Lue keskustelun säännöt.
Eronneet ("jättäjäosapuolet"), auttakaa!!
17.08.2012 |
Miehen kanssa eroa tehty jo muutama vuosi. Ensin mies oli aktiivisempi osapuoli eron suhteen, otti asian usein puheeksi, mutta minun pyynnöstäni yritettiin parantaa suhdetta.
Nyt alan minäkin kallistua sille kannalle, että ero on ainoa vaihtoehto. Kun nyt miehen ottaessa eron puheeksi, olenkin sanonut että "erotaan vaan", hermostuu mies ja syyttää minua (esim. että olen pilannut hänen elämänsä ensin sillä että olen halunnut roikkua huonossa suhteessa ja nyt sillä että jätän hänet) ja sitten alkaa mököttää.
Minun on aina ollut vaikea sietää mököttämistä tai riitelemistä, olen hyvin sovitteleva. Näissä tilanteissa minä alankin sitten aina perua, että ei erota, en haluakaan sitä vaan vielä yrittää...
En tiedä onko täysin sopuisa ero mahdollista, mutta en mitään riitaa haluaisi. Miten kestää "jätetyn" osapuolen viha ja kauna erovaiheessa? Pitääkö vain kovettaa itsensä vai miten olette muut "jättäjät" asian yli päässeet? Kokemuksia, kiitos!
Kommentit (7)
Minusta ei kuulosta kovin fiksulta kisata siitä, kumpi on jättäjä ja jätetty, eikä toimia huonojen kliseiden mukaan mitä varmasti täältäkin neuvoksi saa.
Te olette kuitenkin menneet joskus yhteistuumin naimisiin, eikö? Ehdottaisin että kun ette näköjään saa yhteiseloa toimimaan, niin muuttakaa asumuseroon. (Kahden vuoden asumuseron jälkeen on mahdollista hakea avioeroa, joka astuu voimaan saman tien.) Mutta tarkoitus olisi asumuseron aikana kuitenkin "nähdä" ne kuviot, joihin olette jääneet koukkuun ja ymmärtää paremmin miten olisi pitänyt toimia. Ja ehkä arvostaakkin toista enemmän, kun ei enää pyöri nurkissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen jättäjä ja pettäjä. Tunnustin pettämisen ja olisin halunnut alkaa tehdä suhteesta uudestaan hyvää. Mies ei päässyt yli vihastaan eikä tullut missään vastaan, ei esim. suostunut terapiaan, vaikka meillä ei ollut puheyhteyttä ollenkaan. Lopulta sanoin, n. puolen vuoden jälkeen, että ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Mies suuttui, niin kuin oli ollut suuttuneena koko ajan. Monta kertaa tuli ikävä ja sääli miestä ja kadutti omat tyhmät teot, mutta oli vain päästettävä irti. Vajaan vuoden jälkeen pyysin kunnolla kaikkea anteeksi ja mies sanoi antavansa. Nyt on asialliset, ystävälliset mutta etäiset välit. Molemmilla uudet hyvät puolisot. En usko, että eroa voi tapahtua ilman vihan tunteita, koska pettymys on niin suuri ja aiheuttaa suuttumusta ja syyllistämistä. Jättäjän on vain jaksettava kantaa se taakka. Jos tietää, että on erottava, se on kestettävä ja uskottava, että suunta on kohti parempaa.
Voimia sinulle!
Kiinnostava lukea muiden näkemyksiä ja kokemuksia. Kai se viha olisi vain kestettävä. Ongelmani on vain se, että en kestä riitelyä ja vihanpitoa. Siksi olemmekin olleet yhdessä nämä 15 vuotta, että minä olen niin sovitteleva (olemme alunperinkin "vääriä" toisillemme ja nyt alun rakkauskin on hiipunut).
Kun vielä saisi rohkeutta sanoa, että oikeasti haluaa erota ja kestää sen seuraukset...
Ap.
älä anna hänelle yliotetta. sanot vaan, että "itsehän sinä olet ehdottanut sitä monta kertaa". Ei voi mennä niin että syyllistää nyt sitten sinua, jos kerran itse on sitä hokenut! Sano, että sinä olet ollut monta kertaa valmis yrittämään, mutta et jaksa enää anella, kun toinen ehdottelee eroa. Sitähän mies haluaa, pönkittää omaa egoaan sillä, että vaimo anelee jäämään.
älä alistu siihen.
"Sanoit" sen, mitä itse en edes itselleni ole osannut myöntää. Näin se varmaankin on.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mis vihasi minua vuosia. Nyt on ok välit näennäisesti, mutta on katkera edelleen. Ero oli elämäni paras teko.
mutta totean vain, että viha on olennainen osa erossa. vihan avulla siitä suhteesta irrottaudutaan. vihan avulla erosta pääsee yli ja jättäjästä eroon.
sinun kohtalosi on ottaa viha vastaan. sopuisa ero on mahdollista vain silloin, kun molemmat osapuolet ovat erosta samaa mieltä.