Auttaako anoppisi/aitisi/ystavasi poydan korjauksessa/ kattamisessa tai kahvin keitossa/ruuan laitossa...Haluaisitko edes apua?

Useimmiten haluan tehdä kaiken itse, mutta jos minulla on samalla lapsi sylissä tms. niin mielelläni vastaanotan apua.

ja noin toimii meillä tosi hyvin.äidin avun otan kiitollisena vastaan,toisilta en odota apua.

Mutta jos olen anoppilassa useamman päivän niin sitten autan joka askareessa paitsi tervetulokahvien kattamisessa.

Mies sitten saa kerätä loppuruoat kanssani omille paikoilleen. Jotenkin vaan tuntuu, että on helpompaa tehdä itse kuin opastaa jotakin koko ajan, missä mikin on. Mies riittää pöydänkattaus-/raivausapuna, tiskikoneen täyttäjänä ja kahvinkeittäjänä. Toki esim. jouluna on ihan kivaa, että joku tuo jotain ruokia mukanaan, ettei tartte kaikkia itse laittaa, mutta keittiössä riittää ihan oma porukka.

Jos ollaan anoppilassa, tehdään anopin kanssa yhdessä ruokaa tai leivotaan ja siivotaan jäljet yhdessä, näin me vietetään aikaa yhdessä siinä samalla rupatellen. Kivaa on!

Nykyään ovat onneksi ruvenneet kysymään, tarvitsenko apua, koska yleensä en sitä tarvitse.

Enkä pidä siitä yhtään. Siksi mm. en kutsu edes kylään kuin pakon edessä. On vielä kauhea siivoamaan. Ja kuvitelkaa, appiukko kaivaa itsenäisesti imurin kaapista, jos en ehdi kieltämään!!!! Minä otan sen aina itseeni, vaikka ei kai tarvitsisi. Hyvää hyvyyttään yrittää, kai.

on parempi näin, koska hänen on lähes mahdotonta ymmärtää, että muut ihmiset voivat tehdä asioita eri tavoin kun hän itse JA on kyse korkeastikoulutetusta, " fikusta" nuorehkosta anopista. pitäisi siis ymmärtää, mutta ei



äitini auttaa, vieraat eivät auta



myös tutuillani on sama periaate, että anopit ei miniän kotiin koske. En muutenkaan kaipaa häneltä " apua"