Lapsia omaavat parit, jotka kuhertelee, ovat ihania

Kokemusperäisesti tiedän, että tuollaisista perheistä tulevat ne mielenterveyspotilaat, joilla on koko ajan paha olo ja pelkona tulla jätetyksi. Tukiverkko hoitaa lapset, vanhemmat eivät heistä isommin välitä paitsi lapsilisäpäivänä. Kyseessä ei ole perhe lainkaan vaan parisuhde, jossa on inhottava sivukasvain eli lapset.Nämä eivät elä vanhempiensa kanssa vaan tukiverkon varassa.

kakkonen! Ei todellakaan näin. Ja niistä perheistä sitten kasvaa hyviä lapsukaisia, kun äiti ja isä keskittyy vain heihin ja jättää parisuhteen hoitamatta? Vähän meni pasmat sekaisin...



-ohis

kakkonen! Ei todellakaan näin. Ja niistä perheistä sitten kasvaa hyviä lapsukaisia, kun äiti ja isä keskittyy vain heihin ja jättää parisuhteen hoitamatta? Vähän meni pasmat sekaisin... -ohis

sivuun. Terveissä perheissä etsitään ratkaisu, jossa kaikki voittavat ja samalla menettävät. Jos lapset koetaan parisuhteen uhkana (kuten ap:n esimerkissä), ei ehkä kannata lainkaan hankkia lapsia vaan keskittyä siihen, mikä on tärkeintä.

Lapsi ei voi olla onnellinen, jos vanhempansa ovat aina poissa lapsen elämästä hoitamassa suhdettaan ja nauttimassa toisistaan.

Vanhemmatko "aina" poissa jos kerran kuussa tekevät jotain kaksistaan?



Miksi näistä vastauksista huokuu oikein syyllistäminen? Lastenhan on hyvä viettää aikaa myös isovanhempien, tätien ja setienkin kanssa. Se on sitä "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia, vähän vastapainoa sille nykyajattelulle että vanhempien on tehtävä kaikki yksin ja uuvuttava. Parisuhde on myös lasten koti ja onnellsiet vanhemmat ja tasapainoinen koti tarjoaa lapsille ehkä parhaan kasvuympäristön.



Voi voi teitä av-mammat kun pitää aina haukkua ja solvata.

Vanhemmatko "aina" poissa jos kerran kuussa tekevät jotain kaksistaan? Miksi näistä vastauksista huokuu oikein syyllistäminen? Lastenhan on hyvä viettää aikaa myös isovanhempien, tätien ja setienkin kanssa. Se on sitä "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia, vähän vastapainoa sille nykyajattelulle että vanhempien on tehtävä kaikki yksin ja uuvuttava. Parisuhde on myös lasten koti ja onnellsiet vanhemmat ja tasapainoinen koti tarjoaa lapsille ehkä parhaan kasvuympäristön. Voi voi teitä av-mammat kun pitää aina haukkua ja solvata.

täällä ainoa oikea tapa on olla 24/7 lasten kanssa, ja ylpeä siitä, ettei kukaan KOSKAAN ole hoitanut lapsia. Kun lapset teet, hoidat ne itse. Parisuhteelle on aikaa sitten kun nuorin lapsi täyttää 20v ja on muuttanut pois kotoa... :)

Hienoa, että on silti välillä näitäkin, jotka huolehtivat myös parisuhteestaan. NÄin meilläkin yritetään. :)

Kaikki terapeutit yms. Sanoo, että hyvä parisuhde on lapsen etu ;)



Ihmisiä on ERILaisia, jotkut lihoo kotona 24h, jotkut tarvii kahden keskistä aikaa suhteelle, tai jopa haluaa sitä. Parisuhde toimii kotona täydellisesti, ja nuoret ihmiset nyt vaan haluaa matkustella ja tehdä kaikkia.

Välillä he tekevät lasten kans matkoja ja välillä kaksin.



