Lue keskustelun säännöt.
Jos mies ihan oikeasti rakastuu toiseen naiseen niin kuinka helposti se eroaa??
16.08.2012 |
En nyt kerro, kuka tai olenko kukaan osapuoli tässä tarinassa.
Mutta mies on naimisissa, kaksi alla 10-vuotiasta lasta. Vaimon kanssa 8-v naimisissa. Tunne, että tämä liitto on eletty on ollut yli kaksi vuotta. Lähinnä siis lapset pitävät yhdessä. Molemmille lapset todella tärkeitä. Erostakin on puhuttu, mutta lasten tarpeet ovat menneet edelle. Riitoja ei ole juurikaan. Seksiä ole ole. Vaimo ei ole synnytysten jälkeen halunnut, ei ole seksuaalinen oikeastaan ollut aiemminkaan, ei koe tarvetta sellaiselle tässä elämäntilanteessa ainakaan. Mies on kyllä yrittänyt kaikenlaista, jotta seksi toimisi. Mies on lähinnä nettipornolla tyydyttänyt omat halunsa.
Mies tapasi jokin aikaa sitten naisen, johon ihastui heti. Nainen on oikeastaan juuri sellainen, josta mies on aina salaa haaveillut. Nainenkin on ihastunut mieheen. He ovat melkein päivittäin yhteydessä. Molemmat koittavat ajoittain ottaa etäisyyttä, koska tuntevat toisiaan kohtaan niin voimakkaasti. nainen pelkää, että mies ei ehkä ota eroa vaimostaan kuitenkaan. Mies pohtii, mitä tehdä, ero pelottaa. Mutta nainen pyörii hänen mielessään aamusta iltaan.
Tässä lyhyesti.. Ja kysymys, oli otsikossa.
Kommentit (69)
mies rakastaa toista naista syvästi ja aidosti muttei koskaan eroaisi vaimostaan. Velvollisuudentunto, omat lapsuuden traumat jne estävät lähtemästä ja "hylkäämästä" omia lapsia.
Vaimon kanssa ei ole seksiä kuin kerran pari vuodessa, hänen intohimonsa on muualla (mm töissä). Vaikka mies on tehnyt parhaansa ja on mukava ja rakastava ei vaimolle kelpaa kuin kumppanina ja lompakkona.
Toisen naisen läheisyys ilman seksiäkin on tuhannesti merkittävämpää, viestit lämmittää kun tietää että joku rakastaa miestä aidosti omana itsenään
Mies kuulostaa mun siipaltani. Aivan varmasti valittaa siitä, että kulutan hänen rahojaan ja ettei seksiä muka ole. Seksiä on kyllä, mutta miehen mielestä sitä pitäisi olla joka halvatun päivä ja joka kerta erilaista! Parin vuoden jälkeen en jaksanut enää leikkiä huoraa jolla on eri palvelukset joka ilta. Ehkä sinä jaksat elää miehen seksuaalisten halujen tyydyttämiselle? Läheisyyttä meiltä ei ole koskaan puuttunut, halailua ja muuta on joka päivä, vaikka mies valittaa siitäkin, kun todellisuudessa haluaisi kai lähinnä lisää seksiä, ei sille hellyys riitä.
Miten muuten selität sen, että miehen mielestä vaimo on rahojensa perässä, mutta kuitenkin elää työlleen? Eikö siitä vaimon työstä makseta mitään vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskovat kohtalonjohdatukseen, vaikka voisivat ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Mitä urpoja! Onneksi tämä "rakastettusi" teki omat johtopäätöksensä ja häipyi kuvioista. Rakastat vaimoasi, koska haluat viettää loppuelämäsi hänen kanssaan. Nyt sitten pariterapiaan tai muuten suhdetta lämmittämään, koska tämä oli päätöksesi. Naurettavaa haikailla jonkun toisen perään, jos on päättänyt olla tekemättä mitään asian hyväksi. Elä nyt sitä elämää jonka olet valinnut ja elä se täysillä. Saatat katkeroitua, jos elelet näissä unelmissasi "jos jotain sattuu" etkä ole läsnä perheellesikään (etkä sille toiselle naisellekaan).
