Ostolakossa muuttunut

Ärsyttää todella paljon nuo jutut siitä, kuinka vähällä rahalla voi elää, kun se on oma valinta. Samoin tuo, ettei ole pakko elää kalliisti. Missähän Virve elelisi, jos ei olisi säästöjä ja mahdollisuutta ostaa asuntoa? Ja kyllä, olen kateellinen, että joku voi tehdä valinnan, ettei tee enää ikinä työtä "pakon" vuoksi.

Jos itse nyt aikaisin puhumaan asuntosijoittamisesta, kuinkahan moni tarjoutuisi mukaan juttuun... Tän takia tollaset poor dad rich-dad mitkä ovatkaan jutut eivät iske muhun yhtään, mut jonkun elämän ne ovat selvästi muuttaneet.

Itselläni on ollut vuosia matala ferritiini ja joskus mainittu ohimennen lääkärin toimesta pitkäaikaisesta masennuksesta. Kaikki nää vuodet oon silti yrittänyt porskuttaa menemään, saikkua ottamatta. Kieltämättä kadehdin Virven energiaa. Itsekin jaksan tehdä joitakin asioita josta tykkään, mut en tolla energialla kyllä.

Voi Virve, voi Virve. Hän selvästi ajattelee, että kaikilla on elämässä samanlaiset mahdollisuudet ja että köyhyys on oma valinta. Miltäköhän hänestä itsestä tuntuisi jos hänelle alettaisiin jankuttamaan, että uupumista ei ole olemassakaan vaan että se on vain laiskan ihmisen itsekehitetty ongelma, joka kertoo vain elämänhallinnan puutteesta. Että munkin naapuri tekee satatuntista työviikkoa ja jos sitä väsyttää, niin se ottaa puolen tunnin torkut ja jatkaa hommia. Että otapa nyt itseäsi niskasta kiinni, lopeta valitus ja valitse vähän paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Voi Virve, voi Virve. Hän selvästi ajattelee, että kaikilla on elämässä samanlaiset mahdollisuudet ja että köyhyys on oma valinta. Miltäköhän hänestä itsestä tuntuisi jos hänelle alettaisiin jankuttamaan, että uupumista ei ole olemassakaan vaan että se on vain laiskan ihmisen itsekehitetty ongelma, joka kertoo vain elämänhallinnan puutteesta. Että munkin naapuri tekee satatuntista työviikkoa ja jos sitä väsyttää, niin se ottaa puolen tunnin torkut ja jatkaa hommia. Että otapa nyt itseäsi niskasta kiinni, lopeta valitus ja valitse vähän paremmin.

Naulan kantaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitähän värikynää oli käytetty tarinaan, kun kerrottiin, että heidän pohtiessa asuntosijoittajaksi ryhtymistä, useampi tuttu ja jopa kirjanpitäjänsä oli tarjonnut rahojaan ja halunnut lähteä mukaan. Missä todellisuudessa noin oikeasti käy?

Jos kyseisillä henkilöillä on rahaa, eivätkö he haluaisi sijoittaa ne ihan itse ilman, että joku Virve ottaa vielä välistä?

Ei kyllä se on totta. Ei kukaan tarvitse mitään liiketoimintalaskelmia, yritysidean arviointia, budjetteja tai edes markkinointia. Kun vaan uskoo niin se annetaan.

Vai uskookohan Virve johonkin The Secret -juttuun? Että universumi antaa kun vaan alkaa niin elämään. Muokkaa vaan selfieitään niin muuttuu niiden näköiseksi? Leikkii miljonääriä, älykköä ja kirjailijaa niin muuttuu sellaiseksi?

Ainakin hän uskoo aidosti jo olevansa ravitsemus- ja ferritiiniammattilainen ja kokevansa antamaan niissä neuvoja. Ihana siinäkin tuo kokemusammattilaisuus. Koska Virvellä on syömishäiriötaustaa, hän on parempi neuvomaan syömisissä kuin ravitsemusterapeutit ja koska Virvellä on ollut matala ferritiini ja runsaat kuukautiset, hän on lääkäreitä parempi neuvomaan rautalisän käytössä.

