Voisitko kuvitella asuvasi anoppisi kanssa samassa talossa?

voisi asua anoppini kanssa samassa talossa, enkä myöskään oman äitinikään!!



Jos näistä olisi PAKKO valita niin mieluiten ehkä anoppi kuin äiti.

Siinä on niin kamala ihminen, että emme käy edes jouluisin kahvipöydässä enkä kutsu heitä. Ikää hänellä on 60v

Samassa talossa joo mutta ei samassa asunnossa. Esim paritalossa, rivarissa, kerrostalossa.

viikko mökillä kesäisin samaan aikaan on jo tarpeeksi. kaikki asiat tehdään kuten hän haluaa ja hänen aikataulunsa mukaisesti (esim riitaa tuli tänä vuonna meidän taaperoikäisen ruoka-ajoista, jotka eivät menneet yksiin hänen ruoka.-aikojen kanssa, siis niiden aikojen "jolloin mökillä aina syödään. rahaa ei saisi tuhlata mihinkään ja mitään uutta ei voi kokeilla. eli ei kiitos. ihan mukava ihminen, mutta saman katon alle en muuttaisi :)

ja se onnistui ihan hyvin. Anoppini oli ihana ihminen, hienotunteinen ja järkevä (osasihan hän kasvattaa hienon pojankin!). Meillä oli omat "reviirimme" eli anopilla puutarha ja piha, joista en välittänyt ja minulla muita juttuja. YHteiselo päättyi anopin aivoinfarktiin. Sen jälkeen asuimme vielä apen kanssa samassa talossa yli 5 vuotta.



Anopin kanssa asumiseen pätee ihan samat lait kuin muihinkin eli jos kunnioittaa toista, antaa elää omaa elämäänsä eikä liikoja sotkeennu tekemisiinsä (puolin ja toisin), niin kaikki sujuu hyvin. Harva esim. soluasunnossa kehtaa huutaa kämppikselle naama punaisena, että tämä ei ole kiva.

En ole missään tekemisissä anoppini kanssa muutoin kun pakollisilla jouluvierailuilla, yms. Miehenikään ei liiemmin pidä yhteyttä vanhempiinsa, tosin ei minunkaan.

Anoppi about 45v, alkkis. Ärsyttävä ämmä, puhuu koko ajan siitä kuinka boheemi on (vaikka todellisuudessa hän vain on niin white trash kuin ihminen vain voi olla) ja haukkuu samalla minun perhettäni porvarisioiksi (vanhempani kuuluvat alempaan keskiluokkaan). En kyllä asuisi omien vanhempienikaan luona kun kerran kotoa olen muuttanutkin.

voitko sitoutua olemaan 20+ vuotta anoppisi kanssa samassa taloudessa. Itse en pystyisi.



Vanhoilla on omat tapansa samoin nuoremmilla.



Jos omaishoitajuudesta kyse niin ehkäpä siinä tapauksessa. Silloin tiedossa voi olla että yhteiselo on lyhytkestoinen. Kenties laitokseen siirtyminen myöhemmin.



Jos on terve ja vireä 70 en lähtisi tuohon.



Parasta kun mummolla on oma koti.

niin mieti jaksaako mummo lapsia ja lapset mummoa jatkuvasti.



Jos mummo asuisi samassa talossa niin paritalo olisi hyvä ratkaisu tai rivari tai kerrostalo.



Samassa taloudessa eläminen tuo haasteita.



Minkäikäinen olet sinä ja miehesi sekä lapset.

ja vieläkin muistelen niitä aikoja ihan lämmöllä. Ja toki, jos omien tai appivanhempien tilanne sitä vaatii, niin meidän ovet ovat avoinna varmasti!!



