Tsiisus noitten tyttölasten kaverisäätöjä!

näihin voi aikuiset vaikuttaa kyllä aika paljon, varsinkin jos on kyseessä vielä alle yläkouluikäiset lapset.



Toki monet on sitä mieltä, että antaa lasten säätää. Mä olen kyllä sitä mieltä, että aikuisten asenteilla on paljon merkitystä.

ja tosi rasittavaa. Sit vielä jotain tyyliin "jos se voi olla vaan viiteen niin sit sen jälkeen mä voisin pyytää tota. Mut mitäs jos se onkin jo jonkunkaa ennen sitä; sit mä oon varmaan yksin loppuillan", huoh.

että se joka ei voi leikkiä porukassa, leikkii sitten yksinään. Tyttöjen maailma on julma tiettyyn ikään asti, mutta ikuinen voi sanoa sen viimeisen sanan.

Muistan vielä itse sitä aikaa kun lapsena oli kavereita, jotka eivät tunteneet toisiaan tai "tykänneet" toisistaan. Sitten toinen loukkaantui, kun pystyi olla vaan toisen kanssa kerrallaan. Tyhmäähän se sinänsä oli...

vaikuttaa tuohon aika pitkälle. Toki toiset eivät tule toimeen keskenään, mutta jos on isompi kaveriporukka, niin tuohon, tänään leikin liisan kanssa enkä sun, vaikka lupasin, niin voivat vanhemmat puuttua ja muuttaa koko homman luonteen. Mun tytön luokalla on ollut kaksi tuollaista pyörittäjää. Toisen lapsen äiti sallii sen ja kun toisen lapsen äiti tajus missä mennään, niin puuttui tilanteeseen ja se on muuttunut koko ajan parempaan päin. Parhaillaan nämä kaksi KEKSIVÄT ja houkuttelivat kavereita heille mitä ihmeellisimmillä jutuilla ja aiheuttivat kitkaa kaikkien välille.

Mä olen omani kasvattanut hyväksymään kaikki, olemaan kiusaamatta ja olemaan vedättämättä ketään. Tiedänhän mä, että ei omatkaan lapset aina toimi oikein, mutta aika pitkälle ovat oppineet arvostamaan kavereitaan ja tietävät ettei kaveruus ole toisen vedättämistä eikä kaverille käännetä selkää heti kun joltain tulee parempi tarjous.

Meidän pojat leikkii kaikkien mahdollisten kavereiden kanssa. Leikkiväöt isossa porukassa ja eri- ikäisiäkin kuuluu tähän poppooseen. Tyttärellä on se bestis. Toki muitakin kavereita, mutta oikeastaan aina on vain sen yhden kanssa.

näihin voi aikuiset vaikuttaa kyllä aika paljon, varsinkin jos on kyseessä vielä alle yläkouluikäiset lapset. Toki monet on sitä mieltä, että antaa lasten säätää. Mä olen kyllä sitä mieltä, että aikuisten asenteilla on paljon merkitystä.

vaikuttaa ja selittää, että mikä olisi reiluinta ja että kolmestaankin voi olla ja meille saa tulla enemmän kuin yksi kaveri kerrallaan, mut ei.

En lähe riitelee asiasta enkä voi määrätä kenen kanssa on minäkin päivänä.

Ehkä mä ajattelen liikaa aikuisen tavoin.

AP

menee ohi viimeistään yläasteella, usein jo vähän aikaisemmin, silloin aletaan liikkua isommalla porukalla.



ja toki vanhempien pitää aina muistuttaa reiluudesta, hyvistä käytöstavoista yms, se saattaa useinkin auttaa, ei ehkä juuri ko. hetkellä olevaan akuuttiin tilanteeseen, mutta pikkuhiljaa kuitenkin, jatkossa niitä tilanteita ei ehkä niin usein tule.

että kaikki otetaan mukaan leikkiin, eikä kahdestaan nyhjääminen ole suotavaa, jos muitakin olisi porukkaan tulossa. Välillä homma toimii ihan hyvinkin, mutta sitten on aina näitä, joille se kahdestaan leikkiminen on ainoa vaihtoehto. No yleensä käy niin, että tuo kahdestaan leikkimistä halunnut jää yksin, kun muut leikkivät porukassa. Uskon, että aikuiset voivat oikeasti vaikuttaa tilanteeseen, oman tyttäreni kavereista parilla on sellainen äiti, joka määkii onnessaan, kuinka "ihanaa on, että tytöt ovat bestiksiä" ja nämä ovat juuri niitä tyttöjä, jotka aina haluavat leikkiä kahden.