Hän on niin pitkään pyöritellyt samoja teemoja ja lukenut kirjoja ja höpöhöpö jenkkilöpinää että on alkanut uskoa omaan sanomaansa. On itse aivopessyt itsensä jankuttamalla ja mylläämällä samoja asioita niin moneen kertaan, kun ei elämässä ole muutakaan tekemistä tai sisältöä. Aina hän on ollut melko obsessed luonteinen ja se todellakin näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Voi Virve, voi Virve. Hän selvästi ajattelee, että kaikilla on elämässä samanlaiset mahdollisuudet ja että köyhyys on oma valinta. Miltäköhän hänestä itsestä tuntuisi jos hänelle alettaisiin jankuttamaan, että uupumista ei ole olemassakaan vaan että se on vain laiskan ihmisen itsekehitetty ongelma, joka kertoo vain elämänhallinnan puutteesta. Että munkin naapuri tekee satatuntista työviikkoa ja jos sitä väsyttää, niin se ottaa puolen tunnin torkut ja jatkaa hommia. Että otapa nyt itseäsi niskasta kiinni, lopeta valitus ja valitse vähän paremmin.

Liiallinen haavemaailmaan uppoutuminen (maladaptive daydreaming) on sekin ihan tyypillinen masennuksen oire, ja joillain saattaa alkaa sen myötä todellisuudentaju joistain reunoista pikkasen hämärtymään.

Mulla on yksi kaveri, jolla on moneen kertaan diagnosoitu masennus, mutta ei vuosien myötäkään ole suostunut mitään apua ottamaan, vaikka vointi ei ole ainakaan parantunut.

Hänellä on ollut minun mielestäni vähän samanlaisia omia maailmoja. Miehensä kanssa alkoivat asuntosijoittajiksi, ja lukuisista vuokra-asunnoista rahaa tulvi sisään ovista ja ikkunoista, velkaraha alkoi muuttumaan miljooniksi. Kovaan ääneen selitettiin kuuluvansa omistavaan luokkaan ja sääli muita reppanoita. Kaverini löysi itselleen samaistumiskohteita maailmankirjallisuuden klassikoista ja siteerasi näitä paroneja. 😃 Yritin vähän kysellä joskus että eikö noista lukuisista vuokra-asunnoista ole myös menoja ja epävarmuuksia. Ei kuulemma ole, koskaan ei ole tullut vuokralaisten välille yhtään tyhjää päivää(!) saati kuukautta ja asuntoja ei koskaan tarvitse remontoida vaan vuokralaiset paitsi itse maksavat kaikki materiaalit myös remontoivat itse ja näin omaisuuden arvo vaan nousee koko ajan. (Emme siis todellakaan asu pk-seudulla vaan yhden kuukauden yksiön vuokra riittänee juuri uuden jääkaapin hankintaan. Tällä alueella asuntojen arvo ei myöskään taida enää nousta vaan lähinnä pysyy ennallaan, eikä 70-luvun talot mitenkään voi olla huoltovapaita.) No nelikymppiset on tukevasti ohitettu ja palkkatöissä raatavat uupuneina edelleen.

Jotenkin vaan nään kaverissani jotain samaa kuin Virvessä. Hirveät selostukset tässä tapauksessa puolison osaavasta businessguruudesta, ammattina se mitä ennen kutsuttiin piirimyyjäksi eli nykyään tittelillä aluepäällikkö tai myyntijohtaja (vrt. Virven maajohtajuus). Ja juttua piisaa että huonommilla titteleillä on ekonomeja alaisina ja ihan vaan taidot ratkaisee eikä tarvi koulutuksia kun on vaan itse kyvykäs. Siis kaverini mielestä joku valtionyhtiön aluepäällikkö on ihan samis ja vertainen vaikkapa pölynimurien suoramyyntiä tekevän firman aluepäällikköön, kollegoita kato.

Ja tää mun kaveri on ollut tosi fiksu (ja osalla alueista on edelleen, mutta näitä ajatusväärustymiä tulee aina lisää), on koulutettu ja töissä.

Sori kun nyt spämmään mun kaverista, mutta tää on yksi syy miksi tykkään seurata Virveä. Jotenkin toivon sen auttavan selvittämään näitä outoja juttuja, joita en oikein ymmärrä eikä niiden kuvaamiseen ole edes sanoja. Et mikä juttu tämä on, että fiksu ihminen lähtee jollain tavalla menemään, noh, omituiseksi. Tää kaverini on hassahtanut myös esim. Qanoniin, mut se on jo eri asia.

Opiskeleeko hän enää?

Vierailija kirjoitti:

Opiskeleeko hän enää?

Lopetti kesken, kun tajusi ettei alalla työskentely tai ylipäätänsä työnteko ole enää hänen juttunsa.

Olen tipahtanut Virven kelkasta lakattuani seuraamasta hänen (ärsyttäviä) päivityksiään hyvä tovi sitten. Onko hänen tämän hetkinen ongelmansa siis se, että hän kokee olevansa uupunut siitä oletetusta matalasta ferritiinistä? Kun sain täältä kommentteja lukemalla käsityksen, että Virve on ihan romuna vaikka hänellä ei ole tarvetta eikä halua käydä töissä, sen kun vaan makoilee kotona ja tekee sitä mitä huvittaa ja rahaa riittää silti elämiseen ja ylikin. Onko se selvinnyt, että mitä hän haluaisi tehdä jos voimavarat riittäisivät? Vai haluaako vain makailla kotona tekemättä mitään?

Voi ei, Virve haaveilee lähtevänsä Intiaan valaistumaan kunhan on mahdollista. Arvasin sen heti kun aiemmin mainitsi katsovansa ohjelmaa Intiasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen tipahtanut Virven kelkasta lakattuani seuraamasta hänen (ärsyttäviä) päivityksiään hyvä tovi sitten. Onko hänen tämän hetkinen ongelmansa siis se, että hän kokee olevansa uupunut siitä oletetusta matalasta ferritiinistä? Kun sain täältä kommentteja lukemalla käsityksen, että Virve on ihan romuna vaikka hänellä ei ole tarvetta eikä halua käydä töissä, sen kun vaan makoilee kotona ja tekee sitä mitä huvittaa ja rahaa riittää silti elämiseen ja ylikin. Onko se selvinnyt, että mitä hän haluaisi tehdä jos voimavarat riittäisivät? Vai haluaako vain makailla kotona tekemättä mitään?

Ferritiini nousi raketin lailla, ja aina hetkittäin koki olonsa paranevan. Nyt on tullut siihen tulokseen, ettei parantuneesta ferritiinistä ollut apua jaksamiseen. Kuukautiset kuulemma kuitenkin helpottuivat (tietysti tämä ei voi olla vain ajallinen yhteensattuma, ei tietenkään). Virve laittoi myös erittäin yksityiskohtaisen kuvauksen jatkuvista ohivuodoistaan ja mitä niillä on sotkenut, kun jonain päivänä keksi että kuukautiset ovat luonnollinen asia ja niistä pitää puhua.

Virve taitaa etsiä elämälleen suuntaa, joka tuntuu olevan aivan totaalihakusessa. Täällä spekuloidaan Virvellä olevan paha masennus, minkä Virve itse ponnekkaasti kiistää.

Miksi minimalistin pitää muuten hommata erikseen piikkimatto ja -tyyny? Siis eikö voisi vain laittaa pyyhkeen haluttuun kohtaan maton alle ja tadaa, syntyisi piikkityyny?

Uupunut ja matalasta ferritiinistä kärsivä Virve suunnittelee 800km vaellusta. Minä epätoivoisena maksan itselleni infuusion, joka ei parannakaan oloani. Mietin, mistä liikunnan aloittaa, kun kotona tanssahdellessani jalat menevät maitohapoille. Osa lääkäreistä sanoo, että tämä ilmiö on ferritiinivillitys. Osa sanoo, että jos aina yksi infuusio ei riitä. Joku mainitsi senkin, että jos raudanpuute jatkuu tarpeeksi kauan, ei sitä voida ehkä korjata. Huoh. Korjaantuisipa oma olo yhtä helposti kun Virven. Minäkin haluan vaeltaa. T. Katkera

Hän pitää 800 km vaellusta tulevana keväänä ihan saavutettavana, mutta itse en kyllä usko tuon olevan millään tavalla realistinen haave.

Vierailija kirjoitti:

Miksi minimalistin pitää muuten hommata erikseen piikkimatto ja -tyyny? Siis eikö voisi vain laittaa pyyhkeen haluttuun kohtaan maton alle ja tadaa, syntyisi piikkityyny?

No jos haluaa käyttää niitä yhtä aikaa?

Vähän yllättäviä kyllä nuo top matkahaaveet, 800 km vaellus Espanjassa ja Intiaan ashramiin?

Olen selvästi vähemmistössä täällä, mutta minusta Virven matkahaaveilut kuulostivat parhaalta jutulta pitkään aikaan.

Hyvin tuo voisi olla joku terapiasta annettu kotitehtävä, jossa on pitänyt miettiä joku elämänsuunnitelma kuukauden päähän, puolen vuoden päähän, vuoden päähän, kahden ja viiden vuoden päähän. Ideana siis se, että koetetaan saada ihmistä suuntautumaan tulevaisuuteen ja keksimään jotain merkityksellistä, jota odottaa. Koska siis tämähän on juttu mikä masentuneilla on monesti hakusessa, millään ei ole enää mitään väliä ja tulevaisuuskin on yhtä kakkaa.

Nuohan olisi ihan askeleita paranemisen tiellä, Virvellä on jotain mitä odottaa eli Espanjan reissu kohtapuoleen ja vaellus sitten joskus vähän myöhemmin. Joo 800 km on vähän rohkea ensivaellus. Mutta siellähän on niitä vaellusreittejä monenmittaisia, ja ehkäpä Virve huomaa että joku 150 km voisi olla parempi koska *joku itsestä riippumaton syy tähän*. Tuolla vaelluksellahan käsittääkseni yövytään majataloissa, ja viiden viikon yöpymiset vievät sen verran rahulia että nuukan euron likkaa voi huimata kunhan laskee mitä se oikeasti tulisi maksamaan. Joka tapauksessa tuo on sangen turvallinen reissu, eikä varmasti olisi ihan ensimmäinen vaellukselle uuvahtanut. Varmasti tarvittaessa saisi kyydin muutaman etapin eteenpäin tms. Sangen turvallinen seikkailu mielestäni, ja virikkeitä Virven elämä todellakin kaipaa.

Sen sijaan aika sinisilmäiseltä kuulostivat nuo muut matkasuunnitelmat. Virvehän on matkaillut, mutta vain turisteille tarkoitetuissa kohteissa. Tuntuu, että sellainen käsitys maailman pahuudesta ja kataluudesta uupuu Virveltä. Joku Trans-Mongolian junamatka edullisimmassa = kämäisimmässä luokassa ja sieltä aikaa viettämään ympäri Kiinaa kuulostaa aika vaaralliselta Virvelle. Meksikon kiertely ominpäin voi olla aika vaarallista kenelle tahansa valkoiselle, olkoonkin että Cancun ja Puerto Vallerta ovat loistavia turistikohteita. Samoin Intia Goa poislukien ei oikein ole valkoisen naisen reppureissukohde - ihan vain uutisia seuraavat tietävät jo miksi. Toki joku järjestetty joogajuttu Goaan voisi olla kiva kohde. Goasta on myös hyvä aloittaa Intiaan tutustuminen. Se on ehdottomasti Intian puhtain alue myös, ja siltikin siinä voi olla meille kaikille ja etenkin Virvelle, joka sanoo että miehensä kutsuu häntä prinsessaksi. 🤩

