Ostolakossa muuttunut
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (7426)
Ja miten se mahdollisimman alhaisen rasvaprosentin tavoittelu vaikuttaa siihen, että on vanhana mahdollisimman jaksava?
Tulipa paha mieli noista uusimmista stooreista. Miksi ne erottuvat lihakset pitää saada, kun eiväthän ne tuota yhtään parempaa terveyttä kuin normaalin rasvakerroksen alla olevat lihakset :/ Ja mihin Virve edes tarvitsee uutta energistä oloaan, kun hänhän on omien sanojensa mukaan elänyt jo omaa unelmaelämäänsä aiemminkin...
Kävin katsomassa täällä puhutut IG storyt. Uusi hyperfiksaatio on tosiaan taas löytynyt, treeni ja kalorit. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta luettu yms.
Paljon syömishäiriöisiä tavanneena (en väitä, että Virvellä sellainen on) ja heidän puheita kuulleena pienet red flagit nousi ilmaan. Rennosti vaan, en ole punninnut ja mitannut mutta sentti sieltä ja toinen täältä lähtenyt. En laske kaloreita, mutta 50-100 vajauksella mennään. Ei ole pakko liikkua, mutta puolen vuoden ajan käyty joka päivä tunnin cardio + iltatreeni. En laske kaloreita, mutta treenitavoite on 100-300 kalorin kulutus fiiliksen mukaan. En vahdi syömistä, mutta voin nyt tämän pienen suklaapalan syödä kun on 100 miinuksella.
Virve on aina ollut myös tosi sopusuhtainen IG kuvien perusteella. Mistähän tämä innostus tähän kalorien vahtimiseen on nostanut päätä? Hän vuosia sitten laski kaloreita ja kontroloi rajusti syömistään, on blogiin tästä kirjoittanut ja myöhemmin puhunut IG:ssä. Olen Virveä siis vuosia seurannut. Siksi huolestun näistä "vanhoista kaloripuheista" mistä nyt ollu jo useampi päivä sisältöä.
Mä luulen, että ihan yksinkertaisesti tarvitsi jonkin uuden (tai uusvanhan) obsession kohteen tylsäksi käyneeseen elämään. Triggerinä saattoi toimia esim. se, että siippa viihtyy niin paljon ties missä liehumassa uusien ystäviensä kanssa.
Mua jotenkin huvittaa nää tavarat, joita tämä "omaisuuteni mahtuu reppuun" -minimalisti hankkii. Tyyliin kasa jumppakuminauhoja ja nyt matchashaker.
Herranjestas että on taas pakkomielteet tulilla! Juu en sitten ollenkaan liiku laihtuakseni, mutta toki tuuttaan 200 stooria kalorivajeesta!
Virve hoi! Ihmiset, jotka liikkuvat liikkumisen ilosta, ollakseen vanhana kunnossa tai vaikka parantaakseen juoksutuloksiaan, eivät välitä yhtään tippaa noista kalorien kulutuksista. Se kalorimäärä ei ole "neutraali" asia, kuten Virve väittää itsellään, vaan siitä ei välitetä. Katsotaan treeniminuutteja, painojen kiloja, juoksussa sykettä ja km-aikoja, jos jotain haluaa mitata.
Tuo ajattelutapa on niin syömishäiriöinen, että mulle tuli ihan fyysisesti paha olo. Toivottavasti kukaan Virven seuraajista ei oikeasti kuvittele, että tuo on liikkumista ilon kautta, kun kyseessä on tosi paha pakkomielle ja sairas ajattelutapa.
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin huvittaa nää tavarat, joita tämä "omaisuuteni mahtuu reppuun" -minimalisti hankkii. Tyyliin kasa jumppakuminauhoja ja nyt matchashaker.
On kyllä Virve-piirre, että kaikkea pitää kerätä koko sarja. Ennen Diorin viisikkoja tai Vuittonin laukkuja tai kynsilakkoja, nyt 11 jumppakuminauhaa.
50 kiloa oli Virven itselleen sallima maksimipaino jo blogin alkuaikoina, joten ei mitään uutta tässäkään.
