Ärsyttää luokkakaverin äiti

Jos et osaa sanoa ei, olisko jo korkea aika opetella.



Nyt rohkeasti peilin eteen harjoittelemaan, sieltä se voima löytyy.

mieheni ja hänen eksänsä tilanteesta. Mieheni on kiltti, ajattelee aina ensin lapsiaan ja haluaa heidän parastaan. Hän on muutenkin avulias, tykkää auttaa ihmisiä ja olla reilu. Eksä tietää tämän ja yrittää aina käyttää miestä törkeästi hyväkseen, miehen pitäisi olla valmis suunnilleen tunnin varoitusajalla ottamaan lapset kolmeksi päiväksi luokseen, aina pitäisi pystyä joustamaan tapaamisajoissa, miehen pitäisi aina voida antaa heille "ruokarahaa", kun eksällä on rahat loppu... Mies yleensä pyrkiikin sumplimaan menoja sitten eksän toiveiden mukaan, koska eipä hänellä töiden lisäksi muita merkittäviä kiireitä ole. Mitään vastavuoroisuutta eksältä ei vaan heru. Hän olettaa heti, että mies suostuu hänen pyyntöönsä - jos ei suostu, niin voi että sitä show'ta miten hänellä on rankkaa ja mies ei välitä lapsistaan jne jne... Eksä on miehelleni edelleen velkaa, mutta silti kehtaa kinuta rahaa. Ainoan kerran eksä on joustanut tapaamisissa, kun oli sellainen tilanne että minä olin sairaalassa ja mies oli aika lailla sidottu minun vointiini. Eli tasan yhden kerran tässä vajaan kahden vuoden aikana mitä olen kuvioissa ollut. Minua tilanteessa ärsyttävät miehen lepsuus ja eksän vaativuus. Olen itsekin avulias enkä todellakaan mikään nipo, minusta on mukavaa voida tehdä kompromisseja jne, mutta rajansa kaikella. Eksä ei ikimaailmassa suostuisi, jos mies ehdottaisi, että voisko lapset tullakin vasta silloin ja silloin... Sen sijaan HÄNEN mielipiteensä ja menojensa mukaan pitäisi aina hyppiä. Huoh. Tulipahan vuodatettua, en enää edes tiedä liittyikö aiheeseen juurikaan...

Ikävä tuottaa sinulle pettymys, vanhemmuus on vanhemmuutta 24/7, ei silloin kysytä tai sovita, että voisiko sinä silloin tai silloin hoitaa velvollisuutesi. Ei tämä ole mikään mielipide kysymys.

Jos lapseni haluaa jonkun kylään tai minä haluan jonkun kylään, kutsutaan, mutta en todellakaan aio ilmoittaa mitään tiettyjä "päivystyspäiviä" tälle perheelle.



Kaikki muut tuntuvat tämän vastavuoroisuuden ymmärtävän, joten keskityn näihin perheisiin.



Ehkä ko. äiti on niin tottunut tukiverkkoonsa, ettei edes tajua kaikkea saamaansa palvelua.