En väitä etteikö se ongelmitta onnistunut, molemmat olemme melko vahvoja ihmisiä ja kovapäisiä..alku menikin ehkä hieman yliystävällisesti, ikään kuin tutustuen, mutta noin puolen vuoden elon jälkeen jostain pikku asiasta tuli riitaa ja siinä sitten selvitettiin muitakin juttuja, joita oli hampaankolossa ja sovittiin selvempää "työjärjestystä". On kuitenkin ollut erittäin hyvä ratkaisu, että nykyään on puoli kilsaa välimatkaa.

Paritalossa toinen pääty oli anopilla ja appiukolla, toinen puoli meillä.

Appi kuoli ja anoppi jäi sinne yksin. Asuntojen välissä oli ovi ja anoppi sai tulla ja mennä asuntojen välillä kuten halusi, samoin me saatiin kyläillä koska vaan anopin puolella.

Järjestely toimi erittäin hyvin, lapsenhoitoapua oli aina tarjolla. Talon ainoa kelvollinen kylpyhuone ja sauna oli anopin puolella, samoin pyykkikone.

Anoppi asui kuolemaansa asti kotona, pärjäsi hyvin vaikka dementiaakin jo oli. Meistä oli aina joku kotona häntä "vahtimassa".



Nyt meidän esikoinen asuu sitä talon toista päätä, kyseessä lievästi kehitysvammainen tyttö. Toinen vaihtoehto olisi ollut tukiasunto.

Voisin, mutten appiukkoni kanssa. Hirveä ihminen!

tulis ruumiita.



Hänellä on omat niin omituiset pinttyneet ja pihit tavat ja on kova päällepäsmäri muutenkin. Sekaantuu kaikkien yksityisasioihin.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2012 klo 10:12"]

Ihan sen takia, että joka talossa on vain yksi emäntä. ikinä en ole kuullut, että kaksi sukupolvea olisi asunut sovussa saman katon alla. Ta no, sovussa ehkä, mutta vain sen takia, koska toinen emäntä on luopunut kaikista mielipiteistään ja tekee kaiken miten toinen haluaa vaatteiden viikkaamisesta auton parkkeeraamiseen.

[/quote]

Minä tiedän perheitä jotka asuvat kimppakämpässä toisen perheen kanssa ilman ongelmia.

Miten muissa maissa asuu kolmekin sukupolvea saman katon alla?

[quote author="Vierailija" time="18.08.2012 klo 11:25"]

Ei tulisi pieneen mieleenkään. Samaan kaupunkiinkin muutto arveluttaa, että ramppaavatko appiukko ja anoppi meillä sitten päivittäin.

Kyllä perheeseen mielestäni kuuluvat mies, vaimo ja lapset, ja sitten omat ja miehen vanhemmat ovat asia erikseen.

[/quote]

Ei tuo ole mikään perhe. Ihminen joka ei tule sukulaistensa kanssa toimeen on sairas ihminen.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2012 klo 20:06"]

[/quote]

Miksi et? Minkälainen ihminen ei tule toimeen perheensä kanssa? Koska anoppi on perhettä

En ikinä. Hyi helvetti ajatustakin. Ideaalietäisyys anoppiin - niin kaukana ettei pääse tuosta noin vaan kylään (sillä ei ole autoa tai korttia) mutta niin lähellä ettei yökyläilyyn ole tarvetta.

Tulemme hyvin toimeen anopin kanssa :)

Tai oletko asunutkin? Miten meni? Meillä kun harkitaan parhaillaan sellaistakin vaihtoehtoa. Anoppi on 70.

Anoppi on ihana. Asuin myös lapsuuteni kolmen sukupolven huushollissa, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Kanssamme asui isäni äiti ja tätini.

Mun anoppi on tosi mukava, sellainen aika huomaamaton. Ei todellakaan päsmäröi tai neuvo missään asiassa. Miehelläkin on hyvät välit äitiinsä. Olemme oikeastaan anopin kanssa aika samantyyppisiä, sellaisia rauhallisia ja omissa oloissamme viihtyviä.



Toki anopilla on ikää vasta n. 50v että enpä tiedä miltä tilanne näyttää vuosien päästä.