Lue keskustelun säännöt.
Oletko oppinut aikuisiällä ompelemaan, vaikka koulun käsityö oli tuskaa?
16.08.2012 |
Kiinnostaisi alkaa tekemään yksinkertaisia vaatteita itselle (hameesta aloittaisin) ja tuunaamaan ja yhdistelemään kirppislöytöjä.
Pelottaa, koska käsityö oli minulle todella vaikeaa koulussa! Pääsin juuri ja juuri läpi, säälistä. Saumat mutkittelivat eikä vaatteita todellakaan voinut käyttää, hyvä kun kasassa pysyi.
Onko mahdollista oppia taito ilman, että menee hirveästi kangasta hukkaan ja vaatteita pilalle aluksi?
Tekeekö Ikean ompelukoneella mitään? Olisi minulle riittävät perustoiminnot ja jossain blogissa sillä oli tehty vaikka mitä!
Kommentit (16)
niitä alkaa mukavasti näin syksyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt aikuisena olen itse opetellut tekemään vähän sitä sun tätä.. asenteella, et ei opi jollei mitään teekkään. aloitat ilmaisilla kankailla, niin ei sinänsä haittaa vaikka menis totaalisen pilalle :) mä aluks pengoin kaapit läpi, ja löysin vaikka mitä vanhaa lakanaa yms. rohkeesti vaan tuumasta toimeen! tekemällä oppii :)
Oppiihan sen kun on motivaatio kohdallaan :) minä en koskaan koulussa osannut mitään käsitöissä kun en yhtään jaksanut keskittyä mihinkään... Opettelin sitten aikuisena itsekseni ompelemaan, kun halusin itse tehdä lapsille vaatteet ja ommella verhot yms. Tuosta koneesta en osaa sanoa, itse ostin aluksi jonkun halvan (merkkiä en enää muista) ja kun taitoa alkoi tulla niin vaihdoin parempaan. Kyllähän se harjoitusta vaatii, että kannattaa ensin tuhota ne vanhat lakanat ynnä muut ennenkuin mitään kalliita kankaita ;) Mutta siis, opit kyllä jos tahdot!
kannustuksesta :)
Siksi ostaisin ensin halvan koneen, jos tämä jääkin vain yhden syksyn villitykseksi... Jos kehityn ja into on kestävää, niin voisin panostaa harrastukseen enemmän.
Mutta hyvät ohjeet ovat toki tarpeen. Useissa käsityölehdissä on helppokaavoja, joista on hyvä aloittaa. Myös kangaskaupoissa niitä myydään, mutta nämä ovat usein ulkomaankielisiä. Useimmiten lehdissä on jotenkin kerrottu, mitkä kaavat ovat vaikeampia ja mitkä helpompia: katso, että aloitat niistä helpommista. Ainakin burda erittelee näin, kaiketi myös tässä uudessa suomenkielisessä versiossa. JA MUISTA NOUDATTAA SITÄ OHJETTA. Niillä harsimisilla ja välisiltyksillä on oikeasti väliä, vaikka ei uskoisi.
Älä aloita trikoosta tai neuleesta, ellet sitten löydä jotain todella, todella helppoa mallia. Niissä juuri saumat alkaa kiemurrella. (Toisaalta esim college-housujen tai ison villapaidan ompelu on tosi helppoa, kunhan ei anna kankaan venyä. Mut esim trikoopaita on yllättävän hankala.)
Ja itse aloittaisin uuden vaatteen tekemisestä ohjeen mukaan: tuunaaminen vaatii niin paljon soveltamista, että siinä on parasta olla jo vähän kokemustakin. Siihen kun yleensä ei ole valmista ohjetta.
Ja jommassa kummassa iltapäivälehdessä on jonkun käsityönopettajan blogi, jossa on aika paljon aika yksinkertaisia ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja blogikin löytyi! http://blogit.iltasanomat.fi/kassakerho/
t.ap
Ja jommassa kummassa iltapäivälehdessä on jonkun käsityönopettajan blogi, jossa on aika paljon aika yksinkertaisia ohjeita.
Minulla oli koko kouluajan käsitöissä arvosanana seiska. Eniten se johtui siitä, ettei minun äitini ollut käsityöihmisiä, jolloin kaikki tekeleet todellakin olivat minun tuotoksiani. Muiden oppilaiden käsityöt olivat äitien viimeistelemiä tai kokonaan tekemiä.