Voi kuule miten iloisia lapsia ovat. Lapsilla on serkkuja, joiden kans leikkivät ja he ovat todella onnellisia. Vanhemmat käyvät töissä ja lapset arkisin päiväkodissa, tykkäävät hirmuisesti.



Miten joku voi sanoa, että näille lapset olis uhkana :D



Asiat katso ei ole mustavalkoisia, se elämä ei lopu lapsiin, aina, huom:aina ei tarvitse lasten kanssa tehdä asioita.



Sellaisill ei ole parisuhdetta ollenkaan, jotka ei koskaan ikinä vietä kahdenkeskistä aikaa. Se on jotain aivan muuta.

Vanhemmatko "aina" poissa jos kerran kuussa tekevät jotain kaksistaan?

Miksi näistä vastauksista huokuu oikein syyllistäminen? Lastenhan on hyvä viettää aikaa myös isovanhempien, tätien ja setienkin kanssa. Se on sitä "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia, vähän vastapainoa sille nykyajattelulle että vanhempien on tehtävä kaikki yksin ja uuvuttava. Parisuhde on myös lasten koti ja onnellsiet vanhemmat ja tasapainoinen koti tarjoaa lapsille ehkä parhaan kasvuympäristön.

Voi voi teitä av-mammat kun pitää aina haukkua ja solvata.

ainakin av-palstalla on koulukunta, jonka mielestä lapsen hyvinvointi ja terveys on tuhottu, jos äiti on erossa lapsesta enemmän kuin kymmeniä minuutteja ennen kouluun menoa.

Olen osallistunut joihinkin "parisuhdeloma"-ketjun keskusteluihin. Ketjuissa tuli ilmi, että sen lisäksi, ettei vaimoja lähtökohtaisesti saa vapaaehtoisesti houkuteltua tälläiseen toimintaan, on parisuhdeloma (ilman lapsia) yleisellä tasolla tuhoisaa lasten kehityksellä.

Kaupan päälle tuli ilmi, että keskiverto suomalainen av-mamman mies ei edes kaipaa parisuhdepiristyksiä, vaan on täysin onnellinen kun saa olla perheensä parissa 24/7/365 vuodesta toiseen.

mutta jostain syystä kun ajattelen että joku tietty par kuuluvat toisilleen niin täydellisesti, niin ei se sitten välttämättä ole niinkään mennyt.

Kaikki terapeutit yms. Sanoo, että hyvä parisuhde on lapsen etu ;) Ihmisiä on ERILaisia, jotkut lihoo kotona 24h, jotkut tarvii kahden keskistä aikaa suhteelle, tai jopa haluaa sitä. Parisuhde toimii kotona täydellisesti, ja nuoret ihmiset nyt vaan haluaa matkustella ja tehdä kaikkia. Välillä he tekevät lasten kans matkoja ja välillä kaksin. Voi kuule miten iloisia lapsia ovat. Lapsilla on serkkuja, joiden kans leikkivät ja he ovat todella onnellisia. Vanhemmat käyvät töissä ja lapset arkisin päiväkodissa, tykkäävät hirmuisesti. Miten joku voi sanoa, että näille lapset olis uhkana :D Asiat katso ei ole mustavalkoisia, se elämä ei lopu lapsiin, aina, huom:aina ei tarvitse lasten kanssa tehdä asioita. Sellaisill ei ole parisuhdetta ollenkaan, jotka ei koskaan ikinä vietä kahdenkeskistä aikaa. Se on jotain aivan muuta.

heillä isä ja äiti voivat panostaa parisuhteeseen 24/7, eli lapsilla on kaikki paremmin kuin muilla.

