Lue keskustelun säännöt.
Mitäs mieltä kotiäitiyden tässä kohtaa?
27.11.2005 |
Kun eka lapsi on noin 6 kk, ja ei aikuista juttuseuraa (miehen lisäksi, joka töissä). Mietittekö, että onpa ihanaa kotiäitiyttä, vai oonko kenties outo kun odotan työhön pääsyä. Näin siis koin ekan lapsen kohdalla, siksi mietin, kannattaako alkaa yrittämään toista lasta. Jotenkin se koton nyhjääminen ahdisti. Voi olla,että kun 2 lasta tilanne eri. Olenko siis uomittu olemaan levoton äiti, vai kokeeko kaikki samaa vastaavassa tilanteessa??
Kommentit (6)
Että jos teistä vanhemmista tuntuu hyvältä että tulisi toinen lapsi ja saat apua ja tukea (siis ettet koe toista lasta liian raskaaksi) niin antaa palaa ja hankkikaa se toinen lapsi! =)
Vaikka meillä tätä arkea on harjoteltu vasta vaan hetki, niin ihanaa on ollut ja odotan innolla pienemmän kasvamista suuremmaksi ettei tartte koko ajan olla pienempää suojelemassa isoveljen liian kovilta haleilta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo esikko! Mutta vasta nyt on vauvakuume, ja toki nykyisin nautin tytön kanssa vapaapäivistä ja oon nauttinutkin monta vuotta. Mutta näin jälkikäteen mietin kuinka kauhean yksinäiseksi ja tylsistyneeksi välillä tunsin itseni.. Perheeseen sopisi kyllä toinen ja mikä ettei kolmaskin lapsi, mutta pelkään, että samat fiilikset tulevat taas :(
kiitos teille, kun vastasitte!
Mutta nyt toisen kanssa nautin kotona olosta ja haluaisin ollakin mahdollisimman pitkään :). Aikuisseuraa se kyllä vaatii, eli käytännössä kylästelemme muiden kotiäitien kanssa vähintään kerran viikossa, 2 kertaa on sellainen sopiva määrä, ei liian usein eikä liian harvoin.
Mikä estää sosiaalisen kanssakäynnin toisten aikuisten kanssa?
mulla ei silloin ollut kontakteja, nyt saattaisi olla. Oli se aikas kamalaa olla niin perheen varassa, vaikka ihan perhe onkin ja olikin..
Mää olin tossa vaiheessa, siis kun esikoinen oli puoli vuotta, raskaana ja kamala kun väsytti!
Päivät meni sumussa kun piti tietty hoitaa lasta ja maha kasvoi kasvamistaan.
Mutta kun raskaus loppu ja pikkunen saatiin kotiin tossa pari kuukautta sitten niin olo on parantunu hurjasti.
Tietty kaipaan nyttenkin miestä välillä töistä, puhumattakaan kun mies tekee ylitöitä!
Eka vuosi lapsen kanssa on varmaan aina hakemista ja myllerrystä ja on vaan normaalia että haluaa viettää aikaa aikuistenkin kanssa kuin lässytellä vauvalle, vaikka se rakas onkin!
Itte oon ollu aina töissä tai koulussa ennen äitiyslomia niin kotona oleminen oli aika kummallista. Sitä on aina kuitenkin ollu toisten kanssa ja kotona lapsen kanssa lepertely ei aina riitä..
Niin että mää pakkaan lapsille tavarat kassiin ja mennään vieraileen sukulaisilla tai kavereilla. Sillai on esikoisestakin tullut hurjan sosiaalinen tapaus joka ei vierasta.