Mitä tehdä? Meidän esikoinen 6v adhd/asperger, hyvin haastava lapsi ja

Sieltä voisi saada vinkkejä.

Jos on,vie mies iraalan ensitietokurssille tai pyrkikää sopparille. Tai pane se vähintään lukemaan joku yksinkertainen kirja tai sairaalan lehdykät uudemman kerran läpi. Jos mies pystyy lukemaan englantia, tilaa netistä parents guide to children with asperger syndrome ja tony attwoodin tiiliskivi -mutta älkää aloittako siitä tiiliskivestä. Haukkarannan koulun julkaisemat opaskirjat on hyviä, mutta enemmän pahemmin autistisemmille lapsille kuin as/ashd. Gillbergin kirjat myös ok, niitä taitaa joku olla suomeksikin. Ja tietty se ross greenen tulistuva lapsi.



Lapsi on sitä haastavampi mitä vähemmän hänen erityistarpeitaan osataan ottaa huomioon. Kierre pitäisi siis katkaista ja sen voi katkaista vain aikuisten käytöstä muuttamalla, sillä lapsi on lapsi eikä ilman apua pysty tuon parempaan. Aikuisten täytyy pystyä.

helvetistä näitä erikoispentuja sikiää koko ajan?

Ei voi olla pelkkää liioittelua, että täälläkin on jatkuvasti näitä samoja juttuja?



Ladies, ootteko varmat, että kyse ei ole esim. siitä, että ensisynnytysikä nousee koko ajan? Mä en keksi muuta, joka olisi ajan myötä muuttunut samaa tahtia näiden erikoispentujen saamisen kanssa. Usein ovat vielä esikoisia.

ja ota se esikoinen matkaas, jos kukaan muu ei sitä rasittavuutta jaksa.



ja miks sä ne loput lapset meinasit viedä myös?



jätä ne yhtä hyvin sille isälle vaan jos se on hyvä isä heille.



ilkeä tilanne... mut saattas itellänikin mennä hermot tollaseen lapseen nii pahasti et jos sen kanssa ei enää pärjäis, nii hoitoohan se ois vietävä, vaikka kuinka oma ois!

helvetistä näitä erikoispentuja sikiää koko ajan?

...no ei varmaan ainakaan tuolta. Voimia ap:lle - kun pitää sietää vielä tällaisiakin kommentteja :(

Mies on jotenkin saatava ymmärtämään, että lapsi ei ole tahallaan tuollainen, ja että vääränlainen suhtautuminen pahentaa tilannetta ensisestään. Onko lapsi hankala myös silloin kuin on kahdestaan aikuisen kanssa? Olisiko mahdollista, että miehesi ja tämä lapsi viettäisivät aikaa ihan kahdestaan - tekisivät jotain lapselle mieluisaa, jotta välit lähenisivät?

ei kukaan ole täydellinen. Jos mies ei jaksa lasta sillä hetkellä, menkää vaikka hetkeksi ulos.

Täytyy sanoa, että ymmärrän miehesi tunteet. Yhdessä vaiheessa, kun oli raskasta ja lapsen käytös kamalaa (eikä sille löytynyt syytä koskaan, kesti melkein vuoden), minäkin aloin kurittamaan häntä fyysisesti ja itkin iltaisin miehelleni, että koko lapsi on kamala pettymys. Tätä kesti jonkin aikaa, sitten "alennuin" sietämään lapsen käytöstä ja nyt olen pikkuhiljaa hyväksymässä hänet. Kyllä se tuntui pahalta, ja joskus tuntuu vieläkin, kun oma lapsi on niin poikkeava muista eikä käsitä yksinkertaisiakaan sosiaalisia sääntöjä, jankuttaa vaan ja omapäisyyttä riittää...



Neuvoksi antaisin tilan antamisen miehelle. Lukemista, perheneuvolaa ym. vasta sitten, kun hän on rauhoittunut. Jos mies ei saa suutaan kiinni vaan nälvii lasta siltikin, sanot reippaasti että kys. lasta ei ole pelkästään sinun geeneilläsi rakennettu eikä hän ole voinut valita sairauksiaan.

Ehkä sieltä mies/ tai yhdessä voisitte päästä vanhemapana vahvemmaksi kurssille.

Kuulostaa samanlaiselta tilanteelta kuin millainen mun miehen lapsuus on ollut. Miehellä siis adhd, joka nyt vasta aikuisiällä diagnosoitu. Oli hyvin haastava lapsi, mutta mitään diagnooseja ei silloin annettu. Miehen isä oli hyvä isä kahdelle tyttärelle, mutta aivan kamala miehelleni. Haukkui älykääpiöksi, jälkeenjääneeksi jne. Ja joskus jopa oli sanonut, että toivoisi hänen olevan kuollut.



Sanomattakin on tietysti selvää, että tuollainen kohtelu lapsena jättää pysyvät jäljet itsetuntoon yms. Aikuisikä on mennyt lapsuuden traumoista toipuessa.



Et voi antaa miehen kohdella lasta tuolla tavalla, vaikka olisi miten haastava lapsi. Minä olen mieheni lapsuudesta kuultuani aina ihmetellyt, miksi äitinsä antoi sen kaiken tapahtua. Yritä saada mies ymmärtämään asia. Pyydä apua esim. perheneuvolasta, kysy onko mitään tahoa, joka voisi teitä auttaa. Sun miehen pitäis päästä puhumaan asiasta jonkun asiantuntijan kanssa, joka voisi mm. selittää, mikä on adhd.