Onhan ilman muuta totta, että hyvä parisuhde on lapsen etu. Lapsi ei tarvitse vanhempia ta perhettä vaan serkkuja ja päiväkotia. Sillä tavalla lapsesta kasvaa aikuinen, jolla on hyvä olla. Onhan isällä ja äidillä hyvä parisuhde, vaikka he eivät sitä lasta viikkokausiin näkisi.

mutta mistä ap voi tietää minkälaista elämä ystävänsä kotona on. On hämmästyttävää, miten usein ulkokuori pettää ja todellisuus on toisenlaista kuin miltä näyttää. "En olisi tuosta ikinä uskonut" lienee aika tyypillinen havainto monille. (Tällaisen havainnon voi tietenkin tehdä joskus myös positiiviseen suuntaan).

Vanhemmatko "aina" poissa jos kerran kuussa tekevät jotain kaksistaan? Miksi näistä vastauksista huokuu oikein syyllistäminen? Lastenhan on hyvä viettää aikaa myös isovanhempien, tätien ja setienkin kanssa. Se on sitä "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia, vähän vastapainoa sille nykyajattelulle että vanhempien on tehtävä kaikki yksin ja uuvuttava. Parisuhde on myös lasten koti ja onnellsiet vanhemmat ja tasapainoinen koti tarjoaa lapsille ehkä parhaan kasvuympäristön. Voi voi teitä av-mammat kun pitää aina haukkua ja solvata.

ainakin av-palstalla on koulukunta, jonka mielestä lapsen hyvinvointi ja terveys on tuhottu, jos äiti on erossa lapsesta enemmän kuin kymmeniä minuutteja ennen kouluun menoa. Olen osallistunut joihinkin "parisuhdeloma"-ketjun keskusteluihin. Ketjuissa tuli ilmi, että sen lisäksi, ettei vaimoja lähtökohtaisesti saa vapaaehtoisesti houkuteltua tälläiseen toimintaan, on parisuhdeloma (ilman lapsia) yleisellä tasolla tuhoisaa lasten kehityksellä. Kaupan päälle tuli ilmi, että keskiverto suomalainen av-mamman mies ei edes kaipaa parisuhdepiristyksiä, vaan on täysin onnellinen kun saa olla perheensä parissa 24/7/365 vuodesta toiseen.

niin se on aika heikoissa kantimissa. Eiköhän tavallisessa onnellisessa perheessä hoideta parisuhdetta joka päivä ja olla puolison kanssa joka päivä ilman, että se aika on pois lapsilta. Jos arki mättää, ei se panolomalla parane.

Vanhemmatko "aina" poissa jos kerran kuussa tekevät jotain kaksistaan? Miksi näistä vastauksista huokuu oikein syyllistäminen? Lastenhan on hyvä viettää aikaa myös isovanhempien, tätien ja setienkin kanssa. Se on sitä "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia, vähän vastapainoa sille nykyajattelulle että vanhempien on tehtävä kaikki yksin ja uuvuttava. Parisuhde on myös lasten koti ja onnellsiet vanhemmat ja tasapainoinen koti tarjoaa lapsille ehkä parhaan kasvuympäristön. Voi voi teitä av-mammat kun pitää aina haukkua ja solvata.

Mitä vähemmän äiti välitää, se todennäköisemmin viranomaisen on puututtava asiaan. Lapsi ei tarvitse kylää vaan ainoastaan vanhempansa. Kylän tehtävä on tukea niitä vanhempia.

on tosiaan hyvä hoitaa. Kaikkien etu on se, että kaikilla on hyvä olla:)

eroaa kun lapset muuttavat omilleen. Rakkautta ja suhdetta pitää vaalia.

Vanhemmatko "aina" poissa jos kerran kuussa tekevät jotain kaksistaan? Miksi näistä vastauksista huokuu oikein syyllistäminen? Lastenhan on hyvä viettää aikaa myös isovanhempien, tätien ja setienkin kanssa. Se on sitä "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia, vähän vastapainoa sille nykyajattelulle että vanhempien on tehtävä kaikki yksin ja uuvuttava. Parisuhde on myös lasten koti ja onnellsiet vanhemmat ja tasapainoinen koti tarjoaa lapsille ehkä parhaan kasvuympäristön. Voi voi teitä av-mammat kun pitää aina haukkua ja solvata.

