haistakaa v** saakelin läskit ydinperheämmät. enää en edes yritä kelvata teille

Haistattelu ei ole mielestäni osoitus sydämen sivistyksestä.



Missä päin Jyväskylää asustat?

Olen kanssa nuori 3v lapsen yh. Minulla on onneksi kavereita, en tarvitse pinnallisia äiti tuttuja.

Jaahas. Olen ydinperheen äiti ja lihavakin vielä. Ja kanssani ON vaikea ystävystyä. Ei siksi, että olisin kateellinen muille vaan siksi, että en ole kovinkaan avoin ihminen.



Ehkä vika on kuitenkin sinussa, jos KUKAAN ei halua ystävystyä kanssasi?

Siis oot asunut tuolla 3kko? Se on kyllä lyhyt aika tutustua. Mulla on kestänyt paaaaljoon kauemmin, oon asunut jo vuoden uudella paikkakunnalla ja hitaasti etenee. Tuttuja on, mutta ei sen enempää... Vaikea kyllä viestisti perusteella on uskoa, että korkeakouluopintoja takana.

Mulla on neljä lasta, enkä ole yhdenkään lapsen kavereiden äitien kaveri. Naapurin äideille moikaan, mutta enpä juuri muuta.

Miksi se lapsen puolesta vituttaa? Ja miksi pitäis lapsen kaverin vanhempien kanssa kaveerata?

...ööh, NOT.....

Mutta enpä oikeastaan haluakaan tavata, jos kielenkäyttö on tuota luokkaa. Harmi sekä sun että mun lapsen puolesta :(



t. jkläinen

sitten. Kuljin aluksi kaikissa mahdollisissa lapsikerhoissa. Olin useamman vuoden mukana monenlaisessa toiminnassa, jopa kunnallispolitiikassa. Tein kaikkeni, että löytäisin ystäviä täältä. Kun ei, niin ei.. Hyvän päivän tuttuja on pilvin pimein, mutta ei oikeita ystäviä.



Tällä kylällä en käy missään kylässä, eikä meillä ole tämän 15 vuoden aikana käyny kuin ehkä muutaman kerran joku kahvilla. Olen lopettanut yrittämisen jo 10 vuotta sitten ja tottunut tähän tilanteeseen. Jopa niin hyvin, etten enää edes halua vieraita :)



Lapsilla on onneksi aina ollut kavereita. Ja se on ok.

Tuo 3kk aika lyhyt aika saada kavereita. Yleensä se voi viedä vuosia. Mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat, sitä pidempään kaveruuden muodostuminen kestää ja harvemmin enää onnistuu.



Ei välttämättä ole kateutta, vaan ehkä muut eivät kaipaa kaveria tai ehkä eivät koe halua tutustua kanssasi. Lisäksi jos kaipaat muiden lasten äitien kaveruutta oman käytöksesi lisäksi lapsesi käytös vaikuttaa myös.



Vinkiksi että saat paremmin kavereita kun jaksat yrittää, muttet tuppaa liikaa. Lisäksi aina toisen lapsen pyyteetön kehuminen silloin tällöin auttaa. Yhteiset kiinnostuksen aiheet ja toisen kuuntelemeninen herkällä korvalla on hyväksi. Tilannetaju- ja huumorintaju olisivat mahtavia ominaisuuksia. Yleensä se hoikkuus ja kauneus ei äitikavereiden silmissä ole ne oleellisimmat asiat:DDDDDDD

se hoikkuus ja kauneus ei äitikavereiden silmissä ole ne oleellisimmat asiat:DDDDDDD

läski ja ruma, niin johan kelpais.ap

Ongelma on se, että ole yh. Näin ollen olet alinta kastia maailmassa (tai ainakin Jyväskylässä). Luultavasti ikäisesi naiset pelkäävät, että viet heiltä miehen ja siksi eivät halua/uskalla tutustua. Olen huomannut itsekin ihan saman. Olen nelikymppinen tohtori ja vielä ihan ok näköinen, mutta naisystäviä on vaikea saada etenkin perheellisistä. Vika ei voi olla ainoastaan minussa, sillä kun olen seurustellut, niin heti kutsutaan kylään pariskuntana. En kuitenkaan halua ottaa miestä vain ja ainoastaan saadakseni naisystäviä...



Yritä tutustua muihin yksinhuoltajiin. Täällä Jyväskylässä on paljon korkeakoulutettuja vanhempia yksinhuoltajia, mutta en tiedä siitä, että onko kovinkaan paljon noin 25-vuotiaita yksinhuoltajia.

mutta en minäkään keneenkään äiti-kaveriin ole tutustunut. Kaverit on opiskelujen ja työn kautta. Mun mielestä pelkkä lasten kaveruus tai saman hiekkiksen reunalla istuminen ei oikein riitä, siinä vaippamerkkejä vertaillessa harvemmin tutustuu siihen ihmiseen itseensä. Perhekerhoissa olen käynyt, mutta niissä yleensä vain huomaa, että olen ihan eri maailmassa mm. kotiäitien kanssa.