Kolmen lapsen myötä opin mestariompelijaksi ja -neulojaksi. Lopulta ompelin kaikki lastenvaatteet alusvaatteita ja toppahaalareita myöten eikä jäljessä ollut mitään hävettävää. Mutta kyllähän se aikaa vaati muutaman vuoden.
Ompelu oli kymmenen kotiäitivuoteni henkireikä. Joka viikko suristin ompelukoneella ja saumurilla.
Harjoittele ja ole aluksi armollinen itseäsi kohtaan. Varmasti opit, kun minäkin opin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halpakone tökkii, langat eivät kulje tasaisesti ja alulanka krympääntyy koteloonsa. Osta kunnon kone alan liikkeestä, jossa on myös huoltopalvelu. Itse käytän Singer 4411:tä (Singerilläkin on huonoja halpakoneita), ja Berninalla on myös hyviä koneita (ei kuitenkaan Bernette).
Meillä on kummankin puolen suvussa innokkaita käsityöihmisiä monessa sukupolvessa. Minä ompelin äidin kanssa jotain pientä jo ennen kouluun menoa. Koulussa tuli kuitenkin tenä. Äidin kanssa olin vain laittanut kankaat hyvin neuloilla kiinni ja ommellut sitten koneella, ja koulussa piti harsia käsin ennen ompelua. Olin ollut pois siltä tunnilta, kun oli opetettu se harsiminen, ja kun tulin taas käsityötunnille ja kysyin opettajalta seuraavaa vaihetta, hän käski harsimaan. En ollut ikinä edes kuullut sellaista sanaa. Kysyin, mitä se harsominen on, ja opettaja alkoi kovalla äänellä kälättää, että en minä nyt täällä käskenyt harso päässä juosta vaan harsia. Kaikki alkoivat nauraa, ja siihen loppui totaalisesti intoni koulukäsityöstä.
Teininä kävin parilla kansalaisopiston kurssilla, siellä oli tosi kiva opettaja ja sai tuoda kotoa oman tutun koneen mukana. Tein yhden tosi hienon jakun, jota äitini piti niin kauan kuin se päälle mahtui. Toisella kurssilla tein yhden pehmolelun, joka on vieläkin tallessa. Se on oikeasti Ihaa-aasi, vaikka mieheni mielestä se on rotta.
Ompeleminen jäi, kun muutin pois kotoa. Työelämän aloittaessani ostin oman koneen heti toisesta palkastani (valitettavasti Berneten) ja tilasin Suuri Käsityö -lehden. Siinä oli helppo hameen ohje, ja nykyisin teen kaikki hameeni itse. Käytän töissä pitkiä hameita, ne ovat vilpoisia ja mukavia käyttää ja helppoja tehdä. Suuri Käsityö -lehdessä on välillä myös helppoja tuunausohjeita. Kymmenen vuotta jaksoin tahia sillä kauhealla Bernetellä ja raivota krymppäävälle alukotelolle, ennen kuin vuosi sitten ostin Singerini, jolla homma nyt suihkii kuin unelma. Uskaltauduin ostamaan saumurinkin.
Jos et tiedä juuri mitään ompelusta, kannattaa mennä ensin kansalaisopiston kurssille opettelemaan alkeet. Ompelu on helppoa, kun saa juonen päästä kiinni. Osta ensin vaikka flanellia tai puuvillaa, niitä on helppo ommella ja harjoitella. Kangaskaupoista saa pakanloppuja edullisesti, ja esim. Jyskillä on joskus 5 metrin kangaspakkoja myynnissä alle kympillä.
Onnea ja iloa uuden harrastuksen parissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos hankin kalliin, aloittaminen siirtyy ja kynnys kasvaa..
ikean koneen ehtisin hakea vaikka tänään!
Olen oppinut. On ihan erilaista kun saa tehdä omassa rauhassa ja omaan tahtiin. Netistä löytyy hyvin apuja, lisäksi kannattaa hankkia kirja tai parikin ompelun perusteista.
