotissuunnitelma, että nyt aletaan takoa miehen kanssa lapsia parin vuoden välein ja lapsiluku tulee varmasti kasaan 10 vuoden sisällä? Kiva, jos on kivaa ja kiva jos teillä on ollut suunnitelmia ja toiveita, jotka ovat menneet kaiken lisäksi täsmälleen niin kuin olette halunneet, ettei teidän ole tarvinnut kuulla päälle 30-vuotiaana lapsettomana ja yhden lapsen äitinä kaikkea sitä paskaa, että 35-vuotiaana sinun munat on jo ihan kelvottomia, että sun pitää tehdä ne lapset just nyt. Painostakaa vaan! Tuhotkaa minun avioliittoni painostamalla lisää ja vääntämällä veistä haavassani, että menisin illalla itkemään miehelleni, että haluan lisää lapsia ja mies sanoo: ei käy, ei ikinä enää! Mä en jaksa! Kunpa voisi vaan skipata täysin naiskaverisuhteet ikävuosien 20-40 välillä, mutta sitten pitäisi jaksaa kuunnella 40-60 vuotiaiden mammojen hehkutusta siitä, miten niistä tulee MUMMOJA! Ajatelkaa, mikä hirvitys on mummokuume, se kun oma pikku palleroinen menee isona naimisiin ja sitten aletaan odottaa, että milloin tulee vauvauutisia...? Tekeekö mikään muu naisista yhtä idiootteja kuin äitiys? Niin kauan kuin et kuulu äitijengiin, olet joukon ainoa lapseton, saat ehkä vielä jonkinlaista asiallista kohtelua, mutta sitten kun liityt mukaan jengiin, niin siitä se paskanjauhaminen ja päteminen alkaa. Voi sitä leuhkimisen määrää, mitä mammat jaksavat harrastaa naisten tapaamisissa! Mitähän alemmuuskompleksia nekin kompensoivat sillä? Pitäisikö sanoa, että voi kun sä oot niin mahtava, kun sulla on noin ja noin monta lasta. Olet varmaan tosi mahtava nainen ja onnistunut parisuhteessasikin minua paremmin, kun miehes on antanu sulle noin paljon kivaa elämään... vai onko osa lapsista vahinkoja? Ja uskokaa pois: naisten keskustelut on juuri tällaisia! Suoria kysymyksiä siitä, nussitteko paljaalla, käytättekö ehkäisyä, mitä ehkäisyä (kortsua, kierukkaa, pillereitä?), haluatko lisää lapsia, haluaako miehesi...? Joillain naisilla ei ole mitään rajaa. Joskus ihmettelen, että onko nämä naiset nussineet aivonsa pihalle, kun ei ole mitään itsesensuuria. Ihme, ettei jotkut naiset laita Facebookiin kotivideoita siitä, mitä ne puuhaavat omien miestensä kanssa, kun koko maailma tietää sen muutenkin... Kuka on niin pässi, että kertoo muille mammatovereille sen, että nyt on helvetinmoinen vauvakuume ja meillä taotaan harva se päivä kunnes tärppää. Eikö yhtään hävetä? Sitten kun tärppää, leuhkitaan jokaisella oksennuksella, että vähän mä oon raskaana, joka sivulauseessa... :D

Olen reippaasti ylipainoinen ja nelikymppinen eli jo pelkästään näiden takia olen listan viimeisimpänä ;)



Voinko siis tulla mukaan, tosin hiekkisaika on jo jäänyt taakse ? Voin järkätä jotain iltatapaamisia ja joskus jopa viikonloppuisin tyttöjen iltoja. Eihän epäsuositut saa sisäpiirin kutsuja illanaviettoihinkaan ;)



Asun itäisessä Suomessa.

jos tämä aihe ei liity sinuun, ole hyvä ja poistu. Sinä jolla löytyy kavereita eestä ja takaa.

niitä ongelmia oli päästä yli sää-keskusteluista, minulla ei ole.

Ohjaa sitä keskustelua itse haluamaasi suuntaan. Et voi samantien aloittaa keskustelua urahaaveista tai henkilökohtaisista asioista -eihän niin toimita muuallakaan vieraiden ihmisten parissa. Turha syyttää muita, jos et huomaa miten muut toimivat ja osallistu siihen pakolliseen muutaman keskustelun avauslauseen mittaiseen hömppään.

