Ostolakossa muuttunut
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (7409)
Vierailija kirjoitti:
Virve on löytänyt paikan jossa kukoistaa, tuntee olevansa kotona, hänellä on paljon harrastuksia, tapahtumia, jatkuvasti menoa ja selvästi nauttii siitä. Mutta silti ei voi vain pysyä paikallaan ja nauttia elämästä, vaan haluaa taas lähteä. Miksi? En vaan voi ymmärtää.
Vähän epäilen että haluaako hän todella vain lähteä toteuttamaan kaikkia muita suunnitelmia, vai saiko hetkellinen huono olo espanjassa huomaamaan että elämä ei ole sielläkään upeaa ja mahtavaa 24/7 ja nyt sitten pitää paeta etsimään sitä täydellistä utopiaa jossa ei koskaan ole hetkeäkään paha olo.
Mun on myös ollut aina vähän vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka pelkäävät, etteivät ehdi suorittaa kaikkia unelmiaan. Tai korjaan: musta on ihan ymmärrettävää pelätä, että koko elämä menee oravanpyörässä eikä ehdi elämään itsensä näköistä elämää missään vaiheessa. Virve sen sijaan elää jo itsensä näköistä elämää, jossa hänen on kuulemma hyvä olla. Miksi olisi siis kamalaa, jos hän ei ehtisikään vaikkapa Etelä-Amerikkaan tai minne ikinä onkaan suunnitellut menevänsä?
Mun isoisäni asui Helsingissä melkein puolet elämästään, mutta ei ikinä onnistunut "ehtimään" käymään Suomenlinnassa. Ei hän kuolinvuoteellaan Suomenlinnan missaamista harmitellut, vaan mieli oli kääntynyt läheisiin ja puhui paljon nuoruudenrakkaudestaan ("the one that got away"). Harmittelisiko Virvekään oikeasti Trans-Siberian junaa tai muuta matkakohdetta, jos loppu koittaisi huomenna?
Häh. Jotkut nyt vaan haluaa ehtiä tehdä kaikenlaista. En ymmärrä mikä tuossa on vaikea ymmärtää. Olisihan se nyt ihan kamalaa jos aktiivisena ihmisenä joutuisi jumiin oravanpyörään. Tietenkin siitä saa irroittautua jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Hän alkaa muistuttaa laadultaan, tyyliltään ja asiapitoisuudeltaan Maria Nordinia.
Hieman, mutta ei hänen puhumat asiat onneksi ole niin pahoja tai mitenkään vaarallisia. Ehkä vähän jankkaavia ja muuta mutta sitten vasta hermostun jos alkaa antamaan Maria Nordin tyylisiä terveysvinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Häh. Jotkut nyt vaan haluaa ehtiä tehdä kaikenlaista. En ymmärrä mikä tuossa on vaikea ymmärtää. Olisihan se nyt ihan kamalaa jos aktiivisena ihmisenä joutuisi jumiin oravanpyörään. Tietenkin siitä saa irroittautua jos haluaa.
Toki saa irrottautua, mutta jos ihminen pakonomaisesti jahtaa hyvää oloa ja on vihdoin hetkellisesti onnistunut siinä, mutta haluaakin heti pois tilanteesta, on luonnollista, että siitä keskustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häh. Jotkut nyt vaan haluaa ehtiä tehdä kaikenlaista. En ymmärrä mikä tuossa on vaikea ymmärtää. Olisihan se nyt ihan kamalaa jos aktiivisena ihmisenä joutuisi jumiin oravanpyörään. Tietenkin siitä saa irroittautua jos haluaa.
Toki saa irrottautua, mutta jos ihminen pakonomaisesti jahtaa hyvää oloa ja on vihdoin hetkellisesti onnistunut siinä, mutta haluaakin heti pois tilanteesta, on luonnollista, että siitä keskustellaan.”
Virven pitäisi ymmärtää semmoinen ihan perusasia, että huonoa oloa ei pääse pakoon edes ideaalisimmassa unelmaympäristössä… Ei vaikka olis miten hyvä ”mindset” (pun intended). Aurinko ja uudet kokemukset saa ongelmat ehkä vähäksi aikaa taka-alalle, mutta kyllä ne seuraa jos ei hoida itseään. Virve toistaa samaa virhettä kerta toisensa jälkeen; innostuessaan ei malta säännöstelyä vaan ahnehtii liikaa kaikkea. Puhuu itsensä ja voimavarojensa kuuntelemisesta, mutta ei ota huomioon että levätä täytyy jo ennen kun tuntee väsymystä ja uupumista. Ei vasta sitten kun on niin poikki että on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virve on löytänyt paikan jossa kukoistaa, tuntee olevansa kotona, hänellä on paljon harrastuksia, tapahtumia, jatkuvasti menoa ja selvästi nauttii siitä. Mutta silti ei voi vain pysyä paikallaan ja nauttia elämästä, vaan haluaa taas lähteä. Miksi? En vaan voi ymmärtää.