ainakin av-palstalla on koulukunta, jonka mielestä lapsen hyvinvointi ja terveys on tuhottu, jos äiti on erossa lapsesta enemmän kuin kymmeniä minuutteja ennen kouluun menoa. Olen osallistunut joihinkin "parisuhdeloma"-ketjun keskusteluihin. Ketjuissa tuli ilmi, että sen lisäksi, ettei vaimoja lähtökohtaisesti saa vapaaehtoisesti houkuteltua tälläiseen toimintaan, on parisuhdeloma (ilman lapsia) yleisellä tasolla tuhoisaa lasten kehityksellä. Kaupan päälle tuli ilmi, että keskiverto suomalainen av-mamman mies ei edes kaipaa parisuhdepiristyksiä, vaan on täysin onnellinen kun saa olla perheensä parissa 24/7/365 vuodesta toiseen.

niin se on aika heikoissa kantimissa. Eiköhän tavallisessa onnellisessa perheessä hoideta parisuhdetta joka päivä ja olla puolison kanssa joka päivä ilman, että se aika on pois lapsilta. Jos arki mättää, ei se panolomalla parane.

Tuossa se tuli. Ei tuota edes muuten tarvitse kommentoida.

Ja seuraava oli jo provokommetti, että jos vanhemmat panostavat keskinäiseen suhteeseensa, siitä seuraa, että loppujen lopuksi lapset otetaan huostaan.

Täällä helppo haukkua! Säälittävää.



Varmaan nämä aktiiviset loistoparit kyselevät kotiläskiäideiltä, että mikä on oikein ja mikä väärin? :D



Jos ei miehen kans kahdenkeskinen aika kiinnosta, niin sen 20-vuotta kotona olon jälkeen voi olla, että ette enää osaa edes suudelmaa toisilleen antaa. Saatika kävellä yhdessä kahdestaan ovesta ulos.



Me ainakin matkustellaan kahdestaan ja suhde toimii niin arjessa, kuin arjen ulkopuolellakin. Rakastetaan toisiammr ja lapsiamme eniten!!!!

Ja mustavalkoista.. Meidän perheessä on annettu tasapainoisesti aikaa sekä perheelle, että parisuhteelle. Kerran kuussa miehen kanssa "treffit" leffaan ja syömään tms. Ja yhdessä koko perheen kesken myös lefrailtoja, matkoja, lintsiä.. Siis sen arjen lisäksi.

Synnytyslaitoksella puhuimme miehen kanssa pitkään, ensimmäisen lapsen vauvavuoden aikana oli ero lähellä, koska elin vain lapselle, ja unohdin omat ja mieheni tarpeet. Sairastuin masennukseen eikä mieskään enää silloin jaksanut välittää kun hän oli sysätty sivuun. Onneksi saimme terapian avulla kursittua perheen kasaan, ja vahingosta viisastuneena voin ylpeänä ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että parisuhteessa saa ja pitää ottaa myös sitä kahdenkeskeistä aikaa, oli se sitten se panoloma tai jotain pienempää päivittäistä, jokainen tavallaan.

Jos joku haluaa hoitaa parisuhdettaan ja piristää sitä silloin tällöin myös poissa kotoa ja lasten viihtyessä lähiomaistan luona niin mitähän hirmu vaarallista tuossa on? Itse lapsena koin esim. yökyläilyn tädin luona tosin hauskana ja jännänä, luulenpa että vaihtelu rutiineihin on monelle muullekin lapselle toisinaan ihan kivaa.



Ei parisuhteen vaaliminen estä perheen yhteisiä koti-iltoja ja ihan tavallisen arjen viettämistä. Luulen, että pariskunnat, jotka ottavat yhteistä aikaa (lapsista huolimatta), ovat myös niitä, jotka paremmin muistavat pitää huolta toisistaan myös ihan perhearjessa. Olen kummastellut miten monelta loppuu mielenkiinto ja kunnioitus puolisoa kohtaan kun pari lasta saapuu perheeseen. Voisi ehkä sanoa että lasten saamisen ei pitäisi olla mikään syy jättää puolisoa täysin yksin parisuhteessa.

