Ostolakossa muuttunut
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (7420)
Ehkä se on 30 kriisi. Olen itse samaa ikäluokkaa ja viimeisen vuoden aikana olen huomannut ajattelevani kuolemaa ja elämän rajallisuutta usein. Tuntuu että pitää saada unelmia toteutettua koska ei voi tietää paljonko aikaa on jäljellä.
Vähän ihmettelen kun kaikki lääkärit ja terapeutit piti teilata ihan turhina, ja vasta oma kirjojen lukeminen auttaa. Toki terapeutilta sai neuvoja mitä kirjoja kannattaa seuraavaksi lukea.. eli taisi terapeutista ihan huomaamatta ollakin apua, selkeästi ymmärtänyt miten Virveen pääsee läpi. Kaikki tietää aina itse parhaiten kirjasta lukemalla eikä ihmistä/ammattilaista kuuntelemalla. Vähän ihmeellistä vastustusta, kaiken tietää itse paremmin.
Tulihan se sieltä: viime vuosien innostuneisuuden YLIkorostaminen onkin todellisuudessa ollut yritys löytää mielihyvää alasta, jota ei enää tunne omakseen. Ketjun aloittajaa mukaillen; ostolakossa ON muuttunut.
Tuli vähän surullinen olo Virven puolesta. Ei hän varmaan pysty löytämään omaa juttuaan ennen kuin löytää sen sisäisen tasapainon. Tai ihan vaan myöntää, että on masentunut.
En olisi kovinkaan huolissani Virven puolesta. Ei mene aikaakaan kun tarina kääntyy taas niin, että olo on upea kohonneiden ferritiiniarvojen myötä ja kuntokin on kohdillaan jokapäiväisten 7 km lenkkien ansiosta kun jossain kaupassa on ollut joku sipuli tarjouksessa. Mieliala kohoaa kuin itsestään kun Virve keksii pian taas uuden asian, jonka karsimalla saa aikaan vuositasolla 10 euron säästön. Seurailen Virveä enää vaan huvittuneena, sen verran usein juttujen todenperäisyys on muuttunut sen mukaan millä Virve saa kulloinkin eniten itselleen huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se sieltä: viime vuosien innostuneisuuden YLIkorostaminen onkin todellisuudessa ollut yritys löytää mielihyvää alasta, jota ei enää tunne omakseen. Ketjun aloittajaa mukaillen; ostolakossa ON muuttunut.
Tuli vähän surullinen olo Virven puolesta. Ei hän varmaan pysty löytämään omaa juttuaan ennen kuin löytää sen sisäisen tasapainon. Tai ihan vaan myöntää, että on masentunut.
Tää omasta jutusta vaahtoaminen kuulostaa siinä mielessä hassulta, kun oman kokemukseni mukaan valtaosalla ihmisiä ei ole mitään palavaa intohimoa omaa työtään kohtaan. Toki joillain onnekkailla on, mutta omaan korvaan se kuulostaa yhtä harvinaiselta kuin se, että parisuhteen alussa oleva ensihuuma ei ikinä menisikään ohi.
Ei huonossa työssä tai suhteessa tietenkään kannata olla, mutta meneekö elämä hukkaan, jos etsii jatkuvaa huumaa eikä opi ymmärtämään, ettei jatkuva äärifiiliksissä eläminen ole välttämätt realistinen haave?
Mun mielestä on hölmöä Virveltä etsiä tota "kipinää" töihin. Se on hyvä jos kiinnostaa, mutta jos liikaa kiinnostaa ja muuta ei osaa ajatellakaan kuin niitä ihania töitä, niin onhan se ihan helvetin kuluttavaa! Ja sitten taas palaa Virve loppuun ja unohtaa nauttia elämästä.
Mä oon käynyt samat asiat läpi (olen saman ikäinen, ehkä tää liittyy ikään?). Vaihdoin uraa täysin. Nyt on ihan kiinnostava ala, töissä on mukavaa, mutta elän vapaa-aikaa varten kuitenkin! Hulluhan sellainen on jos elää töitä varten, ja siltä noi Virven haaveet kuulostaa vaikka yrittää vakuutella että haluaa elää vain itseään varten.
Mun mielestä on melko mahdotonta tuntea syvää paloa töitä kohtaan ja samaan aikaan olla maksimiaika vapaalla ilman ajatuksia töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se sieltä: viime vuosien innostuneisuuden YLIkorostaminen onkin todellisuudessa ollut yritys löytää mielihyvää alasta, jota ei enää tunne omakseen. Ketjun aloittajaa mukaillen; ostolakossa ON muuttunut.
Tuli vähän surullinen olo Virven puolesta. Ei hän varmaan pysty löytämään omaa juttuaan ennen kuin löytää sen sisäisen tasapainon. Tai ihan vaan myöntää, että on masentunut.