ap

mieheni ja hänen eksänsä tilanteesta. Mieheni on kiltti, ajattelee aina ensin lapsiaan ja haluaa heidän parastaan. Hän on muutenkin avulias, tykkää auttaa ihmisiä ja olla reilu. Eksä tietää tämän ja yrittää aina käyttää miestä törkeästi hyväkseen, miehen pitäisi olla valmis suunnilleen tunnin varoitusajalla ottamaan lapset kolmeksi päiväksi luokseen, aina pitäisi pystyä joustamaan tapaamisajoissa, miehen pitäisi aina voida antaa heille "ruokarahaa", kun eksällä on rahat loppu... Mies yleensä pyrkiikin sumplimaan menoja sitten eksän toiveiden mukaan, koska eipä hänellä töiden lisäksi muita merkittäviä kiireitä ole. Mitään vastavuoroisuutta eksältä ei vaan heru. Hän olettaa heti, että mies suostuu hänen pyyntöönsä - jos ei suostu, niin voi että sitä show'ta miten hänellä on rankkaa ja mies ei välitä lapsistaan jne jne... Eksä on miehelleni edelleen velkaa, mutta silti kehtaa kinuta rahaa. Ainoan kerran eksä on joustanut tapaamisissa, kun oli sellainen tilanne että minä olin sairaalassa ja mies oli aika lailla sidottu minun vointiini. Eli tasan yhden kerran tässä vajaan kahden vuoden aikana mitä olen kuvioissa ollut. Minua tilanteessa ärsyttävät miehen lepsuus ja eksän vaativuus. Olen itsekin avulias enkä todellakaan mikään nipo, minusta on mukavaa voida tehdä kompromisseja jne, mutta rajansa kaikella. Eksä ei ikimaailmassa suostuisi, jos mies ehdottaisi, että voisko lapset tullakin vasta silloin ja silloin... Sen sijaan HÄNEN mielipiteensä ja menojensa mukaan pitäisi aina hyppiä. Huoh. Tulipahan vuodatettua, en enää edes tiedä liittyikö aiheeseen juurikaan...

Mies on lepsu, kun suostuu olemaan omien lastensa kanssa?! Ok, sitten minäkin sanon lapsilleni, että suostun olemaan heidän äitinsä silloin ja silloin ja kehoitan miestäni samaan.

- Kysy, tuntuuko hänestä siltä, että teidän perhe on heidän tuki ja turva arjessa (älä käytä muotoa "ainoa tuki ja turva", on liian voimakas).



- Anna ymmärtää rivien välistä, että s i n ä olet ymmärtänyt h e i d ä n olleen/olevan jonkinlaisessa kriisissä kotona, koska lasta jouduttiin/joudutaan aina "kuskaamaan" teille arkisin.



- Kysy, onko perheessä asiat nyt paremmin kuin viime lukuvuonna ja sano, ettet kehdannut kysellä mitään silloin, koska huomasit stressin perheessä olevan aika suuri (mm. että lapsi piti saada teille aamuseitsemältä heti paikalla jne./ym.).



- Tiedustele myös, osaisiko hänen lapsensa tänä vuonna toimia itsenäisemmin kuin viime vuonna. Sano, että hän saa toki edelleen tulla käymään teillä, mutta vain iltapäivisin läksyjen teon jälkeen, jotka toivot hänen tekevän kotona tai vaihtoehtoisesti koulussa koulupäivän jälkeen. Sano myös, että sinä et enää tarkista hänen läksyjään, vaan että tarkistukset tehdään (tästä lähin) omassa kodissa.



Käännä siis asia kokonaisuudessaan niinpäin, että sinä olet tarkoituksellisesti ollut vahva ja yrittänyt omalta osaltasi auttaa perhettä, jolla sinun näkökulmastasi katsottuna on ollut vaikeaa, vaikkeivät olekaan maininneet asiasta sanallakaan (sano, että ymmärrät kyllä senkin ;) ). Kokeile jotain tämänsuuntaista lähestymistä, jos et muuta keksi. :)



Tuollaisille tapauksille on turha älähtää kiukkuisesti ja sanoa asioita suoraan, koska he eivät yksinkertaisesti tajua. Luulevat toisen vain hyökkäävän kimppuun ja toimivat itse varmuuden vuoksi samoin takaisinpäin. Hienotunteinen lähestyminen, jossa he huomaavat olleensa toisen silmissä avuttomia, on paljon tehokkaampaa ja saa heidät (toivottavasti) tuntemaan olonsa hieman hölmöksi ja menemään itseensä.



Onnea yritykselle!