Banaani ja rasvaton maito -dieetti, joista tehdylle lukuvuoden lopputyölle on täällä kovasti naureskeltu, on anorektikkojen perinteinen 800 kcal päivässä sisältävä dieetti. Dieettiohje levisi siihen aikaan pro ana -sivustoilla. Kukaan meistä Virven seuraajista vaan ei tainnut sitä silloin hoksata koska emme pyörineet noilla sivustoilla. Siksi kai tuo dieetti täysin absurdina naurattikin niin suunnattomasti. Nyt kun ajattelee Virven silloista dieettiä tuota taustaa vastaan niin ei naurata sama juttu enää ollenkaan.
Virven minimitreeni on 100 kaloria.
Virven mediumtreeni on 200 kaloria.
Virven optimitreeni on 300 kaloria.
Virven todellinen treeni on 500-800 kaloria. Näistä vähennetään 20 prosenttia koska Virve on niin pieni. Energiankulutus lasketaan siis että 800 kcal treenin jälkeen saa syödä 640 kcal edestä ja siitä vähennetään vielä päivän toivottu kalorivaje.
Ja ylämäkikävelyn kulmaa muutetaan koko 80 minuutin treenin aikana useasti, sillä tärkeintä on pysyä kakkosalueella eli rasvanpolttosykkeessä.
Virve yrittää siis laihduttaa miinuskaloreilla samaan aikaan kun yrittää treenata itselleen lihaksia? Teksteistä sai aluksi sen käsityksen, kun puhui lihasten erottuvan nykyisin. Luulen, että oikeasti on kyse laihtumisesta ja lihakset tulevat sen vuoksi esiin.
Kiinnitän huomiota Virven sanavalintoihin. Hän tekee asioita siksi, että ne ovat keholle hyväksi.
Hän syö ruokaa, joka on keholle hyväksi. Hän liikkuu, koska se on keholle hyväksi. Jne.
Kuulostaa epäterveellistä. Ruoan täytyy olla ravinteikasta polttoainetta keholle ja liikunnan täytyy olla sellaista, että se on keholle hyväksi.
Mitään ei tehdä siksi, että maistuu hyvältä tai on kivaa. Kaikessa mennään persoonattomasti kehon hyvinvointi edellä. Kaiken pitää olla kehittävää (ja ilmaista tai hävikistä alennuksella saatua).
Ainakin itse sanon että tykkään käydä salilla. En sano, että käyn salilla koska se on keholle hyväksi.
Voin sanoa että tykkään salaateista ja pastasta. Kun joku kysyy lempiruokiani, niin en sano että syön keholleni hyvää tekevää ruokaa.
Virven puheet on tosi persoonattomia. Hän ei tee asioita siksi että siksi nauttii ja tykkää vaan puhuu asioista kolmannessa persoonassa että keho on se jolle tehdään hyvää ja joka määrää.
Virve toisaalta pyrkii hallitsemaan sitä mitä pystyy hallitsemaan. Puolisonsa elämää ja sitä, miten paljon puoliso on muualla kuin Virven luona, ei pysty hallitsemaan.
Sen sijaan Virve pystyy hallitsemaan pieniä, itseensä liittyviä asioita kuten kuntosalia ja Duolingon opintoja. Kun Virve käpertyy sisäänpäin itseensä, hän pystyy täyttämään elämänsä ja ajatuksensa sellaisella pienellä nippelillä, jota hän itse hallitsee.
Mielen saa täytettyä tehokkaasti kun keskittyy kehoonsa, kaloreihin, kehon toimintaan, lihaksiin, äänikirjoihin ylämäkikävelyssä ja ruoan pieniin yksityiskohtiin kuten onko nyt poltettu enemmän kaloreita kuin kimchimössöstä saa.
Kun keskittyy käpertymään omaan kehoonsa ja mielensä kehittämiseen niin saa suljettua ulkomaailman tehokkaasti ajatuksista.
Kun keskittyy itseensä, sulkee pois ne muuten tulevat mahdolliset tunteet ja negatiiviset havainnot esimerkiksi siitä, että omasta elämästä puuttuu jotain, puolisolla on jotain sellaista sosiaalista, hauskaa elämää, jollaiseen ei itse kykene tms.
Kun keskittyy käpertymään omaan elimistöönsä, saa suljettua ikävän todellisuuden pois mielestä ja suojeltua itseä mahdollisilta kielteisiltä tunteilta. En usko, että tuo elämä on Virven unelmaelämää, vaan se on elämää, johon hän nyt kykenee ja että jos Virve olisi henkisesti paremmassa kunnossa niin unelmaelämä näyttäytyisi muulta kuin elimistöönsä keskittymiseltä.
Virven arkihan on tulevaisuuteen valmistautumista. Kieliä opiskellaan, että joskus sitten niistä voi olla hyötyä. Kehoa treenataan että se joskus sitten hyödyttää mahdollista uutta caminoa.
Kaikenlaista kehittävää kuunnellaan ja luetaan tunnista toiseen, että niistä opituista asioista voi joskus olla hyötyä.
Omaisuuden pitää mahtua pienimpään lentolaukkuun, että sitten joskus myöhemmin on helppo siirtyä sinne jonnekin muualle.
Jos Virve olisi Suomessa, hänen päivänsä varmaan täyttyisivät tavaroiden sovittamisesta evakuointireppuun mahdollisen sodan varalta.
Osaan kuvitella, että Virve postaisi kymmeniä stooreja evakuointirepun pakkaamisesta, purkamisesta, sopivien tavaroiden vaihtamisesta, repun punnitsemisesta ja täyttöasteesta ja tuskasta ja huolesta, kun muovikippo painaa 10 grammaa.
Mitäs jos jatsimies on toiminut jonkinlaisena triggerinä tämänkertaisessa syömishäiriön laukeamisessa? Virvehän aloitti kuntoiluinnostuksensa muutamaa viikkoa ennen kuin jatsimies ilmestyi takaisin kuvioihin, ja selkeästi ilmestyi salilla käyneenä ja treenatummaksi muuttuneena. Siippahan on toiminut harrastepohjalta personal trainerina monille tutuilleen, mutta Virve ei ole sallinut jatsimiehen tehdä itselleen saliohjelmaa. Nyt oli vielä nuo laskennalliset treenin energiankulutukset ihan oikein laskettu, vaikka Virve ei ikinä saa prosenttilaskuja onnistumaan. Puheissa vilahtelee myös kalorivajeet ja perusenergiankulutukset, joten veikkaisin että noudatetaan tarkkaa ruokavaliota vaikka siitä ei vielä olekaan puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Virven arkihan on tulevaisuuteen valmistautumista. Kieliä opiskellaan, että joskus sitten niistä voi olla hyötyä. Kehoa treenataan että se joskus sitten hyödyttää mahdollista uutta caminoa.
Kaikenlaista kehittävää kuunnellaan ja luetaan tunnista toiseen, että niistä opituista asioista voi joskus olla hyötyä.
Omaisuuden pitää mahtua pienimpään lentolaukkuun, että sitten joskus myöhemmin on helppo siirtyä sinne jonnekin muualle.
Tätä olin juuri tulossa kirjoittamaan. Pitkäjänteiset suunnitelmat, kuten mindsetin kehittäminen, kehosta huolehtiminen, kielten opiskelu ja sijoittaminen kantavat hedelmää sitten tulevaisuudessa ja ymmärrän kyllä että ne ovat tärkeitä. Mutta eihän Virve elä tätä päivää ollenkaan. Kaikki on jotain valmistautumista eikä mitään tehdä siksi että se olisi kivaa. Tai no karaokessa laulaminen on tainnut olla sellaista mistä V nauttii. Tosin ainakin joinakin kertoina siinäkin on ollut pointtina lähinnä kehittää esiintymistaitoja.
Voisihan sitä toki sanoa, että V saa iloa siitä että tekee alelöytöjä tai oppii jotain uutta ja hyödyllistä, mutta siinäkin sen ilon tuo ajatus siitä että sitten joskus tulevaisuudessa on kivaa.
Muutenkaan en välttämättä osta sitä, että V kovin tehokkaasti muokkaa mindsettiä sietämään epämukavuutta. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että elämästä vain poistetaan häiriötekijöitä keskittymällä yhä enemmän ja enemmän omaan itseen. Ja mitä helpommaksi elämä muuttuu, sitä raskaammalta tavallinen arki tuntuu. Tällainen ihminen ei välttämättä ole niin mindsettinsä tasaisen seesteiseksi hionut, kun miltä päällepäin vaikuttaa.
Ikävä kyllä noista Virven stooreista paistaa se, että kaloreita mietitään koko ajan - vaikka voidaan toki syödä hyvillä mielin naapurin mummon lahjoittama herkku. Mutta kalorivajetta pidetään siis koko ajan yllä. Miten tämä onnistuu, kun Virve ei sanojensa mukaan laske kaloreita ollenkaan??