Ja mustavalkoista.. Meidän perheessä on annettu tasapainoisesti aikaa sekä perheelle, että parisuhteelle. Kerran kuussa miehen kanssa "treffit" leffaan ja syömään tms. Ja yhdessä koko perheen kesken myös lefrailtoja, matkoja, lintsiä.. Siis sen arjen lisäksi.

Synnytyslaitoksella puhuimme miehen kanssa pitkään, ensimmäisen lapsen vauvavuoden aikana oli ero lähellä, koska elin vain lapselle, ja unohdin omat ja mieheni tarpeet. Sairastuin masennukseen eikä mieskään enää silloin jaksanut välittää kun hän oli sysätty sivuun. Onneksi saimme terapian avulla kursittua perheen kasaan, ja vahingosta viisastuneena voin ylpeänä ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että parisuhteessa saa ja pitää ottaa myös sitä kahdenkeskeistä aikaa, oli se sitten se panoloma tai jotain pienempää päivittäistä, jokainen tavallaan.

Mies ja nainen, ne suuret ja pienet erot.

Jos sanotaan, että parisuhdeloma, niin miehelle siihen kuuluu parisuhteen vaalimista, yhdessäoloa ja yhdessä touhuamista, keskutelua, hellyyttä sekä (ei siis pelkästään) perusteltu odotus "luvallisesta" seksistä.

(Selitystä: oletus, ettei pakkeja tulisi ja että oma vaimo haluaisi miestänsä myös seksuaalisessa mielessä edes lomalla eikä pelkästään lasten isänä, rahantuojana perheeseen ja kädestä pitäjänä)

Täällä on jo pari naisten kommenttia, että parisuhdeloma olisi PANOloma. Onko seksi oman miehen kanssa niin ahdistava ajatus? Onko rakastelu oman miehen kanssa pelkkä fyysinen toiminto ilman tunteita?

Ja mustavalkoista.. Meidän perheessä on annettu tasapainoisesti aikaa sekä perheelle, että parisuhteelle. Kerran kuussa miehen kanssa "treffit" leffaan ja syömään tms. Ja yhdessä koko perheen kesken myös lefrailtoja, matkoja, lintsiä.. Siis sen arjen lisäksi.

Synnytyslaitoksella puhuimme miehen kanssa pitkään, ensimmäisen lapsen vauvavuoden aikana oli ero lähellä, koska elin vain lapselle, ja unohdin omat ja mieheni tarpeet. Sairastuin masennukseen eikä mieskään enää silloin jaksanut välittää kun hän oli sysätty sivuun. Onneksi saimme terapian avulla kursittua perheen kasaan, ja vahingosta viisastuneena voin ylpeänä ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että parisuhteessa saa ja pitää ottaa myös sitä kahdenkeskeistä aikaa, oli se sitten se panoloma tai jotain pienempää päivittäistä, jokainen tavallaan.

Mies ja nainen, ne suuret ja pienet erot.

Jos sanotaan, että parisuhdeloma, niin miehelle siihen kuuluu parisuhteen vaalimista, yhdessäoloa ja yhdessä touhuamista, keskutelua, hellyyttä sekä (ei siis pelkästään) perusteltu odotus "luvallisesta" seksistä.

(Selitystä: oletus, ettei pakkeja tulisi ja että oma vaimo haluaisi miestänsä myös seksuaalisessa mielessä edes lomalla eikä pelkästään lasten isänä, rahantuojana perheeseen ja kädestä pitäjänä)

Täällä on jo pari naisten kommenttia, että parisuhdeloma olisi PANOloma. Onko seksi oman miehen kanssa niin ahdistava ajatus? Onko rakastelu oman miehen kanssa pelkkä fyysinen toiminto ilman tunteita?