Osta myös kunnolliset työvälineet. Hyvä ompelukone on tärkeä.Ei sen tarvitse olla hieno, mutta laadukas ja kestävä. N. 300 eurolla saat hyvän uuden peruskoneen. Myös käytettyjä voi katsastaa ompelukoneliikkeestä. Pidä koneestasi hyvää huolta, puhdista, öljyä ja käytä tarvittaessa huollossa sillä se vaikuttaa tosi paljon ompelumukavuuteen. Kannattaa myös satsata heti aluksi hyviin saksiin (isot räätälinsakset ja pienemmät sakset lankojen ja yksityiskohtien leikkelyyn).
Aluksi kannattaa myös hyväksyä se, että TULET tekemään paljon virheitä, ja ratkojasta tulee hyvä kaverisi. Se on ihan normaalia, ja virheistä myös oppii.
Jos olet täysi tumpelo, kannattaa aloittaa ihan yksinkertaisista töistä. Kodintekstiilit ovat hyviä, sillä niissä tarvitaan usein pelkkää suoraa. Siitä ne taidot sitten lähtevät karttumaan.
Lopuksi vielä sellainen niksi, että samalla kaavalla kannattaa tehdä aina useampi kappale. Nykyään olen ok-tasoinen ompelija, mutta koska en ole lahjakas, ensimmäinen kappale mitä tahansa projektia ei ikinä ole onnistunein mahdollinen, vaan sellaista kaavan "sisäänajoa".
Onnea yritykseen, jos minä olen oppinut niin kyllä sinäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauaa ne eivät kestä mutta ei halvan tarvitsekaan. Sitten kun joskus ostat uuden ja kalliimman koneen huimaat, miksi se oli kallis, mutta todennäköisti et nyt vielä edes huomaisi eroa, vaikka ompelisit vuoron perään molemmilla.
Mikä ompelukone kannattaa ostaa ja mistä? Paljonko ne maksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolesta, niin silti sanoisin että hae se Ikean kone!
Hyvä kone on kallis, ja sitä enemmän v*tuttaa, jos et sitten lopulta innostukaan ompelemisesta. Ostat sitten kunnon pelin ja vaikka saumurin lisäksi jos siitä tulee oikein totinen harrastus.
Halpiskoneilla kyllä ompelee suoraa ja siksakkia siinä missä kalliimmallakin koneella.
Itselläni on joku Brotherin kone, 99 €, ja sillä on sisustettu tämä talo verhoista ja koristetyynyistä sohvanpäällisiin asti. Ompelin sillä itselleni 2-osaisen (siis jakku ja pitkä laahushame) hääpuvun ja kolmelle morsiusneidolle mekot.
Hae se Ikean kone ja aloita nyt, kun innostus on päällä!
Ymmärrän neuvot pitää mennä kurssille, koin itse näin että yksin oli parempi opetella. Osasin tietty perusasiat ne mitä koulussa oli opittu.
Käsityö vaatii mielenkiintoa ja kärsivällisyyttä.
Kasvatus oli noin yleensä minun sukupolveni aikana keskittynyt oppilaiden nöyryyttämiseen, vaikka käsityössä olikin taitava opettaja.
Vielä nytkin ikäihmisenä ajattelen mokaavani vaikka kuinka joku sanoo teet hienoja vaatteita.
Aloittaisin taskuttomista pitkistä housuista ja lyhythihaisesta kesäpaidasta.
Kangas voisi olla puuvillaa, ei mitään liestyvää materiaalia.
Niksejä oppii pikkuhiljaa, vaikka sen ettei hihaa tarvitse istuttaa, vaan se kiinnitetään heti olkasauman ompelun jälkeen.
Kouluaikana käsityönopet olivat usein hirveitä nipoja, joiden mielestä oli tärkeintä ommella sääntöjen mukaan ja purkaa piti liian paljon. Aloita vaikka tyynynpäällisistä. Nyt on paljon hienoja ompelukirjoja joiden ohjeilla myös onnistuu, lehtien ohjeet edellyttävät usein enemmän taitoa.
Ikean ompelukoneesta en osaa sanoa mitään, mutta nyrkkisääntö on ettei halvalla saa hyvää ompelukonetta ellei osta käytettynä hyvää peruskonetta. Ompelukonetta on huollatettava aika ajoin enkä usko että Ikealla on sellaista palvelua. Ompelukoneliikkeessä kannattaa kysellä. Markettien koneita ei kannata ainakaan ostaa jos mielii pitempää käyttöikää koneelle.