Töihinpaluuta perustellaan sillä, että on aikuiskontakteja.

Eikä kotona ollessa (max 10kk) edes yritetä saada uusia kontakteja muista äideistä ja naapureista.

Mutta erilaisista asioista johtuen se voi olla toisille vaikeampaa, kuin toisille.

Tuli mulle ihan yllätyksenä. Eikö hoitovapaalla voi ylläpitää aikuiskontakteja? Paljon enemmän mä kerkeen nyt nähdä tärkeitä ystäviä ja kyläillä. Töissä on ne työkaverit, joo, muttei koko elämää.

Eli olen ollut aikamoisessa yksinäisyydessä äitiyslomat ja hoitovapaat. Itse olen kyllä yrittänyt tehdä jotain asialle ja hakeutua puistoihin yms, mutta en ole silti oikein löytänyt "aitoa" seuraa. En ketään, jonka kanssa käydä lenkillä, kahvilla tai puistossa - ja kyllä sitä on yritetty. Nyt palaan töihin!

Töihinpaluuvaiheessa voi kotoakin löytyä yhtä paljon aikuiskontakteja kuin töistä löytyisi. Aikuiskontaktienpuute ei siis ole syy palata töihin ainakaan 3-vuotiaiksi lapsensa kotona hoitaneilla. Elämä on yleensä mallillaan, vaikka ei palaisikaan töihin:)



Aivan pienten lasten kanssa ja varsinkin jos on monta pientä, ei voimat aina ulotu arjen ulkopuolelle nousemiseen. Silloin ei vain löydä puhuttavaa aikuisten kanssa. Voi tuntua, että ei ole järkeviä aikuiskontakteja, mutta onko ratkaisu siihenkään töihin paluu lasten ollessa pieniä? Joillekin on ja toiset elävät tämänkin vaiheen tyynesti kotona.

Ihan yksinäistä puurtamista on mun hommani. Sähköpostilla lähinnä aikuiskontaktit.

Eivät he kerkeä kaffettelemaan keskellä viikkoa.

Työkavereista en todellakaan hyödy yhtään mitään,jutut on pelkkää toisten haukkumista ja mustamaalaamista

tietty mitä kukakin odottaa....Onhan se vaativaa lähteä vauvan kanssa, jos ei kukaan ystävistä ole vaikka samassa elämmäntilanteessa.Mutta itselläni oli toisen lapsen kohdalla niin,että ystävyyssuhteeni yhteen kaveriin syventyi, tuskin olisi tapahtunut näin, jos olisin vienyt vauvan päikkäriin ja lähtenyt työelämään...Siellä kun ei toistaiseksi ole yhtään tosi ystävyyssuhdetta vaan ihan työkaveruutta korkeintaan.Mutta summasummarum; eiköhän se lapsi ole pääasia.

Ravasin kyllä puistoissa, kerhoissa yms. paikoissa vaan ei oikein löytynyt hengenheimolaista. Noissa paikoissa kyllä joskus juttelin jonkun kanssa, mutta enimmäkseen kuuntelin toisten jorinoita. EI löytynyt sellaista, jonka kanssa olisi voinut tavata muutenkin.