- Kysy, tuntuuko hänestä siltä, että teidän perhe on heidän tuki ja turva arjessa (älä käytä muotoa "ainoa tuki ja turva", on liian voimakas). - Anna ymmärtää rivien välistä, että s i n ä olet ymmärtänyt h e i d ä n olleen/olevan jonkinlaisessa kriisissä kotona, koska lasta jouduttiin/joudutaan aina "kuskaamaan" teille arkisin. - Kysy, onko perheessä asiat nyt paremmin kuin viime lukuvuonna ja sano, ettet kehdannut kysellä mitään silloin, koska huomasit stressin perheessä olevan aika suuri (mm. että lapsi piti saada teille aamuseitsemältä heti paikalla jne./ym.). - Tiedustele myös, osaisiko hänen lapsensa tänä vuonna toimia itsenäisemmin kuin viime vuonna. Sano, että hän saa toki edelleen tulla käymään teillä, mutta vain iltapäivisin läksyjen teon jälkeen, jotka toivot hänen tekevän kotona tai vaihtoehtoisesti koulussa koulupäivän jälkeen. Sano myös, että sinä et enää tarkista hänen läksyjään, vaan että tarkistukset tehdään (tästä lähin) omassa kodissa. Käännä siis asia kokonaisuudessaan niinpäin, että sinä olet tarkoituksellisesti ollut vahva ja yrittänyt omalta osaltasi auttaa perhettä, jolla sinun näkökulmastasi katsottuna on ollut vaikeaa, vaikkeivät olekaan maininneet asiasta sanallakaan (sano, että ymmärrät kyllä senkin ;) ). Kokeile jotain tämänsuuntaista lähestymistä, jos et muuta keksi. :) Tuollaisille tapauksille on turha älähtää kiukkuisesti ja sanoa asioita suoraan, koska he eivät yksinkertaisesti tajua. Luulevat toisen vain hyökkäävän kimppuun ja toimivat itse varmuuden vuoksi samoin takaisinpäin. Hienotunteinen lähestyminen, jossa he huomaavat olleensa toisen silmissä avuttomia, on paljon tehokkaampaa ja saa heidät (toivottavasti) tuntemaan olonsa hieman hölmöksi ja menemään itseensä. Onnea yritykselle!

Aisioista ei ainakaan kannata suoraan puhua. Kaikki ei kyllä osaa lukea rivien välistä, tämän tyyppistä piilovittuilua, ei ainakaan kaikki yksinkertaisesti tajua.

ko. perhe ei.

En ole hakeutunut yhtään mihinkään - lapsillani on paljon kavereita, tämä yksi ainoa perhe käyttäytyy näin.

Ja he ovat nyt alkaneet taas vikistä sitä lapsenvahtiapua. Minä en ole edes ollut yhteydessä heihin päin toukokuun jälkeen.

ap

Jotkut täällä pelottelevat "mustamaalauksella" mut hei haloo, mitä väliä?!

Jotkut täällä pelottelevat "mustamaalauksella" mut hei haloo, mitä väliä?!

ensinnäkin perheen lapsille/lapselle (en muista oliko niin useampi) voi aiheuttaa paljonkin ikävyyttä, jos tää homma hoidetaan kovin romuluisesti. Kun ihmiset nyt vaan asuvat osana jotain yhteisöä, käyvät samoissa kaupoissa, lapset samoissa kouluissa, niin nää irtiotot eivät todellakaan ole niin yksinkertaisia kuin täällä on annettu ymmärtää. Yksin lapinmökissä elävä erakko on sit asia erikseen.

Malttia ap, mitä ikinä teetkin. Mut kynnysmattona sä et saisi enää jatkaa. muista kuitenkin suojata oma selustasi.

Aisioista ei ainakaan kannata suoraan puhua. Kaikki ei kyllä osaa lukea rivien välistä, tämän tyyppistä piilovittuilua, ei ainakaan kaikki yksinkertaisesti tajua.

Puhu asiasi ja anna ajattelimisen aihetta. Marttyritarinat toimii aina.



Jos ei pokkaa ole, linkitä kyseinen av. keskustelu.

Hyvä jos edes yhden kerran niille kylään pääsee. Kaikki muu aika ollaan meillä, meidän pihalla. Heille ei koskaan voi mennä kun ei saa, vauva nukkuu AINA, äiti siivoaa, on vieraita tulossa jne. Aina jotain syitä että heille ei voi koskaan mennä.