Itse odotan sitä että nuorinkin kasvaa ja kaverisäädöt jäävät sen parin ekan koululuokan jälkeen. Meillä lapset ovat yleensä 3-luokkalaisina (tai viimeistään 4-luokkalaisina) jo ohittaneet tuon säätövaiheen. Tällöin tuntuvat löytäneen sen oman kaveripiirinsä ja totutun tavan olla yhdessä arkena.



Pahimmillaan tuo kaverisäätö on ollut ehkä 1- ja 2-luokkalaisilla. Tällöin on merkitystä sillä kuka asuu ihan nurkilla ja kuka on iltapäiväkerhossa ja kuka tulee kotiin tai koulun loppumisajankohdalla (jolloin merkitystä kummassa jakoryhmässä tai millä luokalla koulussa ovat).



Meidän asuma-alueella myös pojilla ollut tuollaista säätöä ne alakoulun ekat luokat, eli ei hirveästi ole eronnut tytöistä (tosin ei ehkä sanota suoraan ettei ole jonkun kanssa, mutta sitten "savustettu" kaveri ulos ja kohde vaihtelee päivien mukaan).



Mutta rasittavaa tuo kaverisäätö tosiaan on. Toisaalta me vanhempina olemme ehkä mielipiteillämme ohjanneet lasten käyttäytymistä ja noita "me ei olla sun kanssa" kavereita ei pidetä niin arvossa. Toisaalta näillekin tuntuu löytyvän isompina sitä seuraa edelleen, enemmänkin sellaisia samanhenkisiä, jotka eivät ole laumasieluja.

mites homma meni sinun aikana? Oliko samanlaista? Kyllä meillä ainakin oli. En tiedä miksi, on kai joku tyttöjen ihme juttu. Toki aikuiset voi vaikuttaa, mutta kyllä ihmissuhteet ja kemiat alkaa pelaa jo aika nuorena.

mites homma meni sinun aikana? Oliko samanlaista? Kyllä meillä ainakin oli. En tiedä miksi, on kai joku tyttöjen ihme juttu. Toki aikuiset voi vaikuttaa, mutta kyllä ihmissuhteet ja kemiat alkaa pelaa jo aika nuorena.

Yläasteelle siirryttäessä oli myös sellaista kahdestaan olemista, vähemmän tosin, mutta iltaisin oltiin aina isolla porukalla nuokkarilla tai jossain kioskin kulmissa hengailemassa.

AP

pojan äitinä voin sanoa, ei ole tuttua poikien keskuudessa, poikien leikkeihin ja touhuihin sopii "puoli luokkaa "

ne tyttölapset ole niin hyväkäytöksisiä ja ihania toisin kuin pojat. äivan äitiensä klooneja.

Poikani 8v. ja sopii koulussa tapaamiset.

Usein sanotaan, että lupasin olla sen kanssa.

Hyvin yleistä poikani luokalla, vaikka osaavatkin olla hyvin ryhmässä.

Tänään tyttö aloitti 7-luokan ja vielä jatkuu sama laulu, ei välttämättä lopu ennen yläkoulua. Hyvin harvoin voidaan olla muuten kuin kahdestaan. Jos on luvattu olla jo toisen kanssa niin sitten ei vaan joukkoon sovi kolmatta.



Mulla on myös nuorempi poika, joskus pojillakin esiintyy syrjimistä eli ei oteta jotain yhtä joukkoon. Mutta onneksi useimmiten leikkivät hyvin useamman pojan ryhmässä.

Asuimme ulkomailla muutaman vuoden ja siellä oli hienoa, että leikeissä oli kaikki mukana ja tuollainen kaveri"säätö" puuttui.



Ja omatkin lapset omaksuivat sen ja eivät ole koskaan ko. touhua harrastaneet; kaikki ovat kivoja kavereita ja samanarvoisia.