Lue keskustelun säännöt.
Tyttöjen välisestä ystävyydestä
17.08.2012 |
Mulla on yksi ystävä, jonka kanssa lapsena ja nuorena olimme kuin siskokset. Toki riitoja oli joskus. Nykyisin kun näemme, ei meinaa keksiä sanottavaa, olo on välillä vaivaantunut ja väkinäinen. mielestäni ystäväni on muuttunut, eikä parempaan suuntaan. Olen tietysti itsekin muuttunut, en tiedä mihin suuntaan. Onko mielestänne tilanne vielä korjattavissa vai peli jo menetetty? onko muilla kokemuksia, että ystävyys välillä viilenee ja lämpenee vai sammuuko kokonaan?
Kommentit (3)
Silloin voi alkaa vierastaa toista. Vanhaa ystävää ei aivan vähin perustein kannata hylätä. Minkä ikäisiä olette nyt ja onko elämäntilanteenne kovin erilaiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kumpiakin. Toisten kanssa pystyy jatkamaan juuri siitä, mihin vuosia sitten jäi eikä jutusta tule loppua :) sama luottamus, huumori ja kaikki ovat tallella. Kuin palaisi kotiin!
Mutta sitten on niitä, joiden kanssa oli välillä kuin paita ja perse, mutta näin aikuisena ei jutun juurta enää löydy :( itse olen sen ajatellut niin, että silloin kasvuvaiheessa pystyimme olemaan ystäviä, mutta aikuistuttuamme meistä tuli liian erilaiset ihmiset että voisimme enää olla niin hyviä ystäviä kuin olimme joskus. Ikäävähän se on.. toki olen hyvissä väleissä ja on kiva nähdä silloin tällöin, mutta sidettä ei enää ole.
(Ihan vaan fyi, olen 35-vuotias.)
Näemme todella harvoin, ehkä juuri tällaista vierastamista on havaittavissa. En tietenkään häntä hylkää, hän on ollut minulle rakas ystävä. Siksi niin ihmettelenkin tätä tilannetta. Elämäntilanteet on erilaiset. Tuntuu, että toiset vaan haluaakin olla enemmän yhteyksissä kuin toiset. Hän ei juurikaan pidä minuun yhteyttä, joten itsekin noudatan samanlaista yhteydenpitoa.