mies rakastaa toista naista syvästi ja aidosti muttei koskaan eroaisi vaimostaan. Velvollisuudentunto, omat lapsuuden traumat jne estävät lähtemästä ja "hylkäämästä" omia lapsia. Vaimon kanssa ei ole seksiä kuin kerran pari vuodessa, hänen intohimonsa on muualla (mm töissä). Vaikka mies on tehnyt parhaansa ja on mukava ja rakastava ei vaimolle kelpaa kuin kumppanina ja lompakkona. Toisen naisen läheisyys ilman seksiäkin on tuhannesti merkittävämpää, viestit lämmittää kun tietää että joku rakastaa miestä aidosti omana itsenään
Tästä se alkaa toisen naisen kynnysmattoilu. On jo niin syvällä, että uskoo miehen säälinkerjuukertomukset. Toivottavasti heräät, ennen kuin on liian myöhäistä, etkä laita vuosikausia elämästäsi hukkaan turhaan odotteluun.
Rakastettuni ei odottanut eikä odota, hänellä on oma elämä tahollaan. Jos joskus sattuisi jotain että molemmat olisimme taas vapaita en miettisi hetkeäkään!
Ensinnäkään rakastettuni ei ole kadonnut mihinkään meillä ei vain tällä hetkellä ole fyysistä suhdetta. Henkinen sidos säilyy aina.
Enkä valinnut vaimoani vaan olosuhteet valitsi minut kun olin vuosia ja vuosia sitten joutunut ensimmäisen kerran eroon rakastetustani. Muutama kuukausi eron jälkeen sattui ns vahinko ja velvollisuudentuntoisena ja lapsirakkaana miehenä tietenkin kannoin vastuuni.
Ja toki - opin vuosien mittaan rakastamaan vaimoani lasteni äitinä ja arjen kumppanina mutten koskaan päässyt irti menneestä.
Ja joku kirjoitti rahoista, toki vaimoni tienaa hyvin ja on kovin urakeskeinen mutta minä olen aina kantanut päävastuun elatuksesta. Hänellä on omat "sijoituskohteensa".
En voi todellakaan ottaa kohtaloa omiin käsiini jos hintana on se etten ole lasteni elämässä 24/7. Rakkaani tietää sen koska hänellä on sama tilanne.
Joku irvaili käyttämästäni sanasta "sattuisi", todellakin - jos olisimme vaikka leskiä 70v:nä niin mikään ei pidättelisi meitä. Mutta me emme ole niitä jotka rikkovat perheen. Muuten kuin sydämessään ja ajatuksissaan.
Miksi muuten aina "miehen pitää tehdä jotain" jotta parisuhde pysyisi hyvänä tai parantuisi?? Miksei naisen tarvitse tehdä osuuttaan?
vastatkaas siihen arvon av-leidit.
Enkä valinnut vaimoani vaan olosuhteet valitsi minut kun olin vuosia ja vuosia sitten joutunut ensimmäisen kerran eroon rakastetustani. Muutama kuukausi eron jälkeen sattui ns vahinko ja velvollisuudentuntoisena ja lapsirakkaana miehenä tietenkin kannoin vastuuni.
Miten AP oikein haikailet tällaisen miehen perään, joka ei itse elä omaa elämäänsä, vaan jolle asiat vain sattuvat?
Enkä valinnut vaimoani vaan olosuhteet valitsi minut kun olin vuosia ja vuosia sitten joutunut ensimmäisen kerran eroon rakastetustani. Muutama kuukausi eron jälkeen sattui ns vahinko ja velvollisuudentuntoisena ja lapsirakkaana miehenä tietenkin kannoin vastuuni.
Miten AP oikein haikailet tällaisen miehen perään, joka ei itse elä omaa elämäänsä, vaan jolle asiat vain sattuvat?
