Kuinkahan monen elämän facebook on pilannut?!

Eipä ole minun tai perheeni elämää sitten pilannut eikä moni muukaan virtuaalimielikuvitusasia.

En ole koskaan kokenut Facebookissa mitään sellaista joka pystyisi millään tasolla pilaamaan elämäni.



Mä voin käsi sydämellä sanoa että sata kertaa enemmän ahdistun ja kelailen näitä av:n juttuja, välillä tunnen itseni aivan superluuseriksi tässä maailmassa jossa "jos et halua olla lastesi kanssa, miksi hankit niitä", "valvoin kaksi vuotta putkeen ja silti ulkoilimme joka päivä kaksi kertaa, leivoin pullaa päivittäin ja askartelimme sekä opiskelimme kileikylvyn omaisesti ranskaa mahassa olevan vauvan kanssa", "JOKAISELLA on mahdollisuus olla kotona kunnes lapset täyttävät 16 vuotta" jne. jne. jne. Täällä hengattuani olen tullut ajatelleeksi, että ehkä tuo näennäisesti ystävällinen ja normaali puolituttu leikkipuistossa tai luokkatoverini äiti on yksi näin ajattelevista ja puukottaa täällä menemään näppis sauhuten. En tajua miksi roikun täällä.



Facebook ei koskaan ole tehnyt minua onnettomaksi, tai no kerran kun luin entisen koulukaverin lapsen kuolemasta sieltä. Enemmän koen siellä onnea kun luen vanhojen kavereiden kuulumisia, sellaisten joihin ei muuten tulisi ehkä pidettyä yhteyttä.

miten Facebook on pilannut elämänne?

opinnot kesken, koska fb-riippuvuuteni estää keskittymästä gradun kirjoittamiseen.



Mutta jos ei olisi nettiä, ehkä jokin muu olisi tilalla, vaikka sanomalehtien luku.

siellä pyörii

Olen tilivelvollinen elämästäni vain itselleni ja se on vapautta.

Löysin eilen parinkin tutun (nuoren) naisen blogin, joka "kuvaa rehellisesti arkielämääni, harrastuksiani ja mielenkiinnon kohteitani", ja hämmästyin, miten suuri ero blogin antaman kuvan ja todellisuuden välillä on.

Ketähän se palvelee - kaikki läheiset tietävät kuitenkin totuuden ihmisestä, hänen luonteestaan ja elämästään ja se on aika kaukana blogin luomasta prinsessailluusiosta...

Ei se nyt varsinaisesti "pilannut" elämääni.. Mutta onnettomammaksi kyllä teki. Onneksi tajusin poistua.

Fb on parhaillaan pilaamassa meidän avoliittoa ja sitäkautta mun elämää. Mieheni tuijottaa facebookia mm. Aina, kun syö, käy vessassa, kaupungilla, kaupassa, tupakalla, pankissa, postissa, kaljalla ja aina muulloinkin, paitsi silloin, kun tekee musiikkia, me halitaan, nukutaan tai harrastetaan seksiä.

Mä ainakin tiedän yhden ihmisen jonka olis kannattanu pysyä pois facebookista. Kasvotusten ei puhu ikinä mitään, mutta facebookissa sitten paljastuikin että oikein hyvä niin, ei siellä korvien välissä liikukaan mitään minkä tarvitsisi ulos tulla. Niin idioottimaisia päivityksiä suoltaa lähes tauotta, että käsitys ujosta ja hiljaisesta muuttui vajaaälyiseksi rasisti-homofoobikoksi.

toisinpain. Facebook 'pelastanut' elamani.

pysyy yhteydet tiiviina nain ulkomailta kasin.

ihmistä on tullut onnellisemmaksi sen myötä. Minä ainakin ja luulen, että me olemme enemmistönä.

KAIKKI omat asiat! Monta kertaa päivässä. Muuten tulee poliisi ja antaa sakot!

Olen tilivelvollinen elämästäni vain itselleni ja se on vapautta.

Ei se nyt varsinaisesti "pilannut" elämääni.. Mutta onnettomammaksi kyllä teki. Onneksi tajusin poistua.

Minulle ainakin FB on tuonut pelkkää hyvää. Helppo pitää yhteyttä kaukana asuvien kaverien kanssa ja sellaisten kanssa, joita näkee tosi harvoin. Myös monet päivittäiset naurut sieltä on saanut esim. jaetuista jutuista.



