Ärsyttää luokkakaverin äiti

mieheni ja hänen eksänsä tilanteesta. Mieheni on kiltti, ajattelee aina ensin lapsiaan ja haluaa heidän parastaan. Hän on muutenkin avulias, tykkää auttaa ihmisiä ja olla reilu. Eksä tietää tämän ja yrittää aina käyttää miestä törkeästi hyväkseen, miehen pitäisi olla valmis suunnilleen tunnin varoitusajalla ottamaan lapset kolmeksi päiväksi luokseen, aina pitäisi pystyä joustamaan tapaamisajoissa, miehen pitäisi aina voida antaa heille "ruokarahaa", kun eksällä on rahat loppu... Mies yleensä pyrkiikin sumplimaan menoja sitten eksän toiveiden mukaan, koska eipä hänellä töiden lisäksi muita merkittäviä kiireitä ole.



Mitään vastavuoroisuutta eksältä ei vaan heru. Hän olettaa heti, että mies suostuu hänen pyyntöönsä - jos ei suostu, niin voi että sitä show'ta miten hänellä on rankkaa ja mies ei välitä lapsistaan jne jne... Eksä on miehelleni edelleen velkaa, mutta silti kehtaa kinuta rahaa. Ainoan kerran eksä on joustanut tapaamisissa, kun oli sellainen tilanne että minä olin sairaalassa ja mies oli aika lailla sidottu minun vointiini. Eli tasan yhden kerran tässä vajaan kahden vuoden aikana mitä olen kuvioissa ollut.



Minua tilanteessa ärsyttävät miehen lepsuus ja eksän vaativuus. Olen itsekin avulias enkä todellakaan mikään nipo, minusta on mukavaa voida tehdä kompromisseja jne, mutta rajansa kaikella. Eksä ei ikimaailmassa suostuisi, jos mies ehdottaisi, että voisko lapset tullakin vasta silloin ja silloin... Sen sijaan HÄNEN mielipiteensä ja menojensa mukaan pitäisi aina hyppiä.



Huoh. Tulipahan vuodatettua, en enää edes tiedä liittyikö aiheeseen juurikaan...

14, oletko käynyt jonkin psykologian kirjekurssin?

samantapaisia ajatuksia kävi mielessä. Mua OKSETTAA nämä jotka saavat oppikirjoista ne vähätkin ajatukset joita heidän päässään vilahtaa

luo tulla vaikka varoittamatta. Muuten ikävää toimintaa eksältä mutta pisti vain silmään tuo "pitäisi noin vain olla valmis ottamaan lapset", no, luulisi että ihminen olisi aina valmis ottamaan omat lapsensa vastaan.

mieheni ja hänen eksänsä tilanteesta. Mieheni on kiltti, ajattelee aina ensin lapsiaan ja haluaa heidän parastaan. Hän on muutenkin avulias, tykkää auttaa ihmisiä ja olla reilu. Eksä tietää tämän ja yrittää aina käyttää miestä törkeästi hyväkseen, miehen pitäisi olla valmis suunnilleen tunnin varoitusajalla ottamaan lapset kolmeksi päiväksi luokseen, aina pitäisi pystyä joustamaan tapaamisajoissa, miehen pitäisi aina voida antaa heille "ruokarahaa", kun eksällä on rahat loppu... Mies yleensä pyrkiikin sumplimaan menoja sitten eksän toiveiden mukaan, koska eipä hänellä töiden lisäksi muita merkittäviä kiireitä ole. Mitään vastavuoroisuutta eksältä ei vaan heru. Hän olettaa heti, että mies suostuu hänen pyyntöönsä - jos ei suostu, niin voi että sitä show'ta miten hänellä on rankkaa ja mies ei välitä lapsistaan jne jne... Eksä on miehelleni edelleen velkaa, mutta silti kehtaa kinuta rahaa. Ainoan kerran eksä on joustanut tapaamisissa, kun oli sellainen tilanne että minä olin sairaalassa ja mies oli aika lailla sidottu minun vointiini. Eli tasan yhden kerran tässä vajaan kahden vuoden aikana mitä olen kuvioissa ollut. Minua tilanteessa ärsyttävät miehen lepsuus ja eksän vaativuus. Olen itsekin avulias enkä todellakaan mikään nipo, minusta on mukavaa voida tehdä kompromisseja jne, mutta rajansa kaikella. Eksä ei ikimaailmassa suostuisi, jos mies ehdottaisi, että voisko lapset tullakin vasta silloin ja silloin... Sen sijaan HÄNEN mielipiteensä ja menojensa mukaan pitäisi aina hyppiä. Huoh. Tulipahan vuodatettua, en enää edes tiedä liittyikö aiheeseen juurikaan...

Vielä sen verran että lapseni ja kaverinsa ovat sellaisia jotka eivät omia jälkiään siivoile. Poikia. Varsinkin yksi tietty kaveri riehuu siihen malliin että kaikki lelut ovat hujan hajan. Joka kerta kun täällä on joku, minulle tulee siitä siivottavaa enkä jaksaisi yhtään ylimääräistä. Siivoojaan ei ole varaa. Olen yrittänyt kouluttaa poikaani korjaamaan jäljet, mutta hän ei välitä.



Toinen juttu miksi en haluaisi että lapset "asuvat" meillä on se että en saisi kauheasti saada infektioita perussairauteni vuoksi. Pöpöt pysyvät paremmin poissa mitä enemmän lapset ovat ulkona.

Hivuta heidät elämästänne pois hienovaraisesti, ellet halua ottaa sitä riskiä, että suoraan sanomisesta tulee hirveä hulabaloo.



Itse olen kerran ei-vastavuoroisen-muutenkin-röyhkeän-ystävän heivannut elämästäni sähköpostitse. Sain takaisin mailin, joka tuntui pahalta, mutten voi sanoa koskaan katuneeni. Hienovarainen hivuttaminen ei ehkä olisi pitkään aikaan tuottanut tulosta, enkä halunnut enää yhtäkään kertaa olla hyväksikäytettävänä.



Niin kuin joku muukin sanoi, voit lastenvahtipyyntöön ensi kerralla sanoa ystävällisesti mutta lujasti, että teillä on omassa perheessä nyt niin paljon aktiviteettia, ja kun olet sairastellutkin, ettei teillä ole resursseja hoitaa muiden lapsia. Jos inisee siihen vielä jotakin, niin anna inistä - kunhan vain silti lopuksi sanot lujasti että EI.



Tsemppiä!