49
uskovat kohtalonjohdatukseen, vaikka voisivat ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Mitä urpoja! Onneksi tämä "rakastettusi" teki omat johtopäätöksensä ja häipyi kuvioista. Rakastat vaimoasi, koska haluat viettää loppuelämäsi hänen kanssaan. Nyt sitten pariterapiaan tai muuten suhdetta lämmittämään, koska tämä oli päätöksesi. Naurettavaa haikailla jonkun toisen perään, jos on päättänyt olla tekemättä mitään asian hyväksi. Elä nyt sitä elämää jonka olet valinnut ja elä se täysillä. Saatat katkeroitua, jos elelet näissä unelmissasi "jos jotain sattuu" etkä ole läsnä perheellesikään (etkä sille toiselle naisellekaan).
mies rakastaa toista naista syvästi ja aidosti muttei koskaan eroaisi vaimostaan. Velvollisuudentunto, omat lapsuuden traumat jne estävät lähtemästä ja "hylkäämästä" omia lapsia. Vaimon kanssa ei ole seksiä kuin kerran pari vuodessa, hänen intohimonsa on muualla (mm töissä). Vaikka mies on tehnyt parhaansa ja on mukava ja rakastava ei vaimolle kelpaa kuin kumppanina ja lompakkona. Toisen naisen läheisyys ilman seksiäkin on tuhannesti merkittävämpää, viestit lämmittää kun tietää että joku rakastaa miestä aidosti omana itsenään
Tästä se alkaa toisen naisen kynnysmattoilu. On jo niin syvällä, että uskoo miehen säälinkerjuukertomukset. Toivottavasti heräät, ennen kuin on liian myöhäistä, etkä laita vuosikausia elämästäsi hukkaan turhaan odotteluun.
Rakastettuni ei odottanut eikä odota, hänellä on oma elämä tahollaan. Jos joskus sattuisi jotain että molemmat olisimme taas vapaita en miettisi hetkeäkään!
Ensinnäkään rakastettuni ei ole kadonnut mihinkään meillä ei vain tällä hetkellä ole fyysistä suhdetta. Henkinen sidos säilyy aina. Enkä valinnut vaimoani vaan olosuhteet valitsi minut kun olin vuosia ja vuosia sitten joutunut ensimmäisen kerran eroon rakastetustani. Muutama kuukausi eron jälkeen sattui ns vahinko ja velvollisuudentuntoisena ja lapsirakkaana miehenä tietenkin kannoin vastuuni. Ja toki - opin vuosien mittaan rakastamaan vaimoani lasteni äitinä ja arjen kumppanina mutten koskaan päässyt irti menneestä. Ja joku kirjoitti rahoista, toki vaimoni tienaa hyvin ja on kovin urakeskeinen mutta minä olen aina kantanut päävastuun elatuksesta. Hänellä on omat "sijoituskohteensa". En voi todellakaan ottaa kohtaloa omiin käsiini jos hintana on se etten ole lasteni elämässä 24/7. Rakkaani tietää sen koska hänellä on sama tilanne. Joku irvaili käyttämästäni sanasta "sattuisi", todellakin - jos olisimme vaikka leskiä 70v:nä niin mikään ei pidättelisi meitä. Mutta me emme ole niitä jotka rikkovat perheen. Muuten kuin sydämessään ja ajatuksissaan. Miksi muuten aina "miehen pitää tehdä jotain" jotta parisuhde pysyisi hyvänä tai parantuisi?? Miksei naisen tarvitse tehdä osuuttaan? vastatkaas siihen arvon av-leidit.
Eipa tullut kukaan vastaamaan miksei vaimon tarvitse kantaa vastuutaan parisuhteen onnistumisesta ja tehdä kaikkeaan mutta miehen pitäisi??
Kiitos rouvat - tämä kertoi jo kaiken....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huuma toiseen naiseen kestää hetken, mutta arki tulee...älä kuvittele itsestäsi liikoja...tiedätkö todella kaikkea mitä avioliitossa oikeesti on, auttaako mies vaimoaan, mistä kaikki seksittömyys, jos sitä nyt oikeesti onkaan, johtuu? Oletko varma että tiedät kuitenkaan totuutta.