Uskoisin, että terapiassa on puhuttu juuri joogasta, meditaatiosta ja kävelyn hyödyllisyydestä terveysliikuntana ja niiden vaikutuksista mielialaan. Hienoa, että Virve on näin saatu johdateltua näihin asioihin. Toki sitten on vähän virvemäistä, että puolen tunnin kävelylenkin sijaan suunnitellaan 800 km vaellusta ja vartin rentoutumis-/mietiskelyhetken sijaan ollaan lähdössä joogaretriitille. 😊 Mutta haaveilu on hyvästä ja samoin liikunta ja rentoutuminen, eli iso 👍🏻 multa näille jutuille.

Ei kyllä kukaan terapeutti suosittele potilasta haaveleimaan paosta jonnekin ulkomaille matkalle. Pointti on nimenomaan se että arjessa pärjää ja viihtyy. Se että ainoa asia mikä saa viemään eteenpäin on matkojen odottelu ei ole kestävää.

Itsekin olen ollut masentunut ja tunnistan hyvin tuon että pitää vuoden ajaksi ripotella matkoja että jaksaa ja on jotain mitä odottaa. Ja onhan se toki kivaa kun on kivoja suunnitelmia vaikka ei olisikaan masentunut! Ja oishan sekin kivaa kun ei koskaan tarvis käydä töissä vaan vois vaan makoilla ja matkustella ja rahaa kilahtaa pankkiin, taidan olla vaan sit hölmö. Pitää lukea enemmän Virven stooreja niin ehkä opin

Ei se noilta matkoilta mitään valaistusta löydä. Sieltä kun palaa kotiin niin ei taida työt taaskaan kiinnostaa.

Ja ainahan Virve on haaveillut milloin mistäkin, ei tämä ole kyllä mitään uutta saati merkki että uupumus olisi johonkin suuntaan kääntymässä. Ihan aina hän on haaveillut että "jossain muualla voin paremmin". Kuten joku sanoi, omaa sisintään hän koittaa paeta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se noilta matkoilta mitään valaistusta löydä. Sieltä kun palaa kotiin niin ei taida työt taaskaan kiinnostaa.

Ja ainahan Virve on haaveillut milloin mistäkin, ei tämä ole kyllä mitään uutta saati merkki että uupumus olisi johonkin suuntaan kääntymässä. Ihan aina hän on haaveillut että "jossain muualla voin paremmin". Kuten joku sanoi, omaa sisintään hän koittaa paeta.

No ei varmasti löydäkään matkoilta mitään uutta suuntaa tms. Pointti kai oli nyt ylipäätään, että kykenisi odottamaan Jotain Kivaa Juttua tulevaisuudessa ja haaveilemaan tulevaisuudessa tapahtuvista asioista, sen sijaan että kaivelee napanöyhtäänsä jauhaen ja analysoiden menneitä asioita aina vain uudelleen ja uudelleen. Tuo ns. märehtiminen kun on tutkitusti masennusta ylläpitävä asia. Senhän saa sitten jokainen ihminen itse päättää, mitkä ovat ne itselle iloa tuottavat asiat. Mun mielestäni kosmetiikka ja matkat ovat todella olleet Virvelle iloa tuottavia asioita, ja ehkä niitä kannattaisi hallitusti palauttaa elämään (ei sadan kilon kosmetiikkakomeroa kuitenkaan 😃).

Olen tosiaan aivan samaa mieltä kanssasi siitä, ettei matkustelu tai muuttaminen sinällään ratkaise elämän ongelmia.

Minkähänlaisista matkoista mies haaveilee? Vai haaveileeko mistään. Kaikki nämä matkasuunnitelmat tuntuu tulevan Virven päästä ja kohta jo puhutaankin "meijän haaveissa" on...