Ai niin, mutta mä pidänkin elämäni muutenkin kunnossa. En siis esim. näin varattuna flirttaile miesten kanssa (olen uskollinen ylipäätään) tai paljasta itsestäni ja elämästäni jokaikistä yksityiskohtaa. Ne ihmiset, jotka eivät muutenkaan oikein hanskaa elämäänsä, voivat pilata elämänsä joko Facebookilla tai ilman. FB on vain väline, ihminen ihan itse päättää, miten ja mihin sitä käyttää.

Ei ole pilannut, mutta kieltämättä vähän syönyt mun itsetuntoa. Onneksi mulla on elämää nassukirjan ulkopuolellakin.

Facebook on teennäisten ihmisten tekopyhä kyläyhteisö, sehän on alunperinkin kehitetty "koulukaverien" etsimiseen eli sellaisten ihmisten kanssa yhteydenpitoon jotka eivät koskaan olleet oikeita ystäviä mutta joiden kanssa haluaa vaihtaa kuulumisia sitten 20 vuoden päästä "aikuisena" vain nähdäkseen miten huonosti/hyvin toisilla menee ja että voi leuhkia itse omilla mitättömillä saavutuksillaan julkisilla päivityksillä.

Facebookissa naiset kilpailevat ympäri maailmaa siitä kenellä on kaunein profiilikuva, jotkut kilpailevat myös siitä kuka näyttää profiilikuvassa eniten kaula-aukkoa. Miehet kilpailevat siitä kenellä on paras ja hauskin päivitys joka huomataan. Naiset kilpailevat siitä kuka saa eniten tykkäyksiä kuviinsa, jos kuvassa on tykkääjiä vaikkapa 200-500 se näyttää profiilin pitäjän mielestä aivan siltä että hänellä olisi oikeasti ne 200-500 kaveria joita näkee päivittäin ja on netin pikkujulkkis. Sitten kun joku ihminen ei enää miellytä omaa silmää/naamaa niin kenet tahansa vo yhdellä klikkauksella poistaa ja torjua. On aivan sama onko se ihminen sukulainen, paras ystävä, mies/naisystävä tai työtoveri, on yksinkertaista lempata muut pois fbssä ja lisätä tilalle sitten joku uusi ja coolimpi ystävä. Näin fb toimii. Onneksi poistin oman profiilini tästä ihmisnettisirkuksesta jo vuosia sitten! Ei kaduta.

Mulle fb on tosi ristiriitainen. 

Pidän sitäkautta halvalla yhteyttä kaukana asuviin ystäviin ja sukulaisiin. Mikä on tietysti loisto juttu. Muutoin niitä ihmisiä tulisi nähtyä todella harvoin ja heidän elämästään ikään kuin liukuisi pois. Nyt voi olla todella lähellä, vaikka kaukana onkin.

Mutta sitten taas se kääntöpuoli. Kärsin siitä, että en ole saanut omaa tytärtä. Minulla on 5 poikaa ja olen yli kaiken toivonut itselleni tytärtä koko elämäni. On kovin raskasta seurata liian läheltä niiden tuttavien ja ystävien päivityksiä joilla on omat tyttäret. Se tuntuu siltä kun heittäisi suolaa haavoihin joka kerta. Olen päässyt tuosta asiasta jo ylitse ja eteenpäinkin elämässäni, mutta vieläkin joku päivitys "äiti ja tytär päivä ihanan tyttäreni kanssa" saattaa saada minut kyyneliin ja koko loppu päivä on sitten pilalla. Olen yrittänyt miettiä poistaisinko tietyt henkilöt, mutta olisi sekin sitten törkeää käytöstä minulta. 

Joten minun tapauksessani fb ei ole pilannut elämääni, eikä tehnyt minusta onnetontakaan, mutta fb:n takia en pääse eteenpäin surussani. 

Facebook ei sovi herkälle ihmiselle.Itselläni on kokemus kahdesta hyväksikäyttösuhteesta,oman elämäni pelisäännöt tuhoutuivat, kun annoin pirulle pikkusormen eli suostuin elämään itselleni sopimattomien miesten ehdoilla avioliittoaikomuksilla huiputtamiseen asti.Loppuelämä kuluu terapiassa näistä kokemuksista edes jotenkin toipumiseen.

No yhen Kemiläisen elämän pilasikin. Akka löysi uuden fasesta 30 kriisin seurauksena, lähti talo ja lapset mieheltä.