Tää omasta jutusta vaahtoaminen kuulostaa siinä mielessä hassulta, kun oman kokemukseni mukaan valtaosalla ihmisiä ei ole mitään palavaa intohimoa omaa työtään kohtaan. Toki joillain onnekkailla on, mutta omaan korvaan se kuulostaa yhtä harvinaiselta kuin se, että parisuhteen alussa oleva ensihuuma ei ikinä menisikään ohi.
Ei huonossa työssä tai suhteessa tietenkään kannata olla, mutta meneekö elämä hukkaan, jos etsii jatkuvaa huumaa eikä opi ymmärtämään, ettei jatkuva äärifiiliksissä eläminen ole välttämätt realistinen haave?
Virven matkakuume on samaa luokkaa, haaveilee että koko ajan saa nähdä ja kokea uutta ja sitten vaihtaa maisemaa heti kun arki iskee. Sen takia en usko että hän siellä espanjassakaan olisi tyytyväinen, kun huomaa että kirjojen lukeminen ja tarjousten metsästäminen ei ole siellä sen kummempaa kuin ruotsissa.
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se sieltä: viime vuosien innostuneisuuden YLIkorostaminen onkin todellisuudessa ollut yritys löytää mielihyvää alasta, jota ei enää tunne omakseen. Ketjun aloittajaa mukaillen; ostolakossa ON muuttunut.
Tuli vähän surullinen olo Virven puolesta. Ei hän varmaan pysty löytämään omaa juttuaan ennen kuin löytää sen sisäisen tasapainon. Tai ihan vaan myöntää, että on masentunut.
Eli toisin sanoen on suoltanut feikkisisältöä jo pitkään. Entistä enemmän tulee tunne että sanomisiinsa ei voi oikein luottaa.
Jep, tälläin kevyenä sivukommenttina pätkä Baz Luhrmanin Everybody's Free -kappaleesta. T. 40-vuotias, joka ei vieläkään tiedä, mitä haluaisi tehdä elämällään (mutta on siihen tyytyväinen)
Don't feel guilty if you don't know what you want to
do with your life
The most interesting people I know
Didn't know at 22 what they wanted to do with their lives
Some of the most interesting 40-year-olds I know still don't
Get plenty of calcium
Be kind to your knees
You'll miss them when they're gone
Jos Virvellä on kaipuu johonkin muutokseen, kun on huomannut, että työ ja sen tekeminen ei olekaan elämässä kaikki kaikessa. Se muutos voi olla sellainen, jota ei välttämättä halua myöntää itselleen tai ei tiedosta sitä vielä. Tarkoitan esim. vauvakuumetta.
”Työn fokus on tällä hetkellä uuden sisällön tuottamisen sijaan vanhan päivittämisessä, eli keskityn siihen mikä on hyödyllisintä.” Mitä Virve tarkoittaa tällä? Mitä hän käytännössä tekee nykyään?
Virve kertoi itse, että on saanut pääasialliset tulonsa parin viime vuoden aikana "kirjoista" mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Ilmeisesti ahkera instastoori-mainostaminen on tulokeino, vaikka samaan aikaan sanoo ettei halua tehdä mitään vain rahan takia. Veikkaan ettei kukaan tiedä tekeekö Virve jotain maksullisia töitä vai onko kaikki niitä paljon hehkutettuja passiivisia tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Virve kertoi itse, että on saanut pääasialliset tulonsa parin viime vuoden aikana "kirjoista" mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan. Ilmeisesti ahkera instastoori-mainostaminen on tulokeino, vaikka samaan aikaan sanoo ettei halua tehdä mitään vain rahan takia. Veikkaan ettei kukaan tiedä tekeekö Virve jotain maksullisia töitä vai onko kaikki niitä paljon hehkutettuja passiivisia tuloja.
Luulen että tarkoitti nimenomaan Bookbeat mainoksia. Mitenköhän paljon niitäkin tullut jos ne on olleet pääasiallinen tulo?! Seuraajia vähä päälle 7000, vai mainostaako sitä muuallakin?
Onko yksi passiivisten tulojen lähteistä sitten kirjoihin liittyvä sivu. Bookbeatin mainoslinkeillä tottakai.
Kävisi sinänsä järkeen ja voisi myös selittää Virven lukuintoa, jos kirjoittaa arvosteluita kirjoista.
Virveltä kyllä puuttuu täysin masennukseen useimmiten liittyvä heikko itsetunto. Taas on kopsittu juttua jostain nuukasti elävästä miljonääristä, joihin Virve tuntuu kovasti samaistuvan. Vapaaherrattarena on tietysti täysin työtä tekevien (kuten ne omat lääkärit ja terapeutit) yläpuolella..
Vähän sama kuvio kuin ennenkin, Virve vaihtaa kahdessa viikossa identiteettiään kosmetiikkahöpsöstä "beauty addict with brains" -versioon kahdessa viikossa, kun käytiin pari kuukautta vaihdossa brittiläisessä kosmetologikoulussa. Nyt ei enää olla enää syrjäytyneitä vaan oikein omistavaa luokkaa. Kuten linkatussa nettijutussa mainitaan, niin miljonäärin elämä on mahdollista kaikille, kunhan syö gourmet-ruokien sijaan kotiruokaa ja ostaa vaattet kirpputorilta. :D
Vierailija kirjoitti:
Virveltä kyllä puuttuu täysin masennukseen useimmiten liittyvä heikko itsetunto. Taas on kopsittu juttua jostain nuukasti elävästä miljonääristä, joihin Virve tuntuu kovasti samaistuvan. Vapaaherrattarena on tietysti täysin työtä tekevien (kuten ne omat lääkärit ja terapeutit) yläpuolella..