Ehkä sun ei ap kannata etsiä niitä kavereita lapsesi kautta, vaan ihan oman itsesi kautta - opinnoista, harrastuksista.



Opiskelin itse Jyväskylässä. Minusta siellä paikallisiin oli mahdotonta tutustua. En tunne ketään alkuperäistä jyväskyläläistä, kaikki sieltä saamani kaverit olivat muualta tulleita. Jyväskyläläiset olivat mielestäni jotenkin hyvin itseriittoista porukkaa, "Suomen Ateena" hyvässä ja pahassa...

kaveriksi, tiedoksi että aiemminkin yritin vain siksi, koska lapsemme ovat kavereita!!

Muutettiin n 3kk uuteen kämppään, oon nuorehko (25v) hoikka ja kauniskin sosiaalinen korkeakouluopiskelij ja 3v lapseni yh. Edellisellä paikkaunnalla mulla/meillä oli paljon ystäviä,mutta muuton jälkrrn tutustuminen muihin äiteihin ollut lähes mahdotonta!! Ja voin täysin rehellisesti sanoa, ettei ole vika minussa, oon tehny kaikkeni. Kaverini sanoi että kateutta on, mut en tiedä. VITUTTAA lapseni puolesta eniten :( JKL:ään terkkuja vaan !!! :)

Eipä vaan voi muuta sanoa.

mutta en minäkään keneenkään äiti-kaveriin ole tutustunut. Kaverit on opiskelujen ja työn kautta. Mun mielestä pelkkä lasten kaveruus tai saman hiekkiksen reunalla istuminen ei oikein riitä, siinä vaippamerkkejä vertaillessa harvemmin tutustuu siihen ihmiseen itseensä. Perhekerhoissa olen käynyt, mutta niissä yleensä vain huomaa, että olen ihan eri maailmassa mm. kotiäitien kanssa.

Ehkä sun ei ap kannata etsiä niitä kavereita lapsesi kautta, vaan ihan oman itsesi kautta - opinnoista, harrastuksista.

Opiskelin itse Jyväskylässä. Minusta siellä paikallisiin oli mahdotonta tutustua. En tunne ketään alkuperäistä jyväskyläläistä, kaikki sieltä saamani kaverit olivat muualta tulleita. Jyväskyläläiset olivat mielestäni jotenkin hyvin itseriittoista porukkaa, "Suomen Ateena" hyvässä ja pahassa...

Kun luin aloitusta, tuli ekana mieleen, että kenelle tässä nyt yleensä haetaan kaveria. Aikuisen ystävät tulee yleensä aikuisen toimintojen kautta, eikä kaikki äidit todellakaan ole ystäviä lastensa kavereiden äitien kanssa.

Lapseni muodostakoon omat sosiaaliset suhteensa, eivät he minua siihen tarvitse.



Olen pahoillani, että en koe mitään haluan tutustua itseäni yli 10 vuotta nuorempaa opiskeliaan. En vain koe, että meillä olisi mitään yhteisiä kiinostuksen aiheita.

Ystäväjoukkoni on laaja - ja kirjava. On myös niitä hyvän näköisiä yh äitejä, toisilla on parempi koulutus, toisilla ei.



Jotkut ihmiset ovat sellaisia, joihin ei pysty yksinkertaisesti tutustumaan. Olemme erilaisia ajatusmaailmaltamme. Liikumme eri aaltopituudella. Tekstistäsi kalskahtaa hyvin ylimielinen ihminen ja valitettavasti annat todennäköisesti itsestäsi saman kuvan keskustelukumppanille. Se vika voi olla yhtä hyvin sinussa, ei välttämättä muissa.

Opiskelin itse Jyväskylässä. Minusta siellä paikallisiin oli mahdotonta tutustua. En tunne ketään alkuperäistä jyväskyläläistä, kaikki sieltä saamani kaverit olivat muualta tulleita. Jyväskyläläiset olivat mielestäni jotenkin hyvin itseriittoista porukkaa, "Suomen Ateena" hyvässä ja pahassa...

Olin muutaman vuoden Jkylässä töissä. Yhdyn täysin edellisen mielipiteeseen. Kummallista sakkia, siihen ei tosiaan mukaan kelvannut. Olisin mielelläni ottanut osaa esim. työpaikan yhteiseen virkistystoimintaan, mutta sehän ei ollut edes työpaikalla kaikille tarkoitettua, vaan ainoastaan tietylle porukalle, joka oli myös kova luomaan kirjoittamattomia sääntöjä. Onneksi ei ollut pakko ja onneksi pääsin pois.

Että tietyllä tavalla otan osaa ap, ja melkoisesta viestistäsi huolimatta mun on helppo uskoa, että vika ei (ainakaan kokonaan) ole sinussa.