Onko teillä tukiperhettä? Luulen, että voisitte sellaisen helposti saada. Kaikilla tuntemillani perheillä, joilla on erityislapsi, on tukiperhe, jossa lapsi viettää aina silloin tällöin aikaa.



adhd-lääkitystä voisi varmaan myös miettiä, jos lapsella ei sellaista vielä ole. Ei siis sun miehen takia, vaan lapsen itsensä takia. Mun miehen elämä muuttui lääkityksen myötä täysin. Sanoi jo parin päivän kuluttua lääkityksen aloittamisesta, että ihmeellinen tunne kun pystyy ajattelemaan selkeästi. Myös kaikkien läheisten elämä helpottui saman tien kun lääkitys aloitettiin. Raivokohtaukset loppuivat täysin ja nyt mies pystyy suuttuessaan hillitsemään itsensä.



Tsemppiä sulle vaikeaan tilanteeseen!

koska hänet on muutaman kerran "sosiaalisesti nolattu" - ts ei pärjännyt lapsen kanssa, eikä enää halua edes yrittää.



Olemme olleet perheneuvolan asiakkaita, muttei koettu saavamme apua sieltä. ap

siis on nimeonomaan saatu virallinen diagnoosi asperger/adhd, se tuli lapsen ollessa 5v. Helpotti sikäli, ettei enää läheiset pidä lasta vaan "huonosti kasvatettuna". ap

Tajuan hyvin, mitä miehesi päässä siis liikkuu...mitä jos oikeasti antaisit hänelle tilaa keskittyä muihin lapsiin ja itse olisit pojan kanssa senkin edestä? Pieni "tulitauko" tekisi varmasti hyvää.



t. aiempi vastaaja

Sun vaan pitää ottaa käyttöön ihan toiset keinot sen käytöksen muuttamiseen. Eli aloittaa itsestä. No sä varmaan tiedät tämän, mutta halusin sanoa, ettei muille jää epäselvyyksiä. Siksi tosiaan suosittlen mahdollisimman paljon kirjallisuuden lukemista, tutustumista as ja adhd oireisiin ja niiden kanssa toimeen tulemiseen. Lääkitys auttaa, mutta ei yksin, eikä kaikkia - ja aina, aina kannattaa yrittää myös niitä muita konsteja.



Terv 2, jolla myös tuon yhdistelmän lapsi, nyt jo teini-ikäinen. Ja se on kuulkaa hyvä poika! Pitkän tien läpi on kuljettu, mutta tulokseen ei voi olla olematta tyyyväinen. Onhan se edelleen hajamielinen ja outo ja joutuu sähläyksiin vieraiden kanssa, mutta se on myös lojaali ja luotettava sillä tavalla, ettei valehtele eikä varasta eikä koskaan ole väkivaltainen, ja pitää huolta kavereistaankin kun tuolla aikaa viettävät. Meillä on pitkän ja vaikean yhteisen taipaleen tulsena luottamukselliset välit ja vaikka koulun numerot onkin osaamistaaoon nähden tosi huonot, uskon vakaasti, että meidän poika aikuisena täyttää paikkansa yhtiskunnassa. Saa töitä ja pystyy pitämään ne, saa ihsmissuhteita, jopa perheenkin. Tsempiä!

Sun vaan pitää ottaa käyttöön ihan toiset keinot sen käytöksen muuttamiseen. Eli aloittaa itsestä. No sä varmaan tiedät tämän, mutta halusin sanoa, ettei muille jää epäselvyyksiä. Siksi tosiaan suosittlen mahdollisimman paljon kirjallisuuden lukemista, tutustumista as ja adhd oireisiin ja niiden kanssa toimeen tulemiseen. Lääkitys auttaa, mutta ei yksin, eikä kaikkia - ja aina, aina kannattaa yrittää myös niitä muita konsteja.

Terv 2, jolla myös tuon yhdistelmän lapsi, nyt jo teini-ikäinen. Ja se on kuulkaa hyvä poika! Pitkän tien läpi on kuljettu, mutta tulokseen ei voi olla olematta tyyyväinen. Onhan se edelleen hajamielinen ja outo ja joutuu sähläyksiin vieraiden kanssa, mutta se on myös lojaali ja luotettava sillä tavalla, ettei valehtele eikä varasta eikä koskaan ole väkivaltainen, ja pitää huolta kavereistaankin kun tuolla aikaa viettävät. Meillä on pitkän ja vaikean yhteisen taipaleen tulsena luottamukselliset välit ja vaikka koulun numerot onkin osaamistaaoon nähden tosi huonot, uskon vakaasti, että meidän poika aikuisena täyttää paikkansa yhtiskunnassa. Saa töitä ja pystyy pitämään ne, saa ihsmissuhteita, jopa perheenkin. Tsempiä!

olin antamassa mitalia sulle, mutta sä näköjään annoitkin sen itse itsellesi. Piti sekin sanoa että ole ylpeä saavutuksestasi mutta sä kerroit sen itsellesi niin paljon paremmin että mä en olisi ikinä kyennyt samaan. Mut hei, jatka samaa rataa!