Vähän sama kuvio kuin ennenkin, Virve vaihtaa kahdessa viikossa identiteettiään kosmetiikkahöpsöstä "beauty addict with brains" -versioon kahdessa viikossa, kun käytiin pari kuukautta vaihdossa brittiläisessä kosmetologikoulussa. Nyt ei enää olla enää syrjäytyneitä vaan oikein omistavaa luokkaa. Kuten linkatussa nettijutussa mainitaan, niin miljonäärin elämä on mahdollista kaikille, kunhan syö gourmet-ruokien sijaan kotiruokaa ja ostaa vaattet kirpputorilta. :D
Tässä on se ongelma, että harva haluaa olla rikas vain siitä ilosta, että pankkitilillä on paljon nollia. Useimmat meistä toivovat rikastumista sen takia, ettei tarvitsisi ostaa kaupasta tarjousruokaa tai asua liian pienessä asunnossa kaukana kaikesta kivasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virveltä kyllä puuttuu täysin masennukseen useimmiten liittyvä heikko itsetunto. Taas on kopsittu juttua jostain nuukasti elävästä miljonääristä, joihin Virve tuntuu kovasti samaistuvan. Vapaaherrattarena on tietysti täysin työtä tekevien (kuten ne omat lääkärit ja terapeutit) yläpuolella..
Vähän sama kuvio kuin ennenkin, Virve vaihtaa kahdessa viikossa identiteettiään kosmetiikkahöpsöstä "beauty addict with brains" -versioon kahdessa viikossa, kun käytiin pari kuukautta vaihdossa brittiläisessä kosmetologikoulussa. Nyt ei enää olla enää syrjäytyneitä vaan oikein omistavaa luokkaa. Kuten linkatussa nettijutussa mainitaan, niin miljonäärin elämä on mahdollista kaikille, kunhan syö gourmet-ruokien sijaan kotiruokaa ja ostaa vaattet kirpputorilta. :D
Tässä on se ongelma, että harva haluaa olla rikas vain siitä ilosta, että pankkitilillä on paljon nollia. Useimmat meistä toivovat rikastumista sen takia, ettei tarvitsisi ostaa kaupasta tarjousruokaa tai asua liian pienessä asunnossa kaukana kaikesta kivasta.
Musta on ristiriitaista, että Virve puhuu koko ajan, miten on tajunnut, että ei tarvitse elämäänsä paljoakaan ollakseen onnellinen, mutta on silti (ex-)sairaslomalainen eikä ainakaan työkykyinen. Olisikohan Virven logiikassa sittenkin jokin aukko, kun ruumis ja mieli ei jaksa nykyistä elämäntapaa?
Kokee olevansa onnellinen vähällä, mutta silti koko ajan haaveilee olevansa missä tahansa muualla ja tunsi olevansa loukussa kun ei päässyt matkustamaan.
Virve sanoo että uupumusoireyhtymälle kuuluu ihan hyvää. Kuitenkin tuntuu vointi vaan huonontuneen entisestään. Lääkärit muistettiin Instassa taas teilata hyödyttöminä ihan ohimennen, ja terapeutin käynneistä ei ole mitään hyötyä. Muutenkin kaikki tuntuu olevan hyötyhyötyhyötyä. Vointi on kuulemma kovasti kirkastunut nimenomaan (testaamattoman) ferritiinin nousun myötä.
Kuitenkin nyt ollaan luovuttu huonolla säällä ulkoilemisesta. Kolme päivää oli huonot ilmat, joten ulos ei voinut mennä ainakaan kolmeen päivään. Ennen kuitenkin Virve kävi ulkona joka päivä jos oli energiaa, nyt ei enää edes yritetä.
Kirjoja luetaan edelleen. Nyt on kuitenkin lainattava vain kevyitä kirjoja, muita ei jaksa lukea ja noita kevyitäkin vain hetkittäin kun keskittymiskyky on heikentynyt entisestään.
Kaikkein eniten olisin huolissaan Virven lukuisista ihan ohimennen tehdyistä viittauksissa kuolemaan. Tänään oli vain maininta että ei välttämättä ole kunnossa enää virallisessa eläkeiässä. Aina silleen ohimennen aiheeseen kuitenkin palataan. Ainoassa luomiväripaletissa on lempisävyistä jo isosti pohja näkyvissä, mutta Virven mukaan paletissa on luomivärejä loppuelämäksi. Ihan harmittomia pikkuheittoja, mutta ne ovat uutta ja näitä tulee nykyisin usein.
Voi Virve! 😢