Ongelmissa anopin kanssa

Aargh, ei meinaa jaksaa!

Ongelmana siis anoppi, ja ei ehkä se tavallisin anoppi, joka puuttuu poikansa perheen elämään, vaan juuri päinvastainen! En kaipaa puuttumista, mutta kaipaan sentäs sitä, että anoppi (ja appiukko) huomioisivat lapsemme! Lässyttävät kyllä heille että "haluatko sinä jäädä mummolaan" jos esim lapsi lähtiessämme itkee kun leikit jäivät kesken. Siis näin voi tapahtua, että ihan oikeasti eivät noteeraa koko vkl:n aikana kuin pari kertaa, ja sit lähtiessä anoppi alkaa tommosta lässyttää. Ja he siis huomioivat vain tota vanhinta (5v), koska eivät nuorempiin (3 ja 1,5v) uskalla ottaa kontaktia kun pelkäävät että nämä alkavat itkemään.

Meillä he ovat kerran käyneet tuon 1,5v:n ristiäisten jälkeen, vaikka matkaa vain 140km. Ja kyse ei oo siitä, etteikö ois pyyetty! Joka kerta pyydetään, mut he eivät kuulemma jouda. Eivät jouda lasten synttäreillekään..kohta lapset jo itsekin ymmärtävät, että toisen mummulan väki ei käy synttäreillä koskaan. Ja niin P asia kun onkin, huomioivat kyllä toisen poikansa lapset.. muttei meidän. En itse henkilökohtaisesti kinua heiltä mitään, mutta eivätkö oikeasti tajua kuinka törkeää käytöstä?

Okei, kaikki ehkä alkoi joskus 6v sitten, kun menin ekoja kertoja ukkoni kotiin..alkuun melkeen tyrmistyin, ja monta vuotta pidin sisälläni kaiken..kunnes aloin vähän kommentoida sitä touhua siellä. Siis sieltä puuttui/puuttuu täysin sanoisinko lähimmäisen rakkaus..tiuskitaan vain ja istutaan omissa oloissa..kukaan ei sinne mentyämme sano että ihanaa kun tulitte.. Jos anoppila on sellainen, onko sinne mukava mennä? Ei.. Heillä siellä asustaa vielä muutama alaikäinen lapsi, ja heitäkin joskus siellä ojensin, kun ei mitään käytöstapoja heillä ollut. Myönnän virheeni, toisen kodissa pitäisi pitää suu kiinni, eikä kommentoida mihinkään.

Mutta jos nämä ovat monen vuoden takaisia, onko hieman sairasta antaa näiden vaikuttaa vieläkin, ja laittaa lapset kärsimään?

Tuore esimerkki tältä kesältä, miehelleni ja anopille tuli sanaharkka, ja anoppi suutuksissaan poisti minut fb-listaltaan. Minulla ei ollu osaa eikä arpaa tuohon heidän keskinäiseen jupakkaan, mutta anoppi syyllisti minut heti tuostakin, vai miksi sitten minut meni poistamaan? Ei olla tuon jälkeen siellä käyty, niin en oo asianomaista vielä sit kuullu. Tosin en kaipaa häntä fb-listalleni, enkä hyväksy kaiffariksi vaikka pyytäisikin. Korkeintaan harmittaa nää tulenarat välit, ja se, että voiko tosissaan olla noin lapsellinen ihminen, 45 vuotias vieläpä.



Yksi tuttuni rohkaisi minua, ja sanoi, että tuo on varmaan aika normaalia, että ensimmäinen vieras nainen joka tulee taloon/perheeseen, niin saa usein lokaa niskaan.



Ja se tästä paksua tekee, että ite kyllä myönnän virheeni (ja vuoteen en ainakaan oo enää mitää kommentoinu, vaikka KYLLÄ, aihetta olisi), mutta anoppi senkun porskuttaa ja antaa aina ymmärtää että vika on muissa! Hirveä juorukellokin, moittii aina kaikki pienen paikkakuntansa asukkaat, naapureita myöten, ja kyllä het sanantarkasti äänikin muuttuu semmoseksi lässyttäväksi, jos joku "haukuttu" henkilö piipahtaa kylään. On siis jonkinasteinen narsisti tuo anoppini..



Aargh. Onko kellää vastaavia kokemuksia? Ja ehkä hieman tympeentyneenä vallitsevaan tilanteeseen kirjoitin tämän, että voi olla vaikeaselkoista teksitä..