Älä riko koskaan toisen perhettä etsi itsellesi elämä ja vapaa mies. Oletko varma ettei petä Sinuakin! Ajattele muitakin kuin itseäsi!
kenen mielestä mies on oikeasti rakastunut. Sen toisen naisen mielestäkö? Kun mies on kenties sanonut niin?
Minusta rehellinen mies ei vuodata esimerkiksi seksiongelmiaan vaimon kanssa toiselle naiselle, koska ne eivät tälle kuulu. Yleensä tuo ongelmista kertominen on vain keino saada sympatiaa (=saada seksiä) toiselta naiselta, ja tehdä siitä tekosyy sivusuhteelle.
Eli ollaan jo aika metsässä, jos toinen nainen kuvailee täällä miehen avio-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta rehellinen mies ei vuodata esimerkiksi seksiongelmiaan vaimon kanssa toiselle naiselle, koska ne eivät tälle kuulu.
Tuota kutsutaan myös ystävyydeksi.
Kyllä mä olen kuunnellut miespuolisten ystävieni parisuhdeongelmista ja mä olen kertonut heille omistani.
Ei ideana ole suinkaan saada sääliä ja sympatiaa saati vongata vaan siinä on ihan oikeasti halu ymmärtää sitä omaa kumppania ja usein vaan naiset ja miehet ajattelee eri tavalla ja paremmin ei toisen naisen käytöstä osaa miehelle selittää kuin toinen nainen ja toisin päin.
Joskus niistä ongelmista siis puhutaan ulkopuoliselle ihan sen takia, että halutaan ratkaista ne ongelmat, kaikki ei ole koko ajan pettämässä ja hakemassa mahdollisuutta pettää ;-)
vaikka kertoi ihastuneensa voimakkaasti siihen toiseen naiseen. Halusi jatkaa mun kanssani.
Mutta jos ko. vaimo ei koskaan ole ollut kovin seksuaalinen, niin ei kait tuon sitten pitäisi olla miehelle mikään uusi asia? Onhan hän suhteeseen mennessään tiennyt mitä saa. Ja jotenkin vaikuttaisi että tuossa irtosuhteessa on kyse seksistä ja ihastumisesta siihen eikä tuohon toiseen naiseen henkilönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta rehellinen mies ei vuodata esimerkiksi seksiongelmiaan vaimon kanssa toiselle naiselle, koska ne eivät tälle kuulu.
Tuota kutsutaan myös ystävyydeksi.
Kyllä mä olen kuunnellut miespuolisten ystävieni parisuhdeongelmista ja mä olen kertonut heille omistani.
Ei ideana ole suinkaan saada sääliä ja sympatiaa saati vongata vaan siinä on ihan oikeasti halu ymmärtää sitä omaa kumppania ja usein vaan naiset ja miehet ajattelee eri tavalla ja paremmin ei toisen naisen käytöstä osaa miehelle selittää kuin toinen nainen ja toisin päin.Joskus niistä ongelmista siis puhutaan ulkopuoliselle ihan sen takia, että halutaan ratkaista ne ongelmat, kaikki ei ole koko ajan pettämässä ja hakemassa mahdollisuutta pettää ;-)
kun toiset naiset puolustelevat suhdetta sillä, kuinka mies on kertonut heille avioliiton ongelmista.
Ystävyys on asia erikseen.
ja miehen lapsista nuorin 18v asuu enää kotona. Ei eroa ei, vaikka tunteita muka on...odottelee, että vaimo löytäisi uuden miehen niin sitten voisi kait erota.
En taida jaksaa enää, rakkauskaan ei ihan kaikkea kuitenkaan kestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan muu kuin MIES ei puhu näin brutaalin jurposti haluista "Mies on lähinnä nettipornolla tyydyttänyt omat halunsa. " ihan oikeasti, KUKAAN nainen ei kelaa tätä puolta. Ainoastaan mies itse.
Tai sitten toinen nainen on päätellyt asian oman mielenrauhansa vuoksi ihan itse.
