Miehen lapsi ällöttää fyysisesti, mikä mua vaivaa?
Oman lapseni syntymän jälkeen miehen lapsen läheisyys on alkanut fyysisesti inhottamaan. Jos lapsi tulee meidän sänkyyn, mun on pakko vaihtaa lakanat ennen kuin voin ite nukkua niissä.
En halua käyttää mitään miehen tytön vanhoja vaatteita omalla lapsellani, vaikka säästinkin ne kaikki sitä varten...
Hiusten laitto aamuisin on ehkä kaikkein pahinta, joudun pesemään kädet saman tien jne...
Mikä ihme mulle on tullut? Tunnen itseni kamalaksi, kun ajattelen näin. Mutta en voi sille mitään :/
En tietenkään näytä tätä 6-vuotiaalle lapselle, mutta ahdistun suunnattomasti, jos tyttö tulee syliini istumaan. Yritän vain kestää ja vähin äänin hivuttautua pois :( Teen kyllä kaikenlaista hänen kanssaan ja käyttäydyn aikuismaisesti, mutta jotenkin ahdistus iskee aina, kun tiedän tytön pian tulevan... Onko kellään muulla ollut samaa? Oma lapseni on jo 2v. Luulin tilanteen korjaantuvan hormonien tasaantuessa, mutta ei...
Kommentit (16)
vain kasvaisit aikuiseksi?
Tai ootas, tää olikin vaan huono trolli.
Ihan oikeasti, oliskin provo.
Sanotko samalla, miten kasvaa aikuiseksi nopeasti? Olis paljon helpompaa olla aikuinen, kuin yrittää väistellä lasta monta päivää viikossa.
Sehän on selvää että eläimet suosivat omia jälkeläisiään jotta omat geenit jatkuu ja vieras pentu pesässä on luonnossa ollut pois omilta jälkeläisiltä, kun sille on pitänyt uhrata ruokaa ja huomiota. Ihan kun tuossa olisi jostain tosi syvältä alitajunnasta tulevaa tuollaisiin asioihin liittyvää vaistotoimintaa taustalla.
Toisaalta olipa syy mikä vaan, niin jos tuota on jo jatkunut 2 vuotta niin vaikuttaa ettet helposti omin avuin saa tuota ratkaistua. Tiedät itsekin että kyseessä on epärationaalinen pakkokäytös, kun peset käsiä ja vaihdat lakanoita "saastaisen" vieraan lapsen koskemisen jäljiltä. Mutta samaan aikaan sanot että silti edelleen joudut vaan kestämään tytön läheisyyttä eikä ahdistus hälvene vaan yrität hivuttautua pois. Pelkkä siedätys ei selvästikään siis toimi.
Tosin on niinkin, että jos yleensä pystyt käytöksesi pitämään asiallisena niin eipä tuolle välttämättä tarvi mtiään tehdä. Äläkä missään nimessä tunne syyllisyyttä ajatuksistasi, ethän ole niitä itse valinnut. Syyllisyyttä tarvii tuntea vain jos toimii väärin sitä lasta kohtaan, ei siitä että "tuntee väärin".
Olet ihastunut omaa lastasi kohtaan tuntemastasi omahyväisestä omistushalusta, epäitsekäs, todellinen rakkaus on sinulla ielä kokematta. Elämäsi tilaisuus siis kehittyä. Pakota aluksi itsesi lopettamann turhat lakanoiden vaihdot ja käsien pesut. Vi olla, että tarvitset apua prosessissa., voi ola, ettet opi koskaan.
niin samantyyppisiä tuntemuksia saattaa mullakin olla ei noin vahvoja kuitenkaan lapsen kavereita kohtaan. Ei sitä mielellään vierasta lasta koske tai ole hyvin lähellä. Oma on aina oma. Onko se just jotain alkukantaista biologiaa?
lähde pois, anna molemmat lapset isänsä hoiviin
oksetat minua
Ihmisellä on monenlaisia tunteita, eikä kaikista voi pitää. Lapsetkin ovat ihmisiä, ja jotkut ihmiset vain inhottavat, ei sille mitään voi.
Tekopyhää haukkua ap:tä.
tuntemuksia alkoi tulla uusperheessä minullekin. Varsinkin se, että lapsi tuli sänkyyn väliimme oli kiusallista. Lopulta annoin periksi ja jatkoin matkaani yksin. En ole katunut enkä kaivannut takaisin.
Herttainen ja hyväntahtoinen ihminen olen minäkin, mutta minkä sitä tunteilleen voi. Voimia sinulle!
Jätit siis miehesi ja tämän lapsen sekä oman lapsesi miehelle ja ajtkoit matkaasi yksin???! Todella herttaista!
Jos eroaisit miehestäsi niin miten toivoisit uuden äitipuolen tuntevan lastasi kohtaan?
Kokeile terapiaa jos aiot pysyä miehesi kanssa. Ei sinun tarvitse rakastaa lasta kuin omaasi, mutta tuo on kurjaa kaikkien kannalta.
Me ihmiset olemme vielä melko alkukantaisia, mitä tulee vanhemmuuteen ym. vaistohommiin.
hyvin herttainen ja hyväntahtoinen. Me ihmiset vaan ollaan erilaisia. Toinen on herkkä ja toisella on kovempi nahka. Eikä kaikkea voi elämässä ennalta arvata. Hyvä, että tällaisiakin vaikeita asioita uskalletaan nostaa esille!
kuvitella, mistä sadut ja tarinat julmista ja kamalista äitipuolista ovat saaneet alkunsa. Oikeasta elämästä nähtävästi, jos tämä aloitus on totta. Äitipuolet oikein kilvan komppaavat täällä, miten ällöttäviä lapsipuolet ovatkaan ja kuinka luonnollista heitä kohtaan on tuntea kuvotusta. Sairasta.
Ap ja kumppanit, menkää hoitoon.
jota ällötti minun lapseni samalla tavalla ja oli todella sairaan mustasukkainen kaikesta lapseni saamasta huomiosta.
En usko mihinkään uusperhejuttuihin enää ja siksi olen mieluummin kahdestaan lapsen kanssa kuin yritän seurustella.
Kyllä, toinen ihminen voi oksettaa niin aikuista kuin lasta niin aikuisena kuin myös lapsena.
Se, joka sanoo pitävänsä joka ikisestä ihmisestä valehtelee!
hyvin herttainen ja hyväntahtoinen. Me ihmiset vaan ollaan erilaisia. Toinen on herkkä ja toisella on kovempi nahka. Eikä kaikkea voi elämässä ennalta arvata. Hyvä, että tällaisiakin vaikeita asioita uskalletaan nostaa esille!
jättää perheensä vetoamalla siihen, että tuntuu pahalta. Voisi sanoa, että on julma. Herkkä voi tietysti olla, mutta herkkyyshän ei johda aina hyvään vaan myös julmuuteen, koska sitä herkkää minää pitää suojella keinolla millä tahansa.
Hyvää herkkyyttä on se,kun pystyy vaistoamaan muiden ihmisten tarpeet.
vain kasvaisit aikuiseksi?
Tai ootas, tää olikin vaan huono trolli.