Tai ettei nyt ole voimia hoitaa muiden lapsia. Homman pitäisi olla vastavuoroista.

Tykkää että minä olen jokin ilmainen lastenvahti, joka sairaalastakin päivystää heidän tukenaan?



Minusta kuka tahansa normaali ihminen olisi tarjonnut lapsilleni esimerkiksi Linnanmäki-reissun tai mökkiviikonlopun nyt kesän aikana.



Tai jotain muuta edes joskus!



Tai tarjoaisi esimerkiksi edes lapsen vanhoja vaatteita kiertoon. Tai jotain. Heidän tyttönsä on isompi kuin minun lapseni, joten ihan varmasti häneltä joskus jää jotain kivaa, jonka voisi laittaa perintöön. Tai edes vaikka luistimet!



Jotain.



Jouluna sain kierrätetyn lahjakorin. Siis korin, joita äiti saa työnsä puolesta kymmeniä. Minulle sitten kiikutettiin niistä se vähiten mieluisa - ihan niinkuin en tajuaisi.

No tuota, tuollaiset ihmiset todennäköisesti alkavat mustamaalaamisen luokkakavereille ja yhteisille tutuille sinusta kun nyt pistät stopin touhulle.



Mutta sis, joillain ei vain ole mitään kohtuutta tai vastavuoroisuutta tai oma napa vain on ainoa.



Olen tehnyt samoja virheitä. Sitä vain luulee, että tottakai toinen tajuaa, ja ihmisillä on häpyä ajatella, että jos saa palveluksen, niitä pitäis myös tehdä.



Mutta ei kaikilla ole.

Ja nythän tähän ketjuun tulee kohta näitä hyväksikäyttäjiä, jotka tulevat kertomaan sinulle, miten olet ahne, kun odotat jotain vastavuoroisuutta, ja että tuo hyväksikäyttö on sinun vika.



Mutta siis. Niin kai se onkin.

Olen minäkin ollut hyväksikäytetty, mutta en ole enään.

Koulaiset saa hoitaa tapaamiset ihan itse. Minä en ole äitejen kanssa missään tekemisissä ja voin sanoa, että toimii hyvin.

Annat tasan sen verran mitä itsekkin saat.

Nyt rupeat sitten korjailemaan sen mitä olet töpeksinyt.

On paljon vanhempia, jotka ottavat, mutta eivät anna.

Sitä on turha väittää. Naurettavaa!



ap

vaan vasta iltapäivällä.

Ekaksi lapsi menee kotiin ja syö ja tekee läksyt.

Sen jälkeen vasta kaverikylään.

että meillä käy muitakin kavereita.



_Kaikki_ muut ovat kutsuneet vastavuoroisesti heille kylään, kantaneet erilaisia pieniä muistamisia, tarjonneet vanhoja vaatteita, luistimia ja ottaneet yökylään ja suorastaan rynnänneet apuun, kun sairastuin. Yksikin käytti kuopukseni ensin kaupunkiretkellä ja sitten päiväkodin juhlassa ja kuskasi kotiimme 15 kilsan päähän.



Tämä yksi pariskunta loistaa joukosta itsekkyydellään. Heidän lapsensa käy minua vähän sääliksi. Piiiitkät päivät hoidossa ja koulutaipaleella, naapuri kuskaa harrastuksiin ja loma-aikoina vanhemmat lähtee hoitamaan parisuhdetta ja lapsi kuskataan mummolaan. Jos hän on sairas, sama juttu.



ap

homman tohon pisteeseen.

Olen kuule itsekkin töpeksinyt ja tajunnut olevani tosi pelle, kun olen antanut itseäni hyväksikäyttää ja kyseinen lapsi oli vielä hankala.

Kuulostat muuten tosi väsyneeltä.

Voit aloittaa sen vastavuoroisuuden jo tästä päivästä.