Kyllä miehellä seksiä on avioliitossa ja ihan koko ajan. Toinen nainen ei vain tiedä sitä ja mies selittelee, ettei vaikuttaisi niin sialta kuin todellisuudessa on.
Voi jösse mitä paskaa.. eli koska sinä et ole osannut ottaa vastuuta omista tekemisistäsi ikinä, vaan olet odottannut muiden tekevän elämänratkaisut puolestasi, niin nyt sitten sulla on oikeus toimia ihan miten sattuu. Kasva nyt hyvä mies aikuiseksi jo pikkuhiljaa, edes nyt kun on jo noita huollettaviakin. Ja tee parasta nyt tuosta mitä kädessä on, muuten menee elämä ihmetellessä ja surressa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vieläpä kaksikin kertaa. Mitä siihen sitten sanoisi, rakkaus on täysin uudistuva luonnonvara. Mutta vanhemmuus ja kasvattaminen on elämänmittainen tehtävä. Jos intohimoinen hetki tai toisesta ihmisestä välittäminen on riittävä syy sen kasvatustehtävän romuttamiseen niin meillä on vakava arvo-ongelma!
kenen mielestä mies on oikeasti rakastunut. Sen toisen naisen mielestäkö? Kun mies on kenties sanonut niin? Minusta rehellinen mies ei vuodata esimerkiksi seksiongelmiaan vaimon kanssa toiselle naiselle, koska ne eivät tälle kuulu. Yleensä tuo ongelmista kertominen on vain keino saada sympatiaa (=saada seksiä) toiselta naiselta, ja tehdä siitä tekosyy sivusuhteelle. Eli ollaan jo aika metsässä, jos toinen nainen kuvailee täällä miehen avio-ongelmia.
Saa olla todella typerä nainen, jos kutsuu ystävyydeksi kyseistä suhdetta.
Jos joku vieras mies tulisi minulle vuodattamaan avio-ongelmiaan, niin realistina näkisin heti millainen mies on. Ja käskisin painumaan hellimään vaimoaan, sillä kukapa jaksaisi rakastaa tuollaista kaksinaamaista miestä! Sen miehen ainoa tarkoitus on vain hakea "tukea" väärälle näkemykselleen, ettei miehessä itsessään mitään vikaa ole.
Kaikissa avioliitoissa on ongelmia, mutta ratkaisutavat ovat erilaiset. Jotkut kääntyvät ongelmien puoleen ratkaistakseen niitä, toiset kääntyvät niistä pois. Näin he tekevät jatkossakin uusissa liitoissaan. Kukaan ei todellakaan kadehdi näisten toisten naisten liittoja.
Todella säälittävä mies, kun ottaa huomioon että hänen pitäisi olla myös perheensä hyvinvoinnin suojelija, koska lapsia on jo tehty aikaa sitten. Minusta olennaista ei ole, eroaako hän vai ei, vaan se että kuka tuollaisenkin rotan enää huolisi.
ja miehen lapsista nuorin 18v asuu enää kotona. Ei eroa ei, vaikka tunteita muka on...odottelee, että vaimo löytäisi uuden miehen niin sitten voisi kait erota. En taida jaksaa enää, rakkauskaan ei ihan kaikkea kuitenkaan kestä!
Sama juttu täällä. Suhde varattuun kesti yli 2 v. Rakastaa voi tämän miehen mukaan vain naista yhtä kerrallaan ja se yksi olen minä. Silti ei eroa. Valittaa, miten vaimon kanssa ei suju mikään. Lapset ovat heillä jo aikuisia. Mulla tuli mitta täyteen. Välitän miehestä ja ihan ystäviä olemme, mutta tuota p*skaa tunteista en enää halua kuunnella. Jos miehen mukavuudenhalu voittaa rakkauden minuun, niin ei voi mitään. Joo, hiukan katkera olen. Liian pitkään annoin itseni uskoa että suhteestamme oikeasti tulee jotain.
Montakohan kymmentä SAMAA tarinaa olen tässä vuosien varrella kuullut. Kaikki ajattelee oman uuden rakkauden olevan niin ainutlaatuinen jne., mutta KAIKKI toistavat sanoja lapsellisia kuvioita.
Nämä kesken avioliiton "rakastuneiden" tarinat ovat aina samaa paskaa. Jotenkin noloja juttuja jo, kun on kuultu sadat kerrat.
Ensimmäisen kerran kun tuttavapiirissä sattui näin, niin uskoin oikeasti tarinaan. Mutta nyt tajuan, että kyseessä on nykyajan ilmiö, joilla kompensoidaan luultavasti omaa huonommuuden tunnetta. Kun on aina ajateltu, että muilla on jotain sellaista, mitä itsellä ei ole.
Nämä naiset eivät ns. kunnollista aviomiesehdokasta edes tunnistaisi, vaan sortuvat aina näihin renttuihin. Oli ne sitten vapaita tai ei. Oikeaa rakkautta tai rehellistä suhdetta eivät löydä koskaan.
Montakohan kymmentä SAMAA tarinaa olen tässä vuosien varrella kuullut. Kaikki ajattelee oman uuden rakkauden olevan niin ainutlaatuinen jne., mutta KAIKKI toistavat sanoja lapsellisia kuvioita.
Nämä kesken avioliiton "rakastuneiden" tarinat ovat aina samaa paskaa. Jotenkin noloja juttuja jo, kun on kuultu sadat kerrat.
Ensimmäisen kerran kun tuttavapiirissä sattui näin, niin uskoin oikeasti tarinaan. Mutta nyt tajuan, että kyseessä on nykyajan ilmiö, joilla kompensoidaan luultavasti omaa huonommuuden tunnetta. Kun on aina ajateltu, että muilla on jotain sellaista, mitä itsellä ei ole.
Nämä naiset eivät ns. kunnollista aviomiesehdokasta edes tunnistaisi, vaan sortuvat aina näihin renttuihin. Oli ne sitten vapaita tai ei. Oikeaa rakkautta tai rehellistä suhdetta eivät löydä koskaan.
Ei se ole mikään nykyajan ilmiö. Mä olin yli 10 vuotta sitten tuollainen naiivi ja sinisilmäinen, itserakas nuori nainen, joka kuvitteli ihan oikeasti olevansa varatulle miehelle jotain erityistä. Se höpötti samat litaniat, mitkä nyt ap ja keväällä Muru Mickestä jne. Ne on kuultu miljoona kertaa ja aina joku uskoo ja luulee olevansa spesiaali.
Viimeksi kun olin sinkkuna, mulle tuli taas tällainen aviomies selittämään samaa paskaa ja oikeasti se kuulosti lähinnä säälittävältä. Sanoin, että jos tunne mua kohtaan on tarpeeksi voimakas, ota avioero. Jos ei ole tarpeeksi voimakas, jätä mut rauhaan. Sillä niistä pääsee eroon, ettei kuuntele tekosyitä.
Mä olen kyllä läksyni oppinut ja naimisissa oikeasti tasokkaan miehen kanssa. Säälittävät, varatut pellet jäi sinne muinaishistoriaan, mihin ne kuuluukin.
Hei tämä on minun kokemus rakastumisesta, en kyllä ollut sivusuhde, mut tämä voi käydä kelle vaan se riippuu ihmisestä,minä näin miehen tasan kaksikertaa, ja rakastuttiin heti kuukaus siitä muutettiin yhteen, vuosi siitä mentiin kihloihin, ja kaksi vuotta saatiin kaksi tyttöä peräkkäin ja poika kolmemenvuoden päästä, oltiin 21,vuotta yhdessä kunnes viimevuonna mieheni nukkui pois, ja oltiin ihan onnellisia loppuun saakka et sillee, et se on vale ettei ihminen voi rakastua heti, kyllä voi ja.
Jos mies jää suhteeseen velvollisuuden tunteesta ja miettii kaiketpäivät toista naista, täytyy vaimon huomata tämä. Kuka tässä tilanteessa on oikeasti onnellinenn? Ei mielestäni kukaan, ei edes lapset.