Onneksi espoolaisissa leikkipuistoissa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, ei tarvitse jäädä keskusteluissa sataako-eikö sada -tasolle.

Toi sää-juttu nyt oli tuollainen esimerkki.

En taida enkä välitä turhanpäiväisestä jauhamisesta yleensäkään. Siksi juuri tulin tähän keskusteluun mukaan jossa kyse ulos jäännistä mamma-piireissä.

Juuri kaltaisia vihamielisiä ihmisiä haluan välttää. Tottakai ymmärrän ettei keskustelua aloiteta jauhamalla vaikeasta lapsuudesta tms. Tällä palstalla tuntuu vaan pyörivän niin paljon ihmisiä joska etsivät joka asiasta jotain negatiivista sanottavaa...

Noh,toivottavasti ap ja me muut muottiin sopimattomat löydämme paikkamme sieltä hiekkalaatikon reunalta :)

jos tämä aihe ei liity sinuun, ole hyvä ja poistu. Sinä jolla löytyy kavereita eestä ja takaa.

jos tämä aihe ei liity sinuun, ole hyvä ja poistu. Sinä jolla löytyy kavereita eestä ja takaa.

Ollapa täällä herkkähipiäistä porukkaa! :D

Minusta tuo oli ihan ystävällisyydella annettu neuvo, ei mikään näsäviisastelu.

Ohis, joka on todennäköisesti myös liian sosiaalinen tähän ketjuun.

Täällä toinen tatuoitu mamma, 24v yhden taaperon äiti. Ja olen vielä lävistäjä ammatiltani. Ihmiset kuvittelee että asutaan suunnilleen huumeluolassa, vaikka tällä alalla siivousintoilijoita ja pöpökammoisia on hyvinkin paljon.. Wt tai ei, ei kiinnosta! Saatan vaikuttaa ujolta aluksi, mutta olen kova höpöttämään kun tutustun! Pk-seudulta minäkin.

22v yhdenlapsen äiti (haaveilen toisesta), olen sosiaalinen ja iloinen ja pukeudun siististi. Mutta minulla on aika paljon tatuointeja, voi se syynä olla että ei paljoo mammoja kiinnosta tai olen niin WT että ei käy.

Pidän todella paljon sisustamiseta ja ulkoilusta.

AJATELLA? vaikka olen tatuoitu! =)

Juttua lentää lapsista ja ihan kaikesta muustakin.

PK-seudulta

että jaksaa mennä sinne mammakerhoon toistuvasti. Sitten kun osa alkaa menemään jo töihin ja itse jumittaa siellä kuukaudesta toiseen, on jo yhtäkkiä sisäpiiriläinen... Vaatii vähintään puoli vuotta.



Ja joo, mä puhuin aikoinani ihan kaikille. Mielenkiintoisimmat ihmiset on yleensä vähän erikoisia. Paras mammakaverini oli pullea nelikymppinen. Ei todellakaan ole mistään ulkoisista asioista kiinni tai iästä.

Minä en taida kuulua tänne, enkä mihinkään piireihin.

Kotiäitivuosina kerhot ja puistot oli vain paikkoja, minne vein lapset leikkimään. Ei tullut mieleenkään lähteä leikkimään sosiaalisia kuvioita. Juttelin sellaista kevyttä höpötystä, että sai ajan kulumaan, mutta ei kiinnostanut tippaakaan siinä elämäntilanteessa alkaa hommailla jotain kavereita.

En ole kyllä ikinä huomannut mitään sisäpiirejä. Erilaisia naisia, jotka käyttää lapsia puistoissa leikkimässä ja siellä vähän vaivautuneena jutellaan jotain yhdentekevää ja lähdetään pois.

jos tämä aihe ei liity sinuun, ole hyvä ja poistu. Sinä jolla löytyy kavereita eestä ja takaa.

Ollapa täällä herkkähipiäistä porukkaa! :D

Minusta tuo oli ihan ystävällisyydella annettu neuvo, ei mikään näsäviisastelu.

Ohis, joka on todennäköisesti myös liian sosiaalinen tähän ketjuun.

Täällä toinen tatuoitu mamma, 24v yhden taaperon äiti. Ja olen vielä lävistäjä ammatiltani. Ihmiset kuvittelee että asutaan suunnilleen huumeluolassa, vaikka tällä alalla siivousintoilijoita ja pöpökammoisia on hyvinkin paljon.. Wt tai ei, ei kiinnosta! Saatan vaikuttaa ujolta aluksi, mutta olen kova höpöttämään kun tutustun! Pk-seudulta minäkin.

22v yhdenlapsen äiti (haaveilen toisesta), olen sosiaalinen ja iloinen ja pukeudun siististi. Mutta minulla on aika paljon tatuointeja, voi se syynä olla että ei paljoo mammoja kiinnosta tai olen niin WT että ei käy.

Pidän todella paljon sisustamiseta ja ulkoilusta.

AJATELLA? vaikka olen tatuoitu! =)

Juttua lentää lapsista ja ihan kaikesta muustakin.

PK-seudulta

Totta, rasittavaa. En ole paha tai muutenkaan yhtään sen erilaisempi kuin ei tatuoitu. meidät erottaa vain se, että minulla on niitä tauointeja. Voi kun ihmiset ymmärtäisi sen ja antais ihmisten olla sitä mitä haluavat tai tässä tapauksessa vain ulkonäöllisesti. :)

Minkä ikäinen siis lapsesi on? itsellä löytyy 3vuotias tyttö.

Olen reippaasti ylipainoinen ja nelikymppinen eli jo pelkästään näiden takia olen listan viimeisimpänä ;)

Voinko siis tulla mukaan, tosin hiekkisaika on jo jäänyt taakse ? Voin järkätä jotain iltatapaamisia ja joskus jopa viikonloppuisin tyttöjen iltoja. Eihän epäsuositut saa sisäpiirin kutsuja illanaviettoihinkaan ;)

Asun itäisessä Suomessa.

Mietin kaksi kertaa että olenko jo kirjoittanut tähän ketjuun :D Olen 4kymppinen, ylipainoinen enkä todellakaan missään mammojen sisäpiirissä. Itseasiassa minulla ei edes ole "mammaystäviä" eikä juurikaan muita ystäviä :(

Ja asun itä-Suomessa.

täällä!

Lasten takiahan sinne puistoon mennään. Sitten jutellaan mukavia jonkun kanssa, jos sellainen tilanne tulee. Ei meilläpäin mitää klikkejä ainakaan ole. Joskus olen mennyt puistoon yhdessä siskoni kanssa ja olemme jutelleet muustakin kuin lapsista. Ehkä joku meitä sitten klikiksi luuli...

Itse olen lähinnä vaivaantunut, jos joku tulee juttelemaan. Olen huono small talkissa. Onneksi on kavereita muutenkin. Olisin kyllä ihan pulassa, jos pitäisi puistossa yrittää tutustua. Onnea ap:ll yritykseen kuitenkin :)

Minä en taida kuulua tänne, enkä mihinkään piireihin.

Kotiäitivuosina kerhot ja puistot oli vain paikkoja, minne vein lapset leikkimään. Ei tullut mieleenkään lähteä leikkimään sosiaalisia kuvioita. Juttelin sellaista kevyttä höpötystä, että sai ajan kulumaan, mutta ei kiinnostanut tippaakaan siinä elämäntilanteessa alkaa hommailla jotain kavereita.

En ole kyllä ikinä huomannut mitään sisäpiirejä. Erilaisia naisia, jotka käyttää lapsia puistoissa leikkimässä ja siellä vähän vaivautuneena jutellaan jotain yhdentekevää ja lähdetään pois.

jos tämä aihe ei liity sinuun, ole hyvä ja poistu. Sinä jolla löytyy kavereita eestä ja takaa.

Ollapa täällä herkkähipiäistä porukkaa! :D

Minusta tuo oli ihan ystävällisyydella annettu neuvo, ei mikään näsäviisastelu.

Ohis, joka on todennäköisesti myös liian sosiaalinen tähän ketjuun.

verkostoidutaan :)