Vähän epäilen että haluaako hän todella vain lähteä toteuttamaan kaikkia muita suunnitelmia, vai saiko hetkellinen huono olo espanjassa huomaamaan että elämä ei ole sielläkään upeaa ja mahtavaa 24/7 ja nyt sitten pitää paeta etsimään sitä täydellistä utopiaa jossa ei koskaan ole hetkeäkään paha olo.
Mun on myös ollut aina vähän vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka pelkäävät, etteivät ehdi suorittaa kaikkia unelmiaan. Tai korjaan: musta on ihan ymmärrettävää pelätä, että koko elämä menee oravanpyörässä eikä ehdi elämään itsensä näköistä elämää missään vaiheessa. Virve sen sijaan elää jo itsensä näköistä elämää, jossa hänen on kuulemma hyvä olla. Miksi olisi siis kamalaa, jos hän ei ehtisikään vaikkapa Etelä-Amerikkaan tai minne ikinä onkaan suunnitellut menevänsä?
Mun isoisäni asui Helsingissä melkein puolet elämästään, mutta ei ikinä onnistunut "ehtimään" käymään Suomenlinnassa. Ei hän kuolinvuoteellaan Suomenlinnan missaamista harmitellut, vaan mieli oli kääntynyt läheisiin ja puhui paljon nuoruudenrakkaudestaan ("the one that got away"). Harmittelisiko Virvekään oikeasti Trans-Siberian junaa tai muuta matkakohdetta, jos loppu koittaisi huomenna?
Tuntuu kyllä että enemmän tuossa menettää kun pitää jatkuvasti jahdata jotain tavoitetta, eikä voi pysähtyä nauttimaan elämästä sellaisena kuin se on.
Aina jos vähän väsyttää niin "uupumus on nostanut päätään". Ei varmaan koskaan pääse eroon siitä jos ei hyväksy että normaaliin elämään kuuluu että ei joka päivä jaksa sata lasissa. Mutta kun on pitänyt niin vahvasti sitoa identiteetti uupumukseen niin näillä mennään varmasti vuosikausia.
Karaokekisaa ennen ei voi juoda edes lasillista viiniä jotta laulukokemuksta "saatu hyöty on optimaalisin". On kyllä niin viimeiseen asti ihan kaikki optimoitu elämässä.
Vieläköhän Virve kirjoittaa joka päivä - siis muutakin kuin instaan piiperryskokoisia tekstejä? Vielä jokunen kuukausi sitten Virve oli sitä mieltä, että kirjoittaminen on hänen elämäntehtävänsä ja kirjoittamisesta rummutetettiin vähän väliä.
Joku Virven shakinpeluukaveri oli kommentoinut Virven karaokevedon jälkeen, että Virve kyllä laulaa paremmin kuin pelaa shakkia. Tästä voi kyllä päätellä jotain Virven shakinpeluutaidoista (ja on muuten aika törkeää kettuilua pelikaverilta...).
Mutta ihanaa, että Virve laulaa ja pelaa, vaikka ei teekään niitä täydellisesti. Mietin vaan, kauanko innostusta riittää ja kauanko itsetunto jaksaa. Virve kun vaikuttaa siltä, että haluaa olla kaikessa tekemässään todella hyvä.
Kysyin Virveltä että miettiikö yritysten/osakkeiden eettisyyttä kun aikoo "treidaamisella" tienata, ja vastaus oli että ei. Vain siinä tapauksessa jos omistaisi osakkeita pidemmän aikaa.
En kyllä varsinaisesti tiedä mikä ero niillä on koska samallalailla siitä sen rahan saa vaikka pitäisi osakkeita vain päivän verran.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin Virveltä että miettiikö yritysten/osakkeiden eettisyyttä kun aikoo "treidaamisella" tienata, ja vastaus oli että ei. Vain siinä tapauksessa jos omistaisi osakkeita pidemmän aikaa.
En kyllä varsinaisesti tiedä mikä ero niillä on koska samallalailla siitä sen rahan saa vaikka pitäisi osakkeita vain päivän verran.
Sanoi myös että kun näin rajoittaa oman elämänsä niin jää enemmän aikaa "tehdä hyvää" omassa elämässään. Mutta siis kiinnostaisi todellakin tietää, että mitä ihan konkreettista HYVÄÄ Virve on tehnyt viime aikoina?? Mihin hän viittaa kun tätä mainostaa ja uskottelee? Vai onko tuleva uupumusfirma tätä hyväntekoa, vaikka tietty sillä aikoo myös tienata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin Virveltä että miettiikö yritysten/osakkeiden eettisyyttä kun aikoo "treidaamisella" tienata, ja vastaus oli että ei. Vain siinä tapauksessa jos omistaisi osakkeita pidemmän aikaa.
En kyllä varsinaisesti tiedä mikä ero niillä on koska samallalailla siitä sen rahan saa vaikka pitäisi osakkeita vain päivän verran.Sanoi myös että kun näin rajoittaa oman elämänsä niin jää enemmän aikaa "tehdä hyvää" omassa elämässään. Mutta siis kiinnostaisi todellakin tietää, että mitä ihan konkreettista HYVÄÄ Virve on tehnyt viime aikoina?? Mihin hän viittaa kun tätä mainostaa ja uskottelee? Vai onko tuleva uupumusfirma tätä hyväntekoa, vaikka tietty sillä aikoo myös tienata?
*rahoittaa siis eikä rajoittaa.
🤦🤦🤦 "eettisyys on niin moniulotteinen juttu"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin Virveltä että miettiikö yritysten/osakkeiden eettisyyttä kun aikoo "treidaamisella" tienata, ja vastaus oli että ei. Vain siinä tapauksessa jos omistaisi osakkeita pidemmän aikaa.
En kyllä varsinaisesti tiedä mikä ero niillä on koska samallalailla siitä sen rahan saa vaikka pitäisi osakkeita vain päivän verran.Sanoi myös että kun näin rajoittaa oman elämänsä niin jää enemmän aikaa "tehdä hyvää" omassa elämässään. Mutta siis kiinnostaisi todellakin tietää, että mitä ihan konkreettista HYVÄÄ Virve on tehnyt viime aikoina?? Mihin hän viittaa kun tätä mainostaa ja uskottelee? Vai onko tuleva uupumusfirma tätä hyväntekoa, vaikka tietty sillä aikoo myös tienata?
Ruotsissa vastasi samoin kun joku kysyi miettiikö ostamansa ruuan eettisyyttä, ei miettinyt vaan keskittyi halpoihin hintoihin, koska sitten jäi enemmän rahaa ja aikaa että voi olla muilla osa-alueilla parempi kun ei joudu tekemään töitä pitäessään kulut tarpeeksi pieninä. Jännästi tosiaan vastaus eettisyyskysymyksiin on aina sama, mutta mitään konkreettista hyvää ei kuitenkaan näytä tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Vieläköhän Virve kirjoittaa joka päivä - siis muutakin kuin instaan piiperryskokoisia tekstejä? Vielä jokunen kuukausi sitten Virve oli sitä mieltä, että kirjoittaminen on hänen elämäntehtävänsä ja kirjoittamisesta rummutetettiin vähän väliä.
En usko, että ehtii, kun nämä elämäntehtävät muuttuu aika usein. Ja sitten sitä tehdään täysillä, kunnes tulee uusi intressi.
Miten voikin oma erinomaisuus paistaa niin läpi kuin Virven yksinkertaisissa pohdinnoissa.
"Kävely on mun juttu, suosin sitä liikuntamuodoista eniten" toisin sanoen se on ainoa liikuntamuoto pyöräilyn lisäksi, koska juuri edellisessä lauseessa niin sanoi. Voi kun menisikin jonnekin kirjoituskurssille niin saisi rakentavaa palautetta että ei olekaan niin hyvä, luonnollinen kirjoittaja kuin luulee.
Alle kuukausi sitten oltiin ehdottomasti jäämässä Torreviejaan, nyt lähdössä pois. Mitähän on tapahtunut? Onko tapahtunut kyllästyminen karaokeen, rannalla lukemiseen, mummojumppaan ja seniorishakkiin?
Virve on löytänyt paikan jossa kukoistaa, tuntee olevansa kotona, hänellä on paljon harrastuksia, tapahtumia, jatkuvasti menoa ja selvästi nauttii siitä. Mutta silti ei voi vain pysyä paikallaan ja nauttia elämästä, vaan haluaa taas lähteä. Miksi? En vaan voi ymmärtää.
Vähän epäilen että haluaako hän todella vain lähteä toteuttamaan kaikkia muita suunnitelmia, vai saiko hetkellinen huono olo espanjassa huomaamaan että elämä ei ole sielläkään upeaa ja mahtavaa 24/7 ja nyt sitten pitää paeta etsimään sitä täydellistä utopiaa jossa ei koskaan ole hetkeäkään paha olo.