Ostolakossa muuttunut
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (13262)
Minä kyllä ymmärrän tuon, että viettää iltaa vieraiden ihmisen kanssa, joita ei näe koskaan sen jälkeen. Olen introvertti ja kestän juuri tuollaista sosiaalisuutta. Se mitä en kestä on säännöllinen yhteydenpito johonkin ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ymmärrän tuon, että viettää iltaa vieraiden ihmisen kanssa, joita ei näe koskaan sen jälkeen. Olen introvertti ja kestän juuri tuollaista sosiaalisuutta. Se mitä en kestä on säännöllinen yhteydenpito johonkin ihmiseen.
Mielenkiinnosta (kun olen tosi erilainen ihminen): elätkö sitten täysin erakkona ilman kumppania, perhettä, kavereita? Vai oliko tuo kärjistys että esim. kavereihin ei jaksa pitää säännöllisesti yhteyttä, mutta satunnaisesti joo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosiaan meitä introverttejäkin niin moneen junaan. Itselleni on täysin vieras ja hämmentäkin ajatus se, että onpa ihanaa viettää ilta bileissä random-ihmisten parissa joita ei tarvitse nähdä enää koskaan. Mulle tuo näyttäytyy erittäin ekstroverttinä toimintana, se tuntuisi vain hukkaanheitetyltä energialta joka olisi pois siltä että olen yhteydessä ihmisiin joista välitän.
Virvellä ei taida hirveästi olla elämässään ihmisiä joista aidosti välittäisi, siksi ehkä on energiaa noihin välineellisiin "mahdollistakaa mun hauskanpito tänään tarjoamalla kaveriporukkanne käyttööni" -iltoihin.
Sitä en ihan ymmärrä että kun ei kuitenkaan missään nimessä halua oikeasti tutustua kehenkään, niin miksi kuitenkin niin kovasti haluaa soluttautua toisten kaveriporukoihin? Uskon että se miehiltä saatu huomio kuitenkin hivelee itsetuntoa, väitti Virve mitä tahansa.
Oli myös jännästi valittu sanat "en halua tehdä mitään mistä mulle tulisi huono omatunto" eikä esim "mua ei tod kiinnosta nää miehet täällä, koska olen varattu".
Joo. Lisäksi: "en halua tehdä mitään mistä mulle tulisi huono omatunto", eikä että "en halua tehdä mitään, minkä kumppanini kokisi loukkaavana".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ymmärrän tuon, että viettää iltaa vieraiden ihmisen kanssa, joita ei näe koskaan sen jälkeen. Olen introvertti ja kestän juuri tuollaista sosiaalisuutta. Se mitä en kestä on säännöllinen yhteydenpito johonkin ihmiseen.
Mielenkiinnosta (kun olen tosi erilainen ihminen): elätkö sitten täysin erakkona ilman kumppania, perhettä, kavereita? Vai oliko tuo kärjistys että esim. kavereihin ei jaksa pitää säännöllisesti yhteyttä, mutta satunnaisesti joo?
Olen eri, mutta mulla tämä toimii niin, että on ihan muutamia ihmisiä, joihin jaksan pitää yhteyttä (kumppani, pari kaveria). Muut sosiaaliset suhteet hoituvat sitten kaveriporukoiden kautta. Olen mukana useammassakin kaverichätissä ja niihin jaksan kyllä tuutata sisältöä, mutta en oikeastaan pistä ryhmächättien ulkopuolella yksityisviestejä juuri ollenkaan. Näkemisetkin yleensä hoituu porukalla. Mulle tulee kahdenkeskisistä chäteistä/tapaamisista helposti vaivaantunut olo ja siksi mun energioitani säästää parhaiten ryhmässä toimiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosiaan meitä introverttejäkin niin moneen junaan. Itselleni on täysin vieras ja hämmentäkin ajatus se, että onpa ihanaa viettää ilta bileissä random-ihmisten parissa joita ei tarvitse nähdä enää koskaan. Mulle tuo näyttäytyy erittäin ekstroverttinä toimintana, se tuntuisi vain hukkaanheitetyltä energialta joka olisi pois siltä että olen yhteydessä ihmisiin joista välitän.
Virvellä ei taida hirveästi olla elämässään ihmisiä joista aidosti välittäisi, siksi ehkä on energiaa noihin välineellisiin "mahdollistakaa mun hauskanpito tänään tarjoamalla kaveriporukkanne käyttööni" -iltoihin.
Sitä en ihan ymmärrä että kun ei kuitenkaan missään nimessä halua oikeasti tutustua kehenkään, niin miksi kuitenkin niin kovasti haluaa soluttautua toisten kaveriporukoihin? Uskon että se miehiltä saatu huomio kuitenkin hivelee itsetuntoa, väitti Virve mitä tahansa.
Oli myös jännästi valittu sanat "en halua tehdä mitään mistä mulle tulisi huono omatunto" eikä esim "mua ei tod kiinnosta nää miehet täällä, koska olen varattu".
Joo. Lisäksi: "en halua tehdä mitään mistä mulle tulisi huono omatunto", eikä että "en halua tehdä mitään, minkä kumppanini kokisi loukkaavana".
Nuo molemmat itse asiassa kuulostaa siltä että jotain jätetään tekemättä seurausten takia, eikä siltä, että yksinkertaisesti ei ole kiinnostunut muista miehistä.
En nyt ymmärrä, miksi Virveä kritisoidaan hauskanpidosta. Porukkaan soluttautuminen yhdeksi illaksihan on sosiaalisesti taidokasta, vaikka häntä kieltämättä siivittää miehiä kiinnostava ulkonäkö.
Eipä tätäkään arvannut että Virve tulee samaistumaan lastensa saavutuksista someen kertoviin vanhempiin ja alkaa kutsumaan omia vanhempiaan pieniksi kullanmuruiksi.
Tuo on jo alentavaa kielenkäyttöä aikuisista ihmisistä, jotka ovat vanhuuden takia hitaampia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on jo alentavaa kielenkäyttöä aikuisista ihmisistä, jotka ovat vanhuuden takia hitaampia.
Todellakin on! Virve rampauttaa vanhempansa näyttääkseen itse paremmalta ja pyyteettömältä hyväntekijältä. Eiköhän vanhemmat ole aiempina vuosikymmeni ihan tukeutuneet toisiinsa sekä virven veljeen liittyen vaikka asioiden hoitoon ja kaupassakäyntiin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä, miksi Virveä kritisoidaan hauskanpidosta. Porukkaan soluttautuminen yhdeksi illaksihan on sosiaalisesti taidokasta, vaikka häntä kieltämättä siivittää miehiä kiinnostava ulkonäkö.
Niin no onko se taidokasta että miehet liimautuvat kiinni yrittämättäkin ja porukkaa pitää välillä vaihtaa tungettelun takia ja naisten joukkoon soluttautuminen ei sitten taas onnistu (/kiinnosta).
Ehkä miesporukoissa maanisesti ilmeilevän ja itseään kuvaavan, tuntemattoman nelikymppisen crocs tädin seuraan tuppautuminen herättää vähemmän hämmennystä.
Mä en kyl myöskään tykkäisi jos joku tuntematon lyöttäytyy seuraan ja kuvaa videoita. Seuraan saa lyöttäytyä jos on hauska, hyvällä tuulella, ja ei ihan hirveässä kännissä. Mutta en halua päätyä jonkun tuntemattoman videoille, ja vielä sellaisen tyypin joka jakaa niitä 10 tuhannelle seuraajalleen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä miesporukoissa maanisesti ilmeilevän ja itseään kuvaavan, tuntemattoman nelikymppisen crocs tädin seuraan tuppautuminen herättää vähemmän hämmennystä.
Tää maaninen ilmeily ja suun loputon auki pito ilman ääntä ja kaiken tämän videointi 😄 On se vaan sosiaalisesti taitava ja miesten mieleen 😄
Tämä kyllä rasauttelee, että kuvaa tuntemattomia noin selvästi ja ei varmasti kysy lupaa videoiden julkaisuun.
En tajua miksi Virve puhuu vanhemmistaan kuin olisivat taaperoita! Pikku isä pärjäsi tosi hienosti kaupungilla! Omat vanhempani ovat samoja ikiä enkä ikinä lässyttäisi heistä noin.
Jos eroa jazzmiehestä ei olisi tullut, niin olisikohan tarvetta näille nyt niiin tärkeiksi koetuille hetkille vanhempien kanssa tullut lainkaan? Varmaan hyvä sekä V:n itsensä että vanhempien kannalta että tällainen käänne viimein tuli, mutta mikään ei kyllä ennen eroa viitannut siihen että kaipuuta tällaiseen taikka ymmärrystä perheen tärkeydestä olisi.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miksi Virve puhuu vanhemmistaan kuin olisivat taaperoita! Pikku isä pärjäsi tosi hienosti kaupungilla! Omat vanhempani ovat samoja ikiä enkä ikinä lässyttäisi heistä noin.
Virve aina kääntää kiusalliset asiat käänteiseksi ja kirjoittaa niin kuin haluaisi asioiden olevan. Siis tästähän ne monet blogin kummallisuudetkin syntyi.
Varmaan Virveä hävettää olla palannut lapsuudenkotiinsa lapsen asemaan: asuu ilmaiseksi, äiti pesee pyykit ja siivoaa ja laittaa ruuat, vanhemmat maksaa kaiken. Tätä sitten pitää kompensoida sillä mielikuvalla että Virve jotenkin on vanhempana kaitsemassa omia vanhempiaan. Todellisuudessa se kaitseminen on sujunut täysin katastrofaalisesti: ekana päivänä tarvittiin ambulanssia, Virve ostaa lääkkeet huonolla espanjallaan eikä edes näytä reseptiä, vanhemmat lähti lauantaina ennemmin pyörätuolien kanssa keskenään ulos kuin odotti että bile-Virve jossain kohdin iltapäivää herää ja menee ruokakauppaan.
Varmasti Virveä myös harmittaa hiusten harveneminen kun hiukset on aina olleet Virvelle tärkeät. Sitä piti kompensoida tarinalla jossa kampaajat porukalla päivittelivät Virve paksuja hiuksia ja päätyivät tarkoituksella ohentamaan niitä. Nyt Virve hiukset siis näyttävät ohuemmilta vain siksi, että niitä on ollut tarpeen ohentaa niin paljon koska muuten olisi ihan liikaa hiuksia. 😁
On kyllä Virven onnenpäivät kun saa jäteastiana syödä ilmaiseksi vanhempiensa tähteitä. Itseään on myös taas rakastettu terveellisellä ruoalla kuten suklaakekseillä, halpisravintolan pizzalla ja salaateilla joissa on aina runsaasti "krutonkia" ja valmiskastikkeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ymmärrän tuon, että viettää iltaa vieraiden ihmisen kanssa, joita ei näe koskaan sen jälkeen. Olen introvertti ja kestän juuri tuollaista sosiaalisuutta. Se mitä en kestä on säännöllinen yhteydenpito johonkin ihmiseen.
Mielenkiinnosta (kun olen tosi erilainen ihminen): elätkö sitten täysin erakkona ilman kumppania, perhettä, kavereita? Vai oliko tuo kärjistys että esim. kavereihin ei jaksa pitää säännöllisesti yhteyttä, mutta satunnaisesti joo?
Olen eri, mutta mulla tämä toimii niin, että on ihan muutamia ihmisiä, joihin jaksan pitää yhteyttä (kumppani, pari kaveria). Muut sosiaaliset suhteet hoituvat sitten kaveriporukoiden kautta. Olen mukana useammassakin kaverichätissä ja niihin jaksan kyllä tuutata sisältöä, mutta en oikeastaan pistä ryhmächättien ulkopuolella yksityisviestejä juuri ollenkaan. Näkemisetkin yleensä hoituu porukalla. Mulle tulee kahdenkeskisistä chäteistä/tapaamisista helposti vaivaantunut olo ja siksi mun energioitani säästää parhaiten ryhmässä toimiminen.
Itselläni (introvertti) on samankaltaisia piirteitä. Syvimmät ihmissuhteet rajoittuvat pariin ihmiseen. Heille voin kertoa oikeastaan mitä tahansa ja kokea olevani hyväksytty sellaisena kuin olen. Tällaisten tiiviiden ja läheisten ihmissuhteiden ylläpitäminen vie kuitenkin niin paljon energiaa, että pidän muut ihmissuhteet mielelläni vähän etäisempinä. Muiden kanssa jutut pysyvät pintapuolisempina ja yhteydenpito on epäsäännöllisempää. Yhteys syntyy usein tekemisen (esim. harrastusten) kautta sen sijaan, että ruvettaisiin jakamaan henkilökohtaisia asioita. Toisaalta on vapauttavaa höpötellä välillä ihan tuntemattomienkin kanssa, kun ei ole mitään paineita siitä, että suhdetta pitäisi ylläpitää tai nähdä uudestaan.
Virvellä ei taida hirveästi olla elämässään ihmisiä joista aidosti välittäisi, siksi ehkä on energiaa noihin välineellisiin "mahdollistakaa mun hauskanpito tänään tarjoamalla kaveriporukkanne käyttööni" -iltoihin.
Sitä en ihan ymmärrä että kun ei kuitenkaan missään nimessä halua oikeasti tutustua kehenkään, niin miksi kuitenkin niin kovasti haluaa soluttautua toisten kaveriporukoihin? Uskon että se miehiltä saatu huomio kuitenkin hivelee itsetuntoa, väitti Virve mitä tahansa.
Oli myös jännästi valittu sanat "en halua tehdä mitään mistä mulle tulisi huono omatunto" eikä esim "mua ei tod kiinnosta nää miehet täällä, koska olen varattu".