Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumpi parempi suhtautuminen keskenmenoon?
15.08.2012 |
a) Äiti itkee kuin joku elävä ihminen olisi kuollut tai maailma kaatuisi (siis enemmän kuin raskaana ollut nainen itse). Syynä joko se, että on itselläkin kokemusta keskenmenoista tai se, että on niin kova mummokuume (luultavasti yhdistelmä näistä).
b) Vapaaehtoislapseton sisko ei osaa oikein suhtautua asiaan kenties sen vaatimalla maailmanloppu-vakavuudella kun itselleen raskautuminen olisi maailmanloppu-skenaario nro 1. Yrittää kuunnella tarpeen vaatiessa mutta on parempi johdattelemaan ajatukset muualle koko asiasta.
Kyseessä lapsia toivovan sisareni kolmas keskenmeno vuoden sisään. Parhaani yritän ja toivon ettei äidin (tai minun) käyttäytyminen ainakaan pahenna tilannetta. Voin ladella tilastoja pöytään ja joidenkin ohjeiden mukaan ne auttavatkin. Siis onnistumistodennäköisyys 3. keskenmenon jälkeen on seuraavalla kerralla kuitenkin yli 50%. Mitä muuta voin tehdä tai mitä en ainakaan saa tehdä? En tietenkään mene sanomaan, että "eihän se nyt niin vakavaa ole" tms tyhmää.
Kommentit (4)
että keskenmenon kokeminen siis se kokemus voi olla todella kamala, varsinkin jos ei ole vielä synnyttänyt. Minusta jo 3 synnyttäneestä se keskenmeno oli todella inhottava ja neljännen silti myöhemmin sain, mutta pitkään tuntui, ettei missään nimessä halua uudelleen kokea mitään yhtä kamalaa kuin mitä keskenmeno on.
Lisäksi toistuvien keskenmenojen taustalla voi hyvinkin olla jokin syy ja tilastoilla ei ole silloin merkitystä, vaan olisi hyvä selvittää. En ole niihin syihin perehtynyt, mutta kannattaa, jos toistuu.
Myötäelä, sano, että varmasti kamala kokemus.
Ajattele mitä sanoisit liikenneonnettomuudessa loukkaantuneelle tai syöpähoidoista kotiutuneelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei ota kovin raskaasti ja jotkut ottaa. Kumpikin on ihan ok.
Jotkut ei ota kovin raskaasti ja jotkut ottaa. Kumpikin on ihan ok.
En halua tehdä siitä pahempaa kuin mitä se nyt tällä kertaa hänelle on. Itse sanoi, ettei oikein edes ollut vielä ottanut koko raskautta tosissaan kun odotti että näin käy. Ja tunsi jo ennen varsinaista keskenmenoa, ettei kaikki ole kunnossa. Eli oli henkisesti paljon paremmin varautunut kuin ekalla kerralla. Nyt pääsevät kuitenkin tutkimuksiin (vaaditaan 3 kertaa), mutta tosiasia on, että harvalle siellä syytä löytyy. Tosin toistuva keskenmeno jo itsessään on aika harvinaista (
Alue: Aihe vapaa
Keskenmenon kokeneen äidin ei pidä joutua kantamaan kenenkään muun murheita (äitinsä) tapahtuneesta. Se on liian rankkaa oman surun keskellä.
Siskon kannattaa muistaa että sisarelta on kuollut lapsen alku, kaikki toiveet ja haaveet ruusuisesta tulevaisuudesta ja suru on SUURI, varsinkin kun kokemus toistuu.
Kannattaa kuunnella aina kun sisar haluaa asiasta puhua, eikä missään tapauksessa vähätellä toisen surua.
Sitten kun näyttää että sisar on hieman toipunut tilaanteesta, niin yhteinen kiva tekeminen voisi tehdä hyvää.
T. saman kokenut, nyt kuitenkin 9 lapsen äiti =)