Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

4- vuotiaista jotka ovat kotihoidossa vauvan kanssa

27.11.2005 |

4- vuotiaista jotka ovat kotihoidossa

Meillä poika on 4-vuotta ja on nyt jäänyt kesällä kotihoitoon,kun vauva syntyi syksyllä.Nyt alkaa olemaan keinot vähissä, kun ei millään meinaa viihtyä kotona.On ihan kiltisti, kun leikin hänen kanssaan tai pelaan yms. ja teenkin sitä mielestäni paljon, mutta rajansa silläkin hommalla.Mutta heti kun pitäisi yksin jotain tehdä tai olla niin alkaa juonittelu ja kiukku ja pikkuveljen kiusaaminen.Kavereita ei ole juurikaan lähettyvillä ja vaikka olisikin ei suostu leikkimään niiden kanssa muutakuin tuttujen.Kerho pitäisi aloittaa nyt tammikuussa, mutta epäilen ettei onnistu.Ei todellakaan jää yksin kerhoon kun äiti lähtee.Toivon tietysti että onnistuisi ja yritämme tosissaan, mutta poika on niin arka ettei se ehkäpä onnistu.Poika sanoo aina ettei halua hoitoon eikä kerhoon ja että haluaa olla kotona.Mutta minä en tahdo jaksaa olla kyllä kotona jos tämä on tämmöistä koko ajan. En tiedä mitä tekisi.Minulla olisi mahdollisuus olla kaksi vuotta kotona hoitamassa lapsia, mutta taidan jättää sen siihen vuoteen jos tämä tälläistä alkaa olemaan.Ei isoveli jaksa olla niin kauan kotona ja meillä kaatuu kyllä jo sitte seinät päälle. Miten muilla isommat lapset viihtyy kotona?

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
27.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä vanhin on esikoulussa ja nuorempi aloitti syksyllä kerhon vähän ennen kuin täytti 4v. Meillä ei vastaavia ongelmia ihan yhtä suuressa mittakaavassa, osittain johtuen kerhosta ja tuosta esikoululaisesta. Tosin välillä varsinkin kun esikoululainen on paljon kavereiden kanssa, niin pikkusisko kaipaa tekemistä ja minua leikkimään. Tosin ei kyllä kiusaa vauvaamme, mutta kiukkuaa välillä isoveljellensä.



4v tytöllämme on seuraa vähän liian vähän ja yritän kovasti sopia sopivien kavereiden äitien kanssa tapaamisia. Meillä kun lisäksi tuntuu että minulla kaatuu seinät päälle jossen saa seuraa. Puistoissa ei seuraa ole ja kerhon kautta joitain on saatu, lisäksi seurakunnan perhekerho on yksi henkireikä. Meillä tämä kavereiden etsiminen alkoi kun kesällä muutimme uudelle paikkakunnalle, eli vanhoja kavereita ei täällä ole. Noita vanhoja kavereita ja kavereitani joilla on lapsia näemme silti välillä kyläilyjen merkeissä (tosin esikoulu ja lasten kerhot rajoittavat noita aikoja). Välillä, varsinkin kun lapset sairastavat putkeen ja ollaan pitkään kotona, on aika tylsää. Onneksi vain ajoittain. Meillä tuo liikkuminen ja kavereiden näkeminen on helpottunut vauvan kasvamisen myötä, nyt kun vauvalla on rytmit ja on jo iso vauva, niin kummasti elämää on helpompi järjestää.



Jaksamista! Huomenna varmaan tuntuu jo taas paremmalta. Kun vauva kasvaa, niin varmasti helpottaa. Ja jos mitenkään mahdollista, niin yritä vähän järjestää isommalle seuraa/tekemistä ja ehkä itsellesikin vähän myös. Kerhon aloituksen voit ottaa ajatuksella että pikkuhiljaa totuttelette- iso asia se on vielä 4v:lle, mutta jos sieltä löytyy joku kaveri jonka kanssa leikkiä (yleensä paras vetonaula), voi poika innostuakin kerhoilusta. Sitten pitää vaan jaksaa